Kasvun Taian blogi
Lämpimästi tervetuloa blogiini. Kirjoitan blogissani lapsen tunnetaitojen tukemisesta, myönteisistä kasvatuskeinoista ja hyvinvoivasta ja läsnäolevasta vanhemmuudesta.
17.4.2021
Jaa kavereille:

Väkivaltaa ja kiusaamista voi ehkäistä vahvistamalla lapsen
empatiataitoja. Kun ihminen pystyy asettumaan toisen asemaan, hän ei
loukkaa ja kiusaa muita. Kyvyttömyys empatiaan on iso riski sille,
että lapsesta tulee kiusaaja.
Empatiataitoinen ihminen ymmärtää toisen tunnetilan ja osaa
reagoida hänen tunneilmaisuunsa. Empatiataitoinen ihminen myötäelää
toisen ihmisen tunteita, viestejä ja näkökulmia. Empatiataidot ovat
tärkeitä toisten ihmisten ymmärtämisessä. Empatiataidot lisäävät
vuorovaikutustaitoja ja auttavat hoitamaan suhteita toisiin
ihmisiin.
Empatiataidot (kuten kaikki metakognitiiviset taidot) kypsyvät
samaa vauhtia kuin aivojen etuotsalohkot. Empatiataidot kehittyvät
pitkälle aikuisikään saakka. Ja empatiataitoja voi vahvistaa vielä
aikuisenakin.
Empatiataitoja voi oppia
Miten lapsen empatiataitoja voi vahvistaa? Seuraavassa käyn läpi
aikuisen suhtautumistavan merkitystä, tunteiden sanoittamista ja
lapselle lukemisen merkitystä empatiataitojen vahvistamisessa.
Aikuisen suhtautumisen ja toimintatavan merkitys
Lapsi oppii empatiaa, kun hänelle ollaan empaattisia
Lapsi tarvitsee kokemuksen siitä, että hänen viestinsä ymmärretään ja
niihin tartutaan. Lapsi tarvitsee perusturvaa ja myötätuntoista
suhtautumista. Ilmapiiri kotona, varhaiskasvatuksessa, koulussa ja
kerhoryhmissä vaikuttaa lapsen empatiataitojen kehittymiseen.
Empatiakyvyn kehittymisen edellytyksenä on kokemus siitä, että on
saanut osakseen empatiaa. Esimerkin voima on ylivoimainen, ja aikuisen
toimintatavat ovat keskeisessä asemassa.
Lapsi, joka kohdataan myötätunnolla, oppii empatiaa. Suhtaudu
lapseen ja hänen tunteisiinsa myötätuntoisesti ja lämmöllä. Pysy
lapsen rinnalla haastavienkin tunteiden hetkellä.
Jotta voit suhtautua lapsiin lämmöllä, sinun tulee opetella
itsemyötätuntoa ja suhtautua ensin itseesi ja omiin tunteisiisi
hyväksyen, sallivasti ja armollisesti. Myötätunnon ja empatian
kasvattaminen itseä kohtaan lisää hyvinvointia ja ennaltaehkäisee
väkivaltaa. Itsemyötätuntoa voi opetella ja oppia.
Empatiataitoihin vaikuttaa paljon vuorovaikutus perheessä
Silloin, kun vanhemmat ja kasvattajat puhuvat ajatuksiaan ääneen ja
sanoittavat mielensisältöjään, lapsen ajattelu ja kyky tunnistaa omia
mielentilojaan kehittyy. Tämä tukee lapsen kykyä samastua ja asettua
toisen asemaan.
Empatian kehittymiseen vaikuttaa paljon se, onko perheessä
empatiaa tukeva kulttuuri. Kun lapsen tunteisiin ja
tarpeisiin vastataan eikä hän jää yksin tunnekokemustensa kanssa,
lapsen perusturva vahvistuu.
Muista, että vastoinkäymiset ja virheet ovat inhimillisiä, niitä
sattuu kaikille. Älä rankaise lastasi (tai itseäsi) mokista. Pyydä
anteeksi lapselta, jos olet tehnyt väärin. Lapsi oppii esimerkin
voimalla.
Tunteiden sanoittaminen
Empatiataitojen taustalla on kyky tunnistaa ja nimetä omia
tunteita. Käytä tietoisesti tunnepitoista kieltä arjessa.
Puhu omista tunteistasi ja sanoita lapsen tunteita. Muista, että et
voi koskaan täysin tietää toisen tunteita, joten ei ole hyvä
sanoa: Sinä olet nyt vihainen.
On parempi sanoa: Sinä taidat
nyt tuntea itsesi vihaiseksi.
Tai: Minusta näyttää, että
sinä tunnet nyt itsesi vihaiseksi.
Lasta voi myös aktivoida keskustelemaan siitä, miltä
toisesta ihmisestä tuntuu. Jos lapsi ei osaa eläytyä toisen
tunteisiin, aikuinen voi kertoa ajatuksiaan siitä, miltä toisesta
saattaa tuntua eri tilanteet.
Yksinkertaisia kysymyksiä lapsen empatiataitojen vahvistamiseksi
ovat: Miltähän Villestä mahtaa tuntua? Mitä luulet, miltä Maisasta
tuntuu?
Kysymykset auttavat asettumaan toisen saappaisiin ja
pohtimaan tilannetta toisen näkökulmasta. Kysymyksiä voi käyttää niin
kirjoja lukiessa, telkkariohjelmia katsoessa kuin arkisissa
tilanteissakin. Toisen asemaan asettumisen harjoitteleminen on
erityisen tärkeää tunnekylmille lapsille, joiden on vaikea ymmärtää ja
jakaa toisen ihmisen tunteita.
Empatiataitoja kehitettäessä avainasemassa on toisten ajatusten ja
tunteiden tunnistaminen ja sen ymmärtäminen, että ne voivat poiketa
siitä, mitä itse kokee. Empatiataitoihin liittyy kyky kunnioittaa
jokaisen omaa kokemusta.
Lue ja keskustele
Lue lapselle kirjoja. On todettu, että kirjojen lukeminen
lisää kykyämme tuntea empatiaa. Kirjoja lukiessa ja
kuunnellessa pohdimme maailmaa jonkin toisen ihmisen ajatusten läpi ja
kohtaamme erilaisia tilanteita toisten kautta. Tämä auttaa näkemään
tilanteita muiden silmin
. Kirjoja lukemalla ja kuuntelemalla
lapsi tutustuu uusiin maailmoihin ja oppii eläytymään siihen, miltä
toisesta tuntuu. Lukeminen lisää myös suvaitsevaisuutta. Lisäksi
lapselle lukeminen vahvistaa aikuisen ja lapsen suhdetta, joka on myös
tärkeä asia lapsen empatiataitojen kehittymisen kannalta.
Lapsille kannattaa lukea monipuolisesti erilaisia kirjoja. Kirjan
ei tarvitse tuoda tunnetaitoja alleviivatusti esille ollakseen
kehittävä. Hyviä kirjoja ovat esimerkiksi Piki, Pallo
kuuluu kaikille, Toivo ja valas, Stella ja
toivomustähti sekä Molli ja Kumma.
Haluaisitko sinä kasvattaa empaattisia, tunnetaitoisia ja toiset
huomioon ottavia lapsia? Kaipaatko työkaluja lapsen empatiataitojen
tukemiseen? Keskustelukortit lapsen empatiataitojen
vahvistamiseksi on helppo työkalu.
Tutustu empatiakortteihin tästä.
Lähteet
Empatiataidot
Kiusaamista vastaan empatiakykyä vahvistamalla
Ovatko empatiataidot rapistumassa?
Kiusaaminen – syyt, seuraukset ja puuttuminen
14.3.2021
Jaa kavereille:

Pum! Kiukkuräjähdys! Tavarat lentelevät, nyrkki heiluu. Voiko
kiukkuräjähdyksiä ennaltaehkäistä?
Kyllä, osan tunneräjähdyksistä voi ehkäistä. Kiukku on kuitenkin
yksi normaaliin elämään kuuluva tunne eikä kaikkea kiukkua ole
tarkoitus poistaa elämästä. Kiukkua ei ole tarkoitus vältellä eikä
silotella lapsen elämää niin, ettei hän tuntisi kiukkua.
Millaisia ennakoivia keinoja voi käyttää ennen tunnereaktion
syntymistä?
Ennakoivia keinoja ennen tunnereaktion syntymistä
Grossin prosessimalli jakaa tunteiden
säätelykeinot ennakoiviin ja reaktiosidonnaisiin sen mukaan,
pyritäänkö niillä vaikuttamaan tunnereaktioon ennen sen syntymistä vai
sen jälkeen. Ennakoivia keinoja käytetään nimensä mukaisesti ennen
reaktion syntymistä, jolloin pyritään ylläpitämään tasapainon tilaa.
Ennakoinnin avulla pyritään vaikuttamaan tulevien tapahtumien
kulkuun. Keinoja ovat:
Tilanteen valinta niin, ettei se aiheuta suurta tunnereaktiota
Ei esimerkiksi mennä pitkän päivän päätteeksi tai nälkäisenä
ruokakauppaan, jos tietää, että se on liian kuormittavaa lapselle
ja lapsi helposti raivostuu kaupassa.
Tilanteen muokkaaminen vähemmän mielipahaa tuottavaksi
Tähän voi kuulua esimerkiksi ympäristöön tehtävät muutokset tai se,
kuinka pitkän ajan toimintaan käyttää. Lasten kanssa toimiessaan
aikuinen kulkee tilanteessa ikään kuin askeleen edellä. Jos tietää,
että sisarukset jaksavat pelata keskenään lautapeliä vain vartin,
heidän luokseen kannattaa mennä ennen tuon aikarajan loppumista ja
ehdottaa jotain muuta tekemistä ennen ennakoitua ristiriitaa. Samoin
lapsen kanssa voi mennä kauppaan sellaiseen aikaan, kun sekä lapsella
että aikuisella on hyvä vireystila ja esimerkiksi jonoja ei ole.
Lapsen huomion suuntaaminen muuhun kuin tilanteeseen
Jos illan kauppareissua ei voi välttää ja kassajono on pitkä ja
huomaa, että lapsi alkaa hermostua, lapsen kanssa voi miettiä tulevan
illan yhteistä pelihetkeä ja tutkia kukkakaalin kummallisilta
näyttäviä kukintoja.
Huom! Tällä ei tarkoiteta sitä, että mielipahan hetkellä lapsi
harhautetaan tunteesta pois vaan nimenomaan ennaltaehkäisevänä
keinona.
Kognitiivinen muutos eli tilanteen tulkinta uudella tavalla
Tällä tarkoitetaan näkökulman vaihtamista. Lapsi voi itse muuttaa
ajatustaan tilanteesta. Esimerkiksi hävitessään lautapelissä voi
ajatella: Nyt kävi näin, toinen voitti tuurilla. Seuraavalla kerralla
minä voin voittaa.
Kognitiivinen muutos voi auttaa myös aikuista suhtautumaan kiukkuun
eri tavalla. Aikuinen voi ajatella, että lapsen kiukkuisuus johtuu
väsymyksestä eikä ole ärsyttävää uhmakkuutta.
Tutkaile lapsen kuormitusta ja stressiä
Jos lapsi on jatkuvasti kiukkuinen ja ärtynyt ja tulee usein tosi
vihaiseksi, on hyvä miettiä, onko lapsi liian stressaantunut ja
kuormittunut ja nukkuuko hän liian vähän. Silloin pitää miettiä, miten
lapsen elämän kokonaiskuormitusta saisi vähennettyä. Tällöin ei
yleensä yksittäiset keinot auta. Stressaantuneena kuormitustaso on
niin kova, että pieneltäkin tuntuvat asiat saattavat kuormittaa
kohtuuttoman paljon. Tällöin vaikkapa joku ihan yksinkertainen kysymys
(Missä on vessa?
) aiheuttaa suuren stressireaktion, kun
kuormitusta on jo valmiiksi paljon taustalla.
Mieti, miten lapsen elämään voisi luoda tarpeeksi pysähtymistä
ja rauhan hetkiä, ettei hän kävisi koko ajan ylikierroksilla.
Mietityttääkö sinua, miten tukea lapsen tunnesäätelyä? Haluatko
rauhallisemman ja positiivisemman perhe-elämän? Toivoisitko, että
lapsesi osaisi säädellä tunteitaan paremmin?
On lapselle itselleen helpottavaa, kun hän oppii tapoja säädellä
kiukkua eikä hänen enää tarvitse räiskiä pahaa oloa ulos. Se tekee
myös perhearjesta helpompaa ja myönteisempää. Tule mukaan
verkkovalmennukseen Kiukun kesyttäjät – tunnetaitoja lapselle ja vanhemmalle, jossa
pääset yhdessä lapsesi kanssa harjoittelemaan tunnesäätelytaitoja.
Lähde: Tenavat tasapainoon -koulutusaineisto
29.11.2020
Jaa kavereille:

Lapset saattavat jännittää monenlaisia asioita kuten uusiin
tilanteisiin menemistä, esiintymistä, eläimiä ja ötököitä.
Jännittäminen on normaali tunne ja lähes jokainen ihminen
jännittää. Silti jännitys usein koetaan häpeällisenä ja
nolona.
Mietitkö, mitä voi tehdä, kun lasta jännittää? Miten lapsen
jännitystä voi helpottaa?
Tässä blogitekstissä käyn läpi, miten aikuisen suhtautumistapa
vaikuttaa lapsen jännittämiseen ja lisäksi tekstistä saat
konkreettisia keinoja lapsen jännityksen helpottamiseen.
Aikuisen suhtautumisen merkitys
Tutkaile omaa suhtautumistasi lapsen jännittämiseen.
Herättääkö lapsen jännitys sinussa avuttomuutta, ahdistusta, häpeää,
syyllisyyttä, ärtymystä, surua, syvää myötätuntoa tai jotain näiden
sekoitusta?
On hyvä pysähtyä tämän äärelle erityisesti silloin, jos jännitystä
pitää turhana ja ärsyttävänä tai toisaalta, jos on voimakas halu
varoitella ja ylisuojella lasta vaaroilta tai epäonnistumiselta.
Itselle tyypillinen tapa suhtautua omaan ja lapsen jännittämiseen
juontaa omasta historiasta, tavalla tai toisella ja tästä on hyvä olla
tietoinen voidakseen toimia toisin
Aikuinen auttaa lasta parhaiten ymmärtävällä, hyväksyvällä
ja myötätuntoisella asenteella. Lauseet mitä sä nyt
jännität
, eihän tässä mitään jännitettävää ole
tai
mikset halua mennä mukaan, kun muillakin on niin hauskaa
saattavat saada lapsen tuntemaan, ettei hänen tunteensa ole oikeutettu
ja hänen kokemuksensa on vääränlainen. Näiden sijaan lapselle voi
sanoa esimerkiksi: Minusta näyttää, että sinua jännittää nyt aika
lailla. Olenko oikeassa? Saa jännittää, se on ihan normaali
tunne.
Lasta ei tarvitse ylipuhua pois jännittämisestä.
On hyvä antaa lupa sille, että asioita saa jännittää. Myös moni
aikuinen jännittää uusia tilanteita ja vaikkapa esiintymistä.
Jännittämisestä ei tarvitse päästä eroon. Kun jännityksen hyväksyy,
se alkaa myös helpottaa nopeammin kuin jos taistelee jännitystä
vastaan. Tämä sama pätee mihin tahansa tunteeseen. Kun tunteen
hyväksyy ja on syli avoinna tunteille
, tunteet myös alkavat
hellittää nopeammin.
Ymmärtävän ja myötätuntoisen suhtautumisen lisäksi lapsi
tarvitsee itselleen selkeitä tapoja, mitä hän voi tehdä, kun keho
alkaa reagoida jännitykseen.
Lapsi tarvitsee keinoja jännittäviin tilanteisiin
Jännittävää lasta ei saa jättää liian yksin. Hän tarvitsee
empaattista ja ymmärtävää aikuista tuekseen. Monella paljon
jännittävällä aikuisella on kokemus, että jäi lapsena täysin yksin
jännittämisen kanssa eikä saanut siihen tukea vanhemmilta,
kasvattajilta eikä myöskään saanut keinoja jännityksen kanssa
olemiseen ja sen helpottamiseen.
Lapsen kanssa voi harjoitella rauhoittumisen
taitoja. Omaa kehoa ja mieltä voi opetella rauhoittamaan
silloin kun huomaa, että jännitys lähtee viriämään kehossa. Kehoa voi
opetella rentouttamaan. Voi opetella rauhoittamaan itseä pidentämällä
uloshengitystä.
Lapsen kanssa voi tutustua myös ajatuksellisiin keinoihin
rauhoittaa omaa oloa. Jännitystä voi helpottaa tai lisätä
omilla ajatuksilla. On hyvä tutustua siihen, millaiset ajatukset
lisäävät jännitystä ja millaiset ajatukset kannustavat itseä ja
rauhoittavaa omaa oloa.
Tilanteiden miettiminen etukäteen auttaa lasta!
Kun lapsen kanssa on pohtinut jännittäviä tilanteita ja miettinyt ja
kokeillut erilaisia keinoja helpottaa jännitystä, se auttaa lasta
toimimaan jännittävissä tilanteissa. Ongelmanratkaisutaitojen
harjoittelu tukee lapsen tunnetaitojen vahvistumista.
Onko sinulla lapsi, joka jännittää helposti? Mietitkö, mitä voit
tehdä, kun lasta jännittää? Onko sinulla keinoja lapsen jännityksen
helpottamiseen ja lapsen tukemiseen jännittävissä tilanteissa?
Helpotusta lapsen jännittämiseen -verkkotyöpaja on nyt myynnissä ja
antaa sekä sinulle vanhempana että lapsellesi keinoja jännityksen
helpottamiseen. Tutustu verkkotyöpajaan tästä!
19.8.2020
Jaa kavereille:

* sisältää linkin yhteistyökumppanin sivulle
Tunnetaidoista puhutaan tällä hetkellä paljon. Mitä tunnetaidot
ovat ja miksi niiden opettelu on tärkeää? Mitkä asiat ovat
tunnetaitokasvatuksen ytimessä? Kerron myös Pomenia Satuseikkailu
-lautapelistä ja tunneseikkailukorteista, joita olen ollut mukana
tekemässä.
Mitä tunnetaidot ovat?
Tunteet ovat olennainen osa ihmisyyttä. Ne ovat
elintärkeitä viestintuojia ja ne palvelevat hyvinvointiamme –
jos vain annamme niille siihen mahdollisuuden. Tunteet ovat erilaisia
kokemuksemme sävyjä ja kertovat siitä, kuinka miellyttävänä tai
epämiellyttävänä koemme jonkin asian tai tilanteen. Tunteilla
on aina jokin syy, ne eivät tule turhaan ja kiusatakseen meitä.
Siksi yksikään tunne ei ole negatiivinen eikä kielteinen.
Tunnetaitoihin kuuluu tunteen tunnistaminen, tunteiden kannattelu
ja sietäminen itsessä, tunteiden säätely, ilmaiseminen, käsittely ja
purkaminen. Keskeistä tunnetaitokasvatuksessa on vahvistaa
lapsen yhteyttä itseensä ja omaan kehoonsa. Omien tunteiden
tunnistamisen opettelu alkaa aina tunnekehoyhteyden
vahvistamisesta.
Tunnetaidot opitaan kokemuksen ja mallin kautta ja aikuisen rooli
lapsen tunnetaitojen kehittymisessä on keskeinen. Lapsi tarvitsee
viestin siitä, että hänen tunteensa ovat luvallisia ja aikuinen kestää
hänen tapansa opetella niiden ilmaisua. Lapselta ei voi odottaa
taitoja, joita hänen kanssaan ei ole harjoiteltu.
Miksi tunnetaitojen harjoittelu on tärkeää?
Tunnetaidot ovat elämäntaitoja, jotka lisäävät
hyvinvointiamme. Tunnetaidoilla on tärkeä merkitys mielen
hyvinvoinnin voimavarana. Ne auttavat paitsi omien tunteiden
säätelyssä ja rakentavassa ilmaisemisessa, myös toisten empaattisessa
kohtaamisessa.
Kun oppii ymmärtämään kehonsa ja mielensä reaktioita, voi
alkaa selvitä hyvin monista haastavista tilanteista. Tunteet
eivät enää ole jotain täysin hallitsematonta, jota lapselle tapahtuu,
vaan opitaan vähitellen tulemaan toimeen myös voimakkaiden ja
haastavilta tuntuvien tunteiden kanssa. On sekä vanhemmalle,
kasvattajalle että lapselle itselleen helpottavaa, kun lapsi oppii
käsittelemään omia tunteitaan rakentavasti eikä lapsen tarvitse
esimerkiksi riehua ja lyödä purkaakseen kiukkua ulos. Myös jännityksen
kanssa voi oppia tulemaan toimeen ja itseään voi oppia rauhoittamaan,
kun pelottaa. Miellyttäviltä tuntuvia tunteita voi oppia vahvistamaan
ja lisäämään elämässä, kun alkaa kiinnittää huomiota pieniin hyviin
asioihin elämässä.
Tunnetaitokasvatuksen tavoitteena on antaa lapselle eväitä
koko elämää varten. Tavoitteena on, että lapsi tutustuu
tunteisiinsa, niiden säätelyyn, rakentavaan ilmaisuun ja
purkamiseen. Mitä nuorempana näiden taitojen harjoitteleminen
aloitetaan, sitä tunne-elämältään tasapainoisempia ja itsetunnoltaan
terveempiä aikuisia lapsista kasvaa.
Tunnetaitojen harjoittelemisen myötä itsetuntemus, levollisuus ja
keskittymiskyky paranevat. Lapsi saa rohkeutta itsensä ilmaisemiseen.
Tunnetaitoiset lapset tulevat myös paremmin toimeen ystäviensä kanssa.
Hyvät tunnetaidot vahvistavat myös kykyä säädellä stressiä.

Pomenia Tunneseikkailukortit ja Satuseikkailu-lautapeli
Pääsin mukaan tekemään Pomenian tunneseikkailukortteja ja
Satuseikkailu-lautapeliin tehtäviä. Tehdessäni tehtäviä lautapeliin ja
tunneseikkailukortteihin mielessäni olivat seuraavat ydinajatukset:
Toiminnallisuus ja luovuus
Tunnetaitoja ei opi vain keskustellen. Tarvitaan toiminnallisuutta,
kokemuksellisuutta ja luovuutta. Luova toiminta vahvistaa oikeaa
aivopuoliskoa. Sitä tarvitsemme tässä maailmassa, joka arvostaa
enemmän vasemman aivopuoliskon toimintaa, johon kuuluvat
esim. kirjoittaminen, tiedon hallinta ja loogisuus.
Kehollisuus
Moni aikuinen on tottunut ajattelemaan tunteita. Yhteys omaan
kehoon on katkennut, ja tunteita enemmän ajatellaan kuin
tunnetaan. Tunteet ovat kuitenkin kehollisia. Sekä
tunneseikkailukorteissa että Satuseikkailu-lautapelissä ohjaan lasta
tutkailemaan, miltä tunteet tuntuvat kehossa. Missä kohtaa kehoa tunne
tuntuu? Tehtävissä harjoitellaan myös itsen äärelle pysähtymistä. Kun
opitaan pysähtymään oman itsen, oman kehon ja oman hengityksen
äärelle, opitaan tunnistamaan myös omia tunteita.
Koska tunteet ovat kehollisia, myös parhaat tunnesäätelykeinot ovat
kehollisia. Lautapelin ja tunneseikkailukorttien tehtävät antavat sekä
lapselle että aikuiselle tunnesäätelytaitoja: opetellaan rauhoittavaa
hengitystä, kehon rentouttamista, kiukun ravistelua pois kehosta,
itsensä silittelyä surullisena jne.
Kaikki tunteet kuuluvat elämään
Tunteiden takana on aina jokin viesti ja tarve. Tunteet ovat rikkaan
elämän eri sävyjä. Mitä syvemmin tunnet surun, häpeän ja muut
haastavilta tuntuvat tunteet, sitä syvemmin tunnet myös ilon,
kiitollisuuden ja onnellisuuden. Kun sallii itselleen kaikki tunteet,
voi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on.
Sinä olet hyvä ja tärkeä
Tunneseikkailukorttien ja lautapelin tehtävissä korostuu, että
jokainen on ihana ja jokaisella on vahvuuksia. Omia vahvuuksia ja
hyviä puolia on tärkeä oppia näkemään. Nämä on myös tärkeä sanoa
lapselle ääneen!
Yhteinen tekeminen
Sekä lautapelin tehtävien että tunneseikkailukorttien tarkoitus on
tuoda ihania hetkiä aikuiselle ja lapselle ja lisäksi tehtävien avulla
sekä aikuinen että lapsi voivat oppia uusia tunnetaitoja.
Tervetuloa mukaan seikkailulle itseen ja omiin tunteisiin!
* sisältää mainoslinkin Tunnetaitoja lapselle -sivustolle
Tule seuraajakseni myös
Facebookissa ja
Instagramissa.

Voitko sinä sallia omat tunteesi ilman tarvetta vastustaa ja paeta
niitä?
Tunnistatko sinä omia tapojasi paeta ja tukahduttaa tunteita?
Millaisia tapoja tunteiden käsittelyyn ja ilmaisuun opit lapsena?
Seuraavassa tarkastelen lapsuuden merkitystä tunnetaitojen
kannalta, tapoja paeta ja tukahduttaa tunteita ja keinoja tunteiden
hyväksyvään kohtaamiseen.
Lapsuuden merkitys tunnetaitojen kannalta
Suhtautuminen tunteisiin opitaan aikuisen mallin ja
aikuisten toimintatapojen kautta. Tapa kokea tunteita
periytyy sukupolvelta toiselle. Moni on kuullut lapsena seuraavia
lauseita: Älä nyt itke, eihän tässä ole mitään surtavaa.
Ei kukaan suutu tällaisesta asiasta.
Lopeta tuo raivoaminen.
Itku pitkästä ilosta.
Eivät viisivuotiaat enää kiukuttele.
Häpeäisit edes.
Itkeminen on heikkoutta.
Usein lasta opetetaan jo pienestä pitäen piilottamaan,
kontrolloimaan ja kieltämään tunteensa. Miten sinun
lapsuudessasi suhtauduttiin tunteisiin? Mitä lauseita sinä sait
kuulla, kun olit iloinen, vihainen, peloissasi tai surullinen? Opitko
hyväksymään kaikki tunteesi ja olemaan niiden kanssa? Opitko keinoja
säädellä ja purkaa tunteitasi? Vai opitko kaventamaan tunnemaailmaasi,
sullomaan tunteet sisällesi ja kehitit erilaisia pakokeinoja ja
puolustusmekanismeja.
Lapsuudessa omaksumasi tunnemallit vaikuttavat nyt
aikuisena tapaasi olla tunteidesi kanssa. Jos sinun suruasi
ei ole siedetty, sinun voi olla vaikea olla surusi kanssa ja alat
keksiä erilaisia keinoja paeta surun tunnettasi. Jos vihaasi ei ole
ymmärretty, olet ehkä oppinut tukahduttamaan sen ja poistamaan
sen
elämästäsi. Voi myös olla, ettet uskalla olla kovin iloinen ja
innostunut, kun lapsena olet saanut varoittelua liiallisesta
nauramisesta ja innostumisesta.
Keinoja paeta ja tukahduttaa tunteita
Älyllistäminen on hyvin yleinen tapa tunteiden
kanssa. Silloin omalla ajattelulla ja selittelyllä estetään tunteita
nousemasta ja tukahdutetaan niitä. Kysymyksessä voi olla todellinen
itsensä ja toisten huijausprosessi. Ihminen saattaa esimerkiksi
selittää epämiellyttävältä tuntuvan tunteen itselleen edullisella
tavalla, kun ei pysty kohtaamaan tunteen tuomaa kipua. Tai saatetaan
kiistää tunteen oikeutus tai olemassaolo. Ihminen saattaa myös
valehdella itselleen, ettei tunne mitään tai tunteekin jotain ihan
vastakkaista. Selittelemällä ja järkeistämällä tunteita ihminen
samalla tukahduttaa ne, poistaa niiden vaikutuksen, lukitsee ne pois
mielestään ja rakentaa muurin, jonka ylitse ei edes enää itse ole
kosketuksissa todelliseen itseensä ja tunteisiinsa.
Välttely ja pakeneminen ovat myös tyypillisiä
tunteiden käsittelyn haasteita. Tunteiden välttely on monesti jo
lapsuudessa opittu tapa, jos tunteille ei ole saanut riittävästi
hyväksyntää ja tukea. Tunteiden välttelystä ja pakenemisesta on
voinut olla apua elämässä, mutta liiallisen välttelyn seurauksena voi
olla vaikea ymmärtää tunteita ja ilmaista niitä. Tunteita saatetaan
vältellä, paeta ja harhauttaa esimerkiksi ottamalla kännykkä käteen
aina tylsistymisen hetkellä, juomalla viiniä ja tuijottamalla
telkkaria tunnista toiseen. Myös jatkuva shoppailu voi olla yksi tapa
vältellä ja harhauttaa tunteita. Shoppailusta haetaan hyvää mieltä,
kun pintaan meinaa nousta epämiellyttäviltä tuntuvia tunteita.
Erilaiset riippuvuudet voivat olla linkittyneitä
tunteiden välttelyyn. Ne harhauttavat, turruttavat ja vievät huomion
pois epämiellyttävästä asiasta. Herkkujen syöminen, jatkuva somen
selailu, netissä roikkuminen ja alkoholin käyttäminen voivat saada
aikaan mielikuvan hallinnasta.
Moni myös tukahduttaa tunteitaan. Silloin itselle ei
anneta lupaa tuntea tunteita vaan niellään ne sisälle. Yksi tapa
tukahduttaa tunteita voi olla kiireinen elämäntapa, jossa ei ole
edes tilaa tunteille. Tunnesäiliö kuitenkin täyttyy koko ajan ja
ilmaisee itsestä päänsärkyinä, kramppeina, lihasjännityksinä,
kipuina, närästyksenä ja uniongelmina.
Huumori voi olla yksi keino mielen
puolustusmekanismi tunteiden kanssa. Ihminen saattaa lyödä koko
tilanteen leikiksi osoittaakseen sekä itselleen että toisille, että
tunteilu on turhaa eikä tämä tunnu missään.
Sokea samastuminen tunteeseen ja esimerkiksi
räyhääminen, voimakas huutaminen ja tunteen purkaminen toisen niskaan
ovat joidenkin mielestä tunteiden ilmaisemista ja käsittelyä.
Todellisuudessa räyhääjä ilmaisee tunteensa niin, että sen kehollinen
kokeminen jää väliin, jolloin tunteet varastoituvat kehoon erilaisina
jännitystiloina. Tunne johtaa ihmistä sen sijaan, että ihminen olisi
tunteidensa säätelijä ja omistaja. Räyhääjälle tunteiden avoin
ilmaiseminen voi olla tapa selvitä tunteen aiheuttamasta
tuskasta.
Tunteiden hyväksyvä kohtaaminen
Mitä vähemmän yrität kieltää, salata, paeta tai tukahduttaa
tunteitasi, sitä parempi olo sinulla on. Tunteiden
kohtaaminen voi olla monille todella pelottavaa. Tarkoituksenmukaista
olisi omien tunteiden kohtaaminen siten, että sallii ja tuntee tunteen
olemassaolon kehossa sen sijaan, että lähestyy niitä mielestä käsin.
Sallivasta läsnäolosta käsin kaikki tunteet voi ottaa vastaan niitä
arvottamatta. Mieli pyrkii arvottamaan tunteita hyviksi ja pahoiksi.
On tärkeää hyväksyä omat olotilat ja tunteet sellaisina
kuin ne ovat, koska joka tapauksessa tunnet sitä, mitä tunnet.
Parasta on, jos tunteen pystyy kohtaamaan raakana
ja paljaana,
lisäämättä siihen mitään ylimääräistä. Tunnen nyt surua ja se on
ymmärrettävää tässä tilanteessa. Minusta tuntuu pahalta ja samalla olen
tässä itseni tukena.
Tavallisempi vaihtoehto on se, että kun tunnet surua, mieli alkaa
kapinoida sitä vastaan, että nyt ei saisi olla tällaista tunnetilaa ja
mieli haluaisi siitä pian eroon. Kun hyväksyt surun, tunne voi
vähitellen alkaa vapautua ja muuttua.
Sen sijaan, että taistelet kokemusta vastaan, kokeile,
voitko olla tunteesi kanssa ja hengittää siihen tilaa. Älä
yritä muuttaa tunnettasi vaan hengitä tilaa tunnekokemukseesi. Voit
hidastaa hengityksesi rytmiä ja vähän pidentää uloshengitystäsi. Jatka
tätä niin pitkään kuin koet tarpeelliseksi. Tarjoa itsellesi
tukea ja ole omalla puolellasi.
Tunteesi ja olotilasi ovat kaikissa tilanteissa oikeanlaisia ja
hyväksyttäviä, ja sinä itse olet oikeanlainen ja hyväksyttävä. On
suurta viisautta oppia hyväksymään tunteet ja olemaan läsnä
niille.
Lähteet:
Rakastan, siis olen (Jenniemilia)
Tunne tunteesi (Katja Myllyviita)
Löytöretki itseen (Heidi Ahonen)