Kasvun Taian blogi

Aiheita

28.11.2018

Jaa kavereille:

Miten nimetä lapsen tunteita?

Nyt minua suututtaa tosi paljon.

Olen iloinen, kun puit tänään housut ihan itse jalkaasi.

Kylläpä minua jännitti mennä mukaan uuteen koulutusryhmään.

Minusta näyttää, että sinulla on tosi surullinen mieli.

Huomaan, että sinulle taisi tulla pettynyt olo, kun hävisit pelissä.

Tämä kaikki on tunteiden nimeämistä. On tärkeää, että aikuinen nimeää sekä omia tunteitaan että lapsen tunteita ja käyttää rikasta tunnekieltä arjessa. Ihan yhtä lailla, kun aikuinen opettaa lapsella värejä, aakkosia ja numeroita, aikuisen tehtävä on myös opettaa lapselle tunteiden nimet ja erilaisia tapoja säädellä ja käsitellä tunteita.

Sitä, mitä ei ymmärrä ja mistä ei pysty keskustelemaan, on mahdotonta myöskään täysin säädellä. Elämää on paljon helpompi ohjailla, jos ymmärtää, mitä itsessä tapahtuu ja jos pystyy nimeämään tunteidensa eri sävyjä. On surullista kuulla ihmisistä, joilla tunneskaalaan kuuluu kaksi tunnesanaa: v*tuttaa ja ihan ok. Tämä kertoo siitä, että ihmisen yhteys omaan itseen ja omiin tunteisiin on täysin katkennut.

Omien tunteiden tunnistaminen on itsetuntemusta ja myös toisten tunteiden tunnistamisen perusta. Mitä ei tunnista ja hyväksy itsessään, on vaikea tunnistaa ja hyväksyä toisissa. Tunteiden tunnistamisen taito kehittää lapsen empatiakykyä.

Tutkimuksissa on todettu, että jo tunteen nimeäminen rauhoittaa oloa. Tämä on pettymystä, tämä on kiukkua, nyt tunnen itseni surulliseksi. Tunteen nimeäminen ja sanallistaminen on tärkeä osa tunteiden säätelyä. Tällöin mantelitumake alkaa rauhoittua ja aivojen etuotsalohko ottaa ohjaksia käsiinsä. Tunteiden nimeämisellä on mielipahan tunteiden kohdalla tunnetta laimentava vaikutus.

Mitä tunteiden nimeäminen tarkoittaa?

Tunteen nimeäminen ja sanallistaminen on sitä, että vanhempi nimeää lapselle tunteen, jota hän arvelee lapsen tuntevan. Tällöin aikuinen ei osoita tietävänsä lapsen puolesta, miltä lapsesta tuntuu vaan aikuisen näyttää, että hän yrittää ymmärtää ja tavoittaa lapsen tunnetta ja tarvetta. Kyse on siitä, että aikuinen mentalisoi ja pohtii ääneen lapsen tunteita ja tarpeita.

Sinä vaikutat vihaiselta, mikähän sinua suututtaa? Lapsen on hyvä alusta lähtien oppia, että vain hän itse kokee ja hallitsee omia tunteitaan. Tunne on omakohtainen. Aikuinen ei voi ikinä olla täysin varma lapsen tunteesta ja siksi on parempi käyttää väljyyttä jättävää sanoitustapaa kuin suoraa muotoa sinä olet vihainen / iloinen / surullinen.

Aikuinen voi sanoittaa oman ajatuksensa lapsen tunteesta esimerkiksi näin: Minusta näyttää, että sinä tunnet itsesi vihaiseksi tai vaikka näin: Huomasin, että sinua taisi jännittää mennä päiväkotiin loman jälkeen. On myös tärkeää, että aikuinen hyväksyy lapsen erilaiset tunteet. Saa kiukuttaa, saa jännittää, saa olla surullinen.

Tunteiden nimeäminen antaa tunteelle sisällön ja merkityksen. Kun tunne on tunnistettu, sitä voi alkaa käsitellä ja säädellä. Tunteen nimeäminen voi auttaa myös näkemään, mitä tunteen taustalla voi olla. Joskus mielipahan tunne lähtee lievittymään jo sillä, kun on tunnistanut tunteen ja sen taustalla olevan syyn.

Mielihyvän ja mielipahan tunteet

Aiemmin puhuttiin negatiivisista ja positiivisista tunteista. Nykyäänkin tuota jaottelua näkee vielä jonkin verran. Tunteiden jakamisessa positiivisiin ja negatiivisiin kannattaa olla varovainen. Se sisältää vahvan arvolatauksen: aivan kuin positiiviset tunteet olisivat hyviä ja sallittuja, kun taas negatiiviset tunteet kiellettyjä ja vahingollisia. Jakamalla tunteita negatiivisiin ja positiivisiin (tai myönteisiin ja kielteisiin), luomme maailmaa, jossa osa tunteista tulee kielletyiksi tai häpeällisiksi.

Positiivisten ja negatiivisten (tai myönteisten ja kielteisten) tunteiden sijaan olisi parempi puhua mielihyvän ja mielipahan tunteista. Tunteet kertovat joko tarpeiden ja toiveiden toteutumisesta (mielihyvän tunteet) tai toteutumattomuudesta (mielipahan tunteet). Mielihyvän tunteita ovat esimerkiksi kiitollinen, ihastunut, iloinen, innostunut, voimistunut,utelias ja ystävällinen. Mielipahan tunteita ovat esimerkiksi ahdistunut, huolestunut, ikävystynyt, jännittynyt, turhautunut, uhmakas ja vihainen.

Jokainen tunne on yhtä tärkeä, oikeutettu ja tosi. Tunteet eivät ole oikeita tai vääriä, hyviä tai pahoja, mutta niitä voi ilmaista oikein tai väärin. Jokainen tunne sisältää meille viestin. Mikään tunne ei ole kielletty, vain jotkut teot ovat. Esimerkiksi viha on ok tunteena, se on puhdasta voimaa. Mutta jos vihaa ilmaisee esimerkiksi vahingoittamalla toisia, tämä teko ei ole ok.

Ilmaisia materiaaleja tunnekasvatuksen tueksi

Moni vanhempi ja kasvattaja kokee haastavaksi lapsen tunteiden nimeämisen, koska meidän tämän päivän vanhempien ja kasvattajien tunteita ei ole useinkaan nimetty omassa lapsuudessamme. Tunnesanastomme saattaa siksi olla aika suppea eikä meillä kenties ole myöskään keinoja käsitellä tunteitamme. Kokosin tähän ilmaisia materiaaleja, jotka auttavat lapsen tunteiden (ja myös aikuisen omien tunteiden) nimeämistä:

Vanhemmuuden voimapostista ja materiaalikirjastosta saat ilmaisia vinkkejä myönteiseen, tunnetaitoiseen ja hyvinvoivaan lapsiperhearkeen. Klikkaa ja lue lisää!

Lue myös seuraavat kirjoitukseni:

Avainsanat: tunnetaidot, tunteet, vanhemmuus