Kasvun Taian blogi

Millaiset mindfulness-harjoitukset ovat lapsille sopivia? Lasten kanssa toiminnallisuus ja leikinomaisuus ovat tärkeitä. Lapset lähtevät harjoituksiin mukaan helpoiten uteliaisuuden ja leikin kautta, varsinkin mitä pienemmistä lapsista on kyse. Rauhalliset ja lyhytsanaiset ohjeet sopivat parhaiten harjoitusten ohjaamiseen. Alle kouluikäiset lapset tarvitsevat mielikuvia ja konkreettista havainnollistamista. Aikuisen oma malli läsnäolosta ja rauhallisuudesta on tärkeää.

Tässä muutama vinkki lapsille sopiviin mindfulness-harjoituksiin:

Arjen tilanteiden hyödyntäminen

Helpointa on aloittaa mindfulness-harjoittelu arjen tavallisissa hetkissä ihmettelemällä lapsen kanssa erilaisia aistimuksia. Aikuinen voi näissä tilanteissa tietoisesti ohjata lasta suuntaamaan huomiotaan kehontuntemuksiin tai muihin aistihavaintoihin kuten haju-, maku-, kuulo- tai näköaistimuksiin. Miltä pasta maistuu, kun sitä syö hitaasti? Miltä se tuntuu suussa? Miltä shampoo tuoksuu? Mitä kaikkea metsässä voi kuulla, kun keskittyy äänien kuuntelemiseen? Miltä rasva tuntuu iholla? Tuoksuuko se joltakin? Näin harjoitellen lapsen luontainen kyky ihmetellä vahvistuu ja aikuisen usein kaavoja noudattava elämä saa uusia sävyjä, kun aistit avautuvat vastaanottamaan asioita, jotka ovat tässä koko ajan tarjolla, mutta joita on vaikea autopilotista johtuen huomata.

Mindfulness-harjoituksesta on hyvä tehdä lasta kiinnostava ja hänen maailmaansa sopiva. Pieniä lapsia saattaa kiinnostaa esimerkiksi supersankari-harjoitus. Supersankarilla on superkyvyt keskittyä eri aisteilla. Hänellä on superkyky haistella, maistella, tuntea ja kuulla, mitä ympäristössä tapahtuu.

Lapselle on hyvä opettaa syvä, vatsaan asti menevä hengitys

Oma hengityksemme on koko ajan mukanamme kulkeva väline läsnäolon kokemiseen ja rauhan löytämiseen. Hengityksen havainnointi auttaa keskittymään ja paha mieli voi helpottua rauhallisesti hengitellessä. Jos jokin asia ärsyttää tai suututtaa, voi aina keskittyä hengittämään, rauhoittua ja sitten selvittää tilanteen järkevämmin.

Hengitysharjoituksia voi aluksi harjoitella pehmolelun eli hengityskaverin kanssa. Pehmolelun voi laittaa lapsen vatsan päälle ja seurata sen liikettä hengityksen tahdissa ylös ja alas. Hengityksen on hyvä olla rauhallinen, sillä liian nopea tai voimakas hengitys saattaa pelästyttää pehmolelun. Se kaipaa rauhallista ja tasaista liikettä.

Kiitollisuus on yksi osa mindfulnessia

Kiitollisuusharjoituksia voi liittää perheen yhteiseen ruokahetkeen tai vaikkapa iltaan. Yhdessä voidaan miettiä viisi asiaa, jotka menivät tänään hyvin tai joista voi olla kiitollinen. Lapsen kanssa voi myös puhallella kiitollisuuden saippuakuplia, joiden myötä iloa ja kiitollisuutta tuottavat asiat leviävät laajalle. Saippuakuplien puhaltaminen toimii myös hyvänä apukeinona hengityksen huomioimisessa.

Lisää lapsille sopivia mindfulness-harjoituksia löydät äänitteistä ja kirjoittamastani oppaasta. Oppaan ja äänitteiden avulla saat keinoja lapsen rauhoittumiseen ja keskittymiskyvyn vahvistamiseen.

Mikä on unikoulu? Pitääkö lapsi siirtää perhepedistä omaan sänkyyn, jotta unikoulun voisi toteuttaa? Onko unikoulusta haittaa kiintymyssuhteelle? Kuinka nopeasti unikoulu voi tuottaa tulosta?

Unikoululla tarkoitetaan keinoja, joilla lapsi opetetaan nukahtamaan tai nukkumaan yönsä ilman aikuisen apua. Moni vauva on tottunut nukahtamaan vaikkapa imettämiseen, pulloruokintaan tai siihen, että aikuinen heijaa hänet sylissään uneen. Unikoulussa lähdetään tukemaan lapsen itsesäätelyä ja hänen omia tapojaan nukahtamiseen. Unitutkimuksissa ne lapset, jotka nukkuivat läpi yön heräämättä, laitettiin muita useammin iltaisin hereillä omaan sänkyyn ja lapset hakivat itse unen.

Perinteisten unikoulumallien kannattajat ovat yleensä sitä mieltä, että paras vauvan nukkumispaikka on omassa pinnasängyssä. Itse lähden siitä ajatuksesta, että perhe määrittelee itse missä he haluavat lapsensa nukkuvan. Jotkut vanhemmat kokevat nukkuvansa paremmin, jos vauva ei ole ihan vieressä vaan omassa pinnasängyssään, jolloin vanhemmat eivät herää ehkä ihan kaikkiin vauvan äännähdyksiin. Jotkut perheet taas nukkuvat parhaiten silloin, kun lapsi nukkuu vanhempien välissä. Jos koko perhe kokee nukkuvansa parhaiten perhepedissä, niin sitä voi jatkaa myös unikoulun aikana. Tällöin pyritään siihen, ettei lapsi enää nukahtaisi rinnalle tai pulloruokintaan vaan alkaisi löytää myös muita itsesäätelyn tapoja kuin imemisen.

Ohjaamani unikoulut perustuvat menetelmiin, joissa kiintymyssuhdeteoria on vahvasti läsnä: lapsen tarpeisiin ja tunteisiin vastataan ymmärtäen ja johdonmukaisesti. Lasta ei jätetä yksin itkemään vaan hänet rauhoitetaan esim. koskettamisella ja aikuisen läsnäololla. Lapsi voi aluksi reagoida uusiin nukahtamisjärjestelyihin kiihkeästi itkemällä, mutta hän kestää muutosten aiheuttaman harmin, kun vanhemmat ovat hänen saatavillaan ja auttavat sietämään uusia tapoja. Itku sylin turvassa ei vaaranna lapsen luottamusta vanhempiinsa.

Lapsen unikoulu kotona vaatii vanhemmilta päättäväisyyttä ja määrätietoisuutta. Unikoulua ei pidä aloittaa, jos se ei vanhemmista tunnu hyvältä ajatukselta. Kun kotiunikoulua noudatetaan johdonmukaisesti, terveen lapsen nukkumisessa voi tapahtua muutoksia jopa kolmessa‒neljässä yössä. Jotkut haluavat toteuttaa unikoulun pikku hiljaa ja ensin opettaa lapsen nukahtamaan itsekseen ja vasta myöhemmin vieroittaa yösyötöistä. Myös osittainen yövieroitus on mahdollinen, jos ajatuksena on jatkaa vielä esim. aamuyön imetyksiä.

Jos tarvitset tukea unikoulun toteuttamiseen, kannattaa tutustua kehittämääni verkkovalmennukseen Yökukkujasta nukkujaksi – tukea unikoulun toteuttamiseen. Seuraava pienryhmä on alkamassa 15.5. Tutustu valmennukseen ja ilmoittaudu mukaan!

Tulin äidiksi 29-vuotiaana. Olin ajatellut etukäteen, että minusta tulee ihana äiti. Olin opiskellut sosionomiksi ja ollut töissä päiväkodissa. Olin toimintaterapeuttiopintojeni loppusuoralla odottaessani esikoista. Olin tehnyt vuosia töitä lasten harrasteryhmien ohjaamisen parissa. Lasten maailma oli minulle tuttua. Ja koska lasten kanssa oleminen oli minulle tuttua, ajattelin, että myös vanhemmuus on minulle helppoa ja ihanaa. Sain esikoisen, joka oli kovin itkuinen, hän itki vatsavaivojaan monta tuntia päivässä. Olin etukäteen kuvitellut, että kun minusta tulee äiti, olen pullantuoksuinen ja kun mies tulee töistä kotiin, meillä on aina hyvää ja ravitsevaa ruokaa. Ja niitä vastapaistettuja pullia. Ja olemme lapsen kanssa iloisia ja onnellisia. Näin ei kuitenkaan käynyt. Kun mies tuli töistä kotiin, olin vastassa usein kiukkuisena ja ehkä juuri ja juuri olin ehtinyt vaihtaa päälleni päivävaatteet. Ruokaa yleensä oli, mutta niitä ihania vastapaistettuja pullia ei ollut koskaan. Pääasiassa olin aika kiukkuinen ja olin jatkuvasti väsynyt. En osannut antaa hoitovastuuta miehelle, sillä minun piti suorittajaäitinä hoitaa kaikki itse. Niin lapsi, koti kuin kaikki muukin. Suorittaminen, joka oli ollut pitkään läsnä elämässäni ja näkynyt opiskeluissani, oli siirtynyt vanhemmuuteen.

Parin vuoden päästä syntyi vielä toinen lapsi. Arki asettui uomiinsa ja moni asia sujui hyvin. Kävimme kerhoissa, puistossa ja tapasimme ystäviä. Tykkäsin olla kotona lasten kanssa. Luimme paljon kirjoja, loruttelimme, leikimme. Meillä oli mukavaa, mutta minä olin usein kireä kuin viulunkieli. En osannut rentoutua ja rauhoittua. Harvoin pysähdyin hetkiin. Koko ajan piti tehdä jotain. Piti tehdä ruokaa, pyykätä, leikkiä lasten kanssa, siivota kotia. Vaikka tein paljon lasten kanssa, en omasta mielestäni kuitenkaan osannut tehdä asioita oikealla tavalla. Aina olisin voinut tehdä paremmin. Puhuin itselleni rumasti. Näin itseni rumana ja usein huonompana kuin muut. Äitinä tiesin olevani hyvä ja meillä oli moni asia todella loistavasti. Silti soimasin tapaani olla vanhempi. Olin usein stressaantunut, ja stressi johti uniongelmiin.

Löysin mindfulnessin muutama vuosi sitten. Menin kurssille löytääkseni apua unettomuuteeni. Ajattelin, että saan elämääni keinon, jolla voin vaikuttaa unettomuuteeni. Ensimmäisen kurssin käyminen johti seuraavaan ja taas seuraavaan. Mindfulness alkoi avautua minulle pikku hiljaa. Hain keinoa unettomuuteeni, onnekseni sain mindfulnessista paljon enemmän. En pelkästään yhtä keinoa, vaan kokonaan uudenlaisten hyvinvoivan elämäntavan. Opin olemaan rennompi ja levollisempi arjessa. Koko ajan ei tarvitse tehdä jotain. Opin pysähtymään hetkiin. Opin olemaan myötätuntoisempi itselleni ihmisenä ja vanhempana. Opin näkemään elämässä ja arjessa kauneutta ja positiivisuutta. Muistan joskus ajatelleeni, että hokema Onni löytyy arjesta on suuri vitsi. Arki on pakkopullaa ja ikävää, onni löytyy lomalta tai viikonlopusta. Arki tuntui suorittamiselta eikä silloin ole aikaa miettiä onnellisuutta tai pysähtymistä. Nyt arki tuntuu parhaalta osalta elämää. Arki pienine kohtaamisineen ja hetkineen.

Minun mindfulness-polkuni johti myöhemmin ohjaajakoulutukseen asti. Mindfulness on tuonut niin paljon hyvää elämääni, että haluan tarjota myös muille vanhemmille mahdollisuuden tutustua mindfulnessiin. Voimavaroja vanhemmuuteen -verkkovalmennus on alkamassa seuraavan kerran keskiviikkona 19.4. Verkkovalmennus antaa sinulle keinoja onnen löytämiseen arjessa. Tutustu valmennukseen ja tule mukaan!

Minulta kysellään usein, miten auttaa taapero- tai leikki-ikäistä lasta rauhoittumaan unille. Mitä lempeitä keinoja on tukea lapsen rauhoittumista? Kun lapsen mieli on levollinen, on helpompi myös nukahtaa. Jokaisella vanhemmalla on varmaankin kokemuksia siitä, että sillä hetkellä, kun pitäisi rauhoittua unille, lapsi juokseekin pitkin kotia, nousee sängystä kymmenen kertaa ylös pissalle ja juomaan ja taistelee unta vastaan.

Uskon, että positiivisten asioiden vahvistaminen on toimivampaa kuin lapsen kouluttaminen vuorovaikutuksen torjumisella. Tässä muutama keino positiiviseen nukahtamishetkeen.

• On hyvä oppia näkemään lapsesta väsymyksen merkit ja reagoida niihin ajoissa. Yliväsynyttä lasta on vaikea rauhoitella unille, kun aivot ovat ylikierroksilla. Monesti nukkumaanmenon aikaistaminen auttaa.
• Iltasatu on miellyttävä ja ihana rutiini. Lapsen nukahtamista tukemaan on kirjoitettu myös erityisiä, rentoutumista tukevia satuja. Esimerkiksi suosioon noussut kirja Kani joka tahtoi nukahtaa ja saman kirjailijan uudempi kirja Norsu joka tahtoi nukahtaa. Kirja Nuutti Pikkukuutti on lempeä ja suloinen nukahtamistarina, joka johdattaa rentoutumisen polulle. Tämän kirjan mukana on myös cd-levy, jossa on kirjan tarina luettuna. Pikkukarhun nukkumaanmenokirja johdattaa lapsen meditatiiviselle matkalle kohti unta.
• Mindfulness-tyyppiset harjoitukset auttavat lasta rauhoittumaan ja keskittymään esimerkiksi hengitykseen tai kehoaistimuksiin. Lapsen voi opettaa keskittymään vaikkapa hengitykseen asettamalla pehmolelun lapsen vatsan päälle ja ohjaamalla lasta kohdistamaan hengitystä vatsaan. Ceesto on julkaissut äänitteitä ja kirjoittamani oppaan tukemaan lapsen rauhoittumista ja rentoutumista. Äänitteiden joukossa on myös nukahtamistilanteisiin liittyviä harjoituksia, esimerkiksi Unimaailma. Suosittelen tutustumaan harjoituksiin ja oppaaseen, jos haet keinoja lapsen rauhoittumisen tukemiseen!
• Lapsen koskettaminen pumpulipallolla nukkumaanmenohetkellä esimerkiksi kasvoihin ja käsiin auttaa lasta keskittymään kosketuksen aistimiseen.
• Koskettaminen auttaa lasta rauhoittumaan. Kun laitat lapsen nukkumaan kosketa lempeän napakasti yhtä kehonosaa kerrallaan ja sano: Varpaat käy nukkumaan, jalkapohjat käy nukkumaan, nilkoille hyvää yötä… Etene näin koko keho päälaelle asti. Tämä rauhoittaa molempia, sekä vanhempaa että lasta. Ajatuskaruselli hidastuu, kun huomio siirtyy päästä kehontuntemuksiin.
• Satuhieronta tukee lapsen rentoutumista ja rauhoittumista. Olen aiemmin kirjoittanut blogitekstin Satuhieronta auttaa lasta nukahtamaan.

Millaisia keinoja sinulla on tukea lapsen rauhoittumista unille?

Voit lukea myös seuraavat kirjoitukseni:

• Hellyystankkaus osana iltarutiinia
• Iltavillit iltarallit–vinkkejä iltojen rauhoittamiseksi

Moni vanhempi ja lasten kanssa työskentelevä miettii, miten tukea lapsen kykyä rauhoittua ja miten auttaa lasta säätelemään tunteitaan. Mistä löytää tietoa näistä asioista? Mistä löytää käytännön keinoja? Näitä olen myös itse miettinyt sekä vanhempana että ammattilaisena.

Lapsi oppii käyttäytymisensä säätelyä vain sopivasti kuormittuneena. Miellämme lapsen helposti huonokäytöksiseksi, jos hänen käyttäytymisensä ei mielestämme sovi tilanteeseen. Esimerkiksi sukujuhlissa energiaa pursuvaa ja liikkeeseen pyrkivää lasta pidetään usein kurittomana. Näennäisesti huonossa käyttäytymisessä on kuitenkin kyse oman kuormituksen säätelystä. Lapsi säätelee omaa stressiään liikkeen avulla. Jos säätelyyn ei ole mahdollisuutta tai sen tarve sivuutetaan, kuormitus kasvaa liian suureksi. Kuormitus ei ole itsessään huono asia. Oleennaista on tasapaino, jota voi tavoitella säätelemällä kuormituksen lisäksi vireyttä ja tunteita sekä vahvistamalla sisäistä rauhoittumisjärjestelmää. Näitäkin keinoja voi oppia jo lapsena.

Kirja Tenavat tasapainoon. Näin autat lasta säätelemään vireyttä ja kuormitusta antaa keinoja lapsen vireystilan, kuormituksen ja tunteiden säätelyn sekä sisäisen rauhoittumisjärjestelmän vahvistamiseen. Lisäksi kirjassa on perustietoa vireyden ja kuormituksen taustalla olevista tekijöistä. Kirjan keinoissa yhdistellään mindfulnessia, toimintaterapiaa ja sensorisen integraation terapiaa. Kirjan kirjoittaja Merja Tompuri on toimintaterapeutti.

Koska hyvinvoiva aikuinen vahvistaa lapsen hyvinvointia, kirjassa on kiinnitetty huomiota myös aikuisten tasapainon tukemiseen. Kirjassa on runsaasti erilaisia tehtävä- ja lomakepohjia sekä aikuisen käyttöön että lapsen kanssa tehtäväksi. Aikuinen pystyy arvioimaan esimerkiksi oman arjen tasapainoa lomakkeen kysymysten avulla ja lapsen kanssa pystyy miettimään vaikkapa omia ikäviä tunteita ja ilon aurinkoa.

Kirjassa on paljon harjoituksia ja tarinoita, joita on helppo hyödyntää lapsen kanssa. Harjoitukset ovat konkreettisia ja lapsen maailmaan vietyjä. Pidin erityisesti näkökulman vaihtamiseen ja kiukun tunteen käsittelyyn liittyvistä harjoituksista. Mieleeni jäi erityisesti tunnepommi-harjoitus. Kuinka kuvaavaa: Tunnepommi. Mikä sen voi sytyttää? Kuinka pitkä pommin sytytyslanka on? Mitä tapahtuu, jos pommi räjähtää? Miten räjähdys vaikuttaa ympäristöön ja toisiin ihmisiin? Pidin myös uhka- ja puolustusjärjestelmän toimintaan liittyvästä teoriaosuudesta ja harjoituksista. Tarina Manteli-koirasta kuvaa hyvin lapsentasoisesti sitä, mitä stressireaktiossa tapahtuu ja mikä tarkoitus stressireaktion heräämisellä on.

Sain kirjasta ajatuksia ja myös ihan konkreettisia harjoituksia niin lasten tunnetaito- kuin mindfulness-ryhmiinkin. Kirja sopii mielestäni hyvin erityisesti lasten kanssa työskenteleville (päiväkotien, kerhojen, alakoulun henkilökunta), terapeuteille (fysioterapeutit, toimintaterapeutit, puheterapeutit), mindfulness-ohjaajille, lasten tunnetaito-ohjaajille yms. Lisäksi kirja sopii vanhemmille, jotka etsivät keinoja lapsen tunteiden säätelyn ja rauhoittamisjärjestelmän tukemiseen.

Sain kirjan arvostelukappaleeksi PS-kustannukselta. Sain kirjaan alennuskoodin, jolla saa 25 % alennuksen. Normaalihinta on 45 €, mutta alennuslinkin kautta hinta on 34 €.