Kasvun Taian blogi

Lämpimästi tervetuloa blogiini. Kirjoitan blogissani lapsen tunnetaitojen tukemisesta, myönteisistä kasvatuskeinoista ja hyvinvoivasta ja läsnäolevasta vanhemmuudesta.

Tilaus
Bloglovin’
RSS-syöte
Sähköposti
heli@kasvuntaika.fi
Facebook
kasvuntaika
Instagram
kasvuntaika
Twitter
@KasvunTaika
Voimaposti
Tilaa itsellesi Vanhemmuuden voimaposti

Aiheita

Kasvun Taian blogi

Lämpimästi tervetuloa blogiini. Kirjoitan blogissani lapsen tunnetaitojen tukemisesta, myönteisistä kasvatuskeinoista ja hyvinvoivasta ja läsnäolevasta vanhemmuudesta.

17.4.2021
Jaa kavereille:

Lasten empatiataidot – miten lasten empatiataitoja voi vahvistaa?

kaksi poikaa veden äärellä

Väkivaltaa ja kiusaamista voi ehkäistä vahvistamalla lapsen empatiataitoja. Kun ihminen pystyy asettumaan toisen asemaan, hän ei loukkaa ja kiusaa muita. Kyvyttömyys empatiaan on iso riski sille, että lapsesta tulee kiusaaja.⁠

Empatiataitoinen ihminen ymmärtää toisen tunnetilan ja osaa reagoida hänen tunneilmaisuunsa. Empatiataitoinen ihminen myötäelää toisen ihmisen tunteita, viestejä  ja näkökulmia. Empatiataidot ovat tärkeitä toisten ihmisten ymmärtämisessä. Empatiataidot lisäävät vuorovaikutustaitoja ja auttavat hoitamaan suhteita toisiin ihmisiin.

Empatiataidot (kuten kaikki metakognitiiviset taidot) kypsyvät samaa vauhtia kuin aivojen etuotsalohkot. Empatiataidot kehittyvät pitkälle aikuisikään saakka. Ja empatiataitoja voi vahvistaa vielä aikuisenakin.

Empatiataitoja voi oppia⁠

Miten lapsen empatiataitoja voi vahvistaa? Seuraavassa käyn läpi aikuisen suhtautumistavan merkitystä, tunteiden sanoittamista ja lapselle lukemisen merkitystä empatiataitojen vahvistamisessa.

Aikuisen suhtautumisen ja toimintatavan merkitys

Lapsi oppii empatiaa, kun hänelle ollaan empaattisia⁠

Lapsi tarvitsee kokemuksen siitä, että hänen viestinsä ymmärretään ja niihin tartutaan. Lapsi tarvitsee perusturvaa ja myötätuntoista suhtautumista. Ilmapiiri kotona, varhaiskasvatuksessa, koulussa ja kerhoryhmissä vaikuttaa lapsen empatiataitojen kehittymiseen. Empatiakyvyn kehittymisen edellytyksenä on kokemus siitä, että on saanut osakseen empatiaa. Esimerkin voima on ylivoimainen, ja aikuisen toimintatavat ovat keskeisessä asemassa.

Lapsi, joka kohdataan myötätunnolla, oppii empatiaa. Suhtaudu lapseen ja hänen tunteisiinsa myötätuntoisesti ja lämmöllä. Pysy lapsen rinnalla haastavienkin tunteiden hetkellä.

Jotta voit suhtautua lapsiin lämmöllä, sinun tulee opetella itsemyötätuntoa ja suhtautua ensin itseesi ja omiin tunteisiisi hyväksyen, sallivasti ja armollisesti.⁠ Myötätunnon ja empatian kasvattaminen itseä kohtaan lisää hyvinvointia ja ennaltaehkäisee väkivaltaa. Itsemyötätuntoa voi opetella ja oppia.

Empatiataitoihin vaikuttaa paljon vuorovaikutus perheessä

Silloin, kun vanhemmat ja kasvattajat puhuvat ajatuksiaan ääneen ja sanoittavat mielensisältöjään, lapsen ajattelu ja kyky tunnistaa omia mielentilojaan kehittyy. Tämä tukee lapsen kykyä samastua ja asettua toisen asemaan.

Empatian kehittymiseen vaikuttaa paljon se, onko perheessä empatiaa tukeva kulttuuri. Kun lapsen tunteisiin ja tarpeisiin vastataan eikä hän jää yksin tunnekokemustensa kanssa, lapsen perusturva vahvistuu.

Muista, että vastoinkäymiset ja virheet ovat inhimillisiä, niitä sattuu kaikille. Älä rankaise lastasi (tai itseäsi) mokista.⁠ Pyydä anteeksi lapselta, jos olet tehnyt väärin. Lapsi oppii esimerkin voimalla.⁠

Tunteiden sanoittaminen

Empatiataitojen taustalla on kyky tunnistaa ja nimetä omia tunteita. Käytä tietoisesti tunnepitoista kieltä arjessa. Puhu omista tunteistasi ja sanoita lapsen tunteita. Muista, että et voi koskaan täysin tietää toisen tunteita, joten ei ole hyvä sanoa: Sinä olet nyt vihainen. On parempi sanoa: Sinä taidat nyt tuntea itsesi vihaiseksi. Tai: Minusta näyttää, että sinä tunnet nyt itsesi vihaiseksi.

Lasta voi myös aktivoida keskustelemaan siitä, miltä toisesta ihmisestä tuntuu. Jos lapsi ei osaa eläytyä toisen tunteisiin, aikuinen voi kertoa ajatuksiaan siitä, miltä toisesta saattaa tuntua eri tilanteet.⁠

Yksinkertaisia kysymyksiä lapsen empatiataitojen vahvistamiseksi ovat: Miltähän Villestä mahtaa tuntua? Mitä luulet, miltä Maisasta tuntuu? Kysymykset auttavat asettumaan toisen saappaisiin ja pohtimaan tilannetta toisen näkökulmasta. Kysymyksiä voi käyttää niin kirjoja lukiessa, telkkariohjelmia katsoessa kuin arkisissa tilanteissakin. Toisen asemaan asettumisen harjoitteleminen on erityisen tärkeää tunnekylmille lapsille, joiden on vaikea ymmärtää ja jakaa toisen ihmisen tunteita.

⁠Empatiataitoja kehitettäessä avainasemassa on toisten ajatusten ja tunteiden tunnistaminen ja sen ymmärtäminen, että ne voivat poiketa siitä, mitä itse kokee. Empatiataitoihin liittyy kyky kunnioittaa jokaisen omaa kokemusta.

Lue ja keskustele

⁠Lue lapselle kirjoja. On todettu, että kirjojen lukeminen lisää kykyämme tuntea empatiaa. Kirjoja lukiessa ja kuunnellessa pohdimme maailmaa jonkin toisen ihmisen ajatusten läpi ja kohtaamme erilaisia tilanteita toisten kautta. Tämä auttaa näkemään tilanteita muiden silmin. Kirjoja lukemalla ja kuuntelemalla lapsi tutustuu uusiin maailmoihin ja oppii eläytymään siihen, miltä toisesta tuntuu. Lukeminen lisää myös suvaitsevaisuutta. Lisäksi lapselle lukeminen vahvistaa aikuisen ja lapsen suhdetta, joka on myös tärkeä asia lapsen empatiataitojen kehittymisen kannalta.

Lapsille kannattaa lukea monipuolisesti erilaisia kirjoja. Kirjan ei tarvitse tuoda tunnetaitoja alleviivatusti esille ollakseen kehittävä. Hyviä kirjoja ovat esimerkiksi Piki, Pallo kuuluu kaikille, Toivo ja valas, Stella ja toivomustähti sekä Molli ja Kumma.

Haluaisitko sinä kasvattaa empaattisia, tunnetaitoisia ja toiset huomioon ottavia lapsia? Kaipaatko työkaluja lapsen empatiataitojen tukemiseen? Keskustelukortit lapsen empatiataitojen vahvistamiseksi on helppo työkalu. Tutustu empatiakortteihin tästä.

Lähteet

Empatiataidot

Kiusaamista vastaan empatiakykyä vahvistamalla

Ovatko empatiataidot rapistumassa?

Kiusaaminen – syyt, seuraukset ja puuttuminen

14.3.2021
Jaa kavereille:

Miten kiukkuraivareita voi ehkäistä ennalta?

ristinollapeli

Pum! Kiukkuräjähdys! Tavarat lentelevät, nyrkki heiluu. Voiko kiukkuräjähdyksiä ennaltaehkäistä?

Kyllä, osan tunneräjähdyksistä voi ehkäistä. Kiukku on kuitenkin yksi normaaliin elämään kuuluva tunne eikä kaikkea kiukkua ole tarkoitus poistaa elämästä. Kiukkua ei ole tarkoitus vältellä eikä silotella lapsen elämää niin, ettei hän tuntisi kiukkua.

Millaisia ennakoivia keinoja voi käyttää ennen tunnereaktion syntymistä?

Ennakoivia keinoja ennen tunnereaktion syntymistä

Grossin prosessimalli jakaa tunteiden säätelykeinot ennakoiviin ja reaktiosidonnaisiin sen mukaan, pyritäänkö niillä vaikuttamaan tunnereaktioon ennen sen syntymistä vai sen jälkeen. Ennakoivia keinoja käytetään nimensä mukaisesti ennen reaktion syntymistä, jolloin pyritään ylläpitämään tasapainon tilaa.

Ennakoinnin avulla pyritään vaikuttamaan tulevien tapahtumien kulkuun. Keinoja ovat:

Tilanteen valinta niin, ettei se aiheuta suurta tunnereaktiota

Ei esimerkiksi mennä pitkän päivän päätteeksi tai nälkäisenä ruokakauppaan, jos tietää, että se on liian kuormittavaa lapselle ja lapsi helposti raivostuu kaupassa.

Tilanteen muokkaaminen vähemmän mielipahaa tuottavaksi

Tähän voi kuulua esimerkiksi ympäristöön tehtävät muutokset tai se, kuinka pitkän ajan toimintaan käyttää. Lasten kanssa toimiessaan aikuinen kulkee tilanteessa ikään kuin askeleen edellä. Jos tietää, että sisarukset jaksavat pelata keskenään lautapeliä vain vartin, heidän luokseen kannattaa mennä ennen tuon aikarajan loppumista ja ehdottaa jotain muuta tekemistä ennen ennakoitua ristiriitaa. Samoin lapsen kanssa voi mennä kauppaan sellaiseen aikaan, kun sekä lapsella että aikuisella on hyvä vireystila ja esimerkiksi jonoja ei ole.

Lapsen huomion suuntaaminen muuhun kuin tilanteeseen

Jos illan kauppareissua ei voi välttää ja kassajono on pitkä ja huomaa, että lapsi alkaa hermostua, lapsen kanssa voi miettiä tulevan illan yhteistä pelihetkeä ja tutkia kukkakaalin kummallisilta näyttäviä kukintoja.

Huom! Tällä ei tarkoiteta sitä, että mielipahan hetkellä lapsi harhautetaan tunteesta pois vaan nimenomaan ennaltaehkäisevänä keinona.

Kognitiivinen muutos eli tilanteen tulkinta uudella tavalla

Tällä tarkoitetaan näkökulman vaihtamista. Lapsi voi itse muuttaa ajatustaan tilanteesta. Esimerkiksi hävitessään lautapelissä voi ajatella: Nyt kävi näin, toinen voitti tuurilla. Seuraavalla kerralla minä voin voittaa.

Kognitiivinen muutos voi auttaa myös aikuista suhtautumaan kiukkuun eri tavalla. Aikuinen voi ajatella, että lapsen kiukkuisuus johtuu väsymyksestä eikä ole ärsyttävää uhmakkuutta.

Tutkaile lapsen kuormitusta ja stressiä

Jos lapsi on jatkuvasti kiukkuinen ja ärtynyt ja tulee usein tosi vihaiseksi, on hyvä miettiä, onko lapsi liian stressaantunut ja kuormittunut ja nukkuuko hän liian vähän. Silloin pitää miettiä, miten lapsen elämän kokonaiskuormitusta saisi vähennettyä. Tällöin ei yleensä yksittäiset keinot auta. Stressaantuneena kuormitustaso on niin kova, että pieneltäkin tuntuvat asiat saattavat kuormittaa kohtuuttoman paljon. Tällöin vaikkapa joku ihan yksinkertainen kysymys (Missä on vessa?) aiheuttaa suuren stressireaktion, kun kuormitusta on jo valmiiksi paljon taustalla.

Mieti, miten lapsen elämään voisi luoda tarpeeksi pysähtymistä ja rauhan hetkiä, ettei hän kävisi koko ajan ylikierroksilla.

Mietityttääkö sinua, miten tukea lapsen tunnesäätelyä? Haluatko rauhallisemman ja positiivisemman perhe-elämän? Toivoisitko, että lapsesi osaisi säädellä tunteitaan paremmin?

On lapselle itselleen helpottavaa, kun hän oppii tapoja säädellä kiukkua eikä hänen enää tarvitse räiskiä pahaa oloa ulos. Se tekee myös perhearjesta helpompaa ja myönteisempää. Tule mukaan verkkovalmennukseen Kiukun kesyttäjät – tunnetaitoja lapselle ja vanhemmalle, jossa pääset yhdessä lapsesi kanssa harjoittelemaan tunnesäätelytaitoja.

Lähde: Tenavat tasapainoon -koulutusaineisto

29.11.2020
Jaa kavereille:

Lapsen jännitys – näin voit helpottaa lapsen jännitystä

jännittävä lapsi

Lapset saattavat jännittää monenlaisia asioita kuten uusiin tilanteisiin menemistä, esiintymistä, eläimiä ja ötököitä. Jännittäminen on normaali tunne ja lähes jokainen ihminen jännittää. Silti jännitys usein koetaan häpeällisenä ja nolona.

Mietitkö, mitä voi tehdä, kun lasta jännittää? Miten lapsen jännitystä voi helpottaa?

Tässä blogitekstissä käyn läpi, miten aikuisen suhtautumistapa vaikuttaa lapsen jännittämiseen ja lisäksi tekstistä saat konkreettisia keinoja lapsen jännityksen helpottamiseen.

Aikuisen suhtautumisen merkitys

Tutkaile omaa suhtautumistasi lapsen jännittämiseen. Herättääkö lapsen jännitys sinussa avuttomuutta, ahdistusta, häpeää, syyllisyyttä, ärtymystä, surua, syvää myötätuntoa tai jotain näiden sekoitusta?

On hyvä pysähtyä tämän äärelle erityisesti silloin, jos jännitystä pitää turhana ja ärsyttävänä tai toisaalta, jos on voimakas halu varoitella ja ylisuojella lasta vaaroilta tai epäonnistumiselta. Itselle tyypillinen tapa suhtautua omaan ja lapsen jännittämiseen juontaa omasta historiasta, tavalla tai toisella ja tästä on hyvä olla tietoinen voidakseen toimia toisin

Aikuinen auttaa lasta parhaiten ymmärtävällä, hyväksyvällä ja myötätuntoisella asenteella. Lauseet mitä sä nyt jännität, eihän tässä mitään jännitettävää ole tai mikset halua mennä mukaan, kun muillakin on niin hauskaa saattavat saada lapsen tuntemaan, ettei hänen tunteensa ole oikeutettu ja hänen kokemuksensa on vääränlainen. Näiden sijaan lapselle voi sanoa esimerkiksi: Minusta näyttää, että sinua jännittää nyt aika lailla. Olenko oikeassa? Saa jännittää, se on ihan normaali tunne.

Lasta ei tarvitse ylipuhua pois jännittämisestä. On hyvä antaa lupa sille, että asioita saa jännittää. Myös moni aikuinen jännittää uusia tilanteita ja vaikkapa esiintymistä. Jännittämisestä ei tarvitse päästä eroon. Kun jännityksen hyväksyy, se alkaa myös helpottaa nopeammin kuin jos taistelee jännitystä vastaan. Tämä sama pätee mihin tahansa tunteeseen. Kun tunteen hyväksyy ja on syli avoinna tunteille, tunteet myös alkavat hellittää nopeammin.

Ymmärtävän ja myötätuntoisen suhtautumisen lisäksi lapsi tarvitsee itselleen selkeitä tapoja, mitä hän voi tehdä, kun keho alkaa reagoida jännitykseen.

Lapsi tarvitsee keinoja jännittäviin tilanteisiin

Jännittävää lasta ei saa jättää liian yksin. Hän tarvitsee empaattista ja ymmärtävää aikuista tuekseen. Monella paljon jännittävällä aikuisella on kokemus, että jäi lapsena täysin yksin jännittämisen kanssa eikä saanut siihen tukea vanhemmilta, kasvattajilta eikä myöskään saanut keinoja jännityksen kanssa olemiseen ja sen helpottamiseen.

Lapsen kanssa voi harjoitella rauhoittumisen taitoja. Omaa kehoa ja mieltä voi opetella rauhoittamaan silloin kun huomaa, että jännitys lähtee viriämään kehossa. Kehoa voi opetella rentouttamaan. Voi opetella rauhoittamaan itseä pidentämällä uloshengitystä.

Lapsen kanssa voi tutustua myös ajatuksellisiin keinoihin rauhoittaa omaa oloa. Jännitystä voi helpottaa tai lisätä omilla ajatuksilla. On hyvä tutustua siihen, millaiset ajatukset lisäävät jännitystä ja millaiset ajatukset kannustavat itseä ja rauhoittavaa omaa oloa.

Tilanteiden miettiminen etukäteen auttaa lasta! Kun lapsen kanssa on pohtinut jännittäviä tilanteita ja miettinyt ja kokeillut erilaisia keinoja helpottaa jännitystä, se auttaa lasta toimimaan jännittävissä tilanteissa. Ongelmanratkaisutaitojen harjoittelu tukee lapsen tunnetaitojen vahvistumista.

Onko sinulla lapsi, joka jännittää helposti? Mietitkö, mitä voit tehdä, kun lasta jännittää? Onko sinulla keinoja lapsen jännityksen helpottamiseen ja lapsen tukemiseen jännittävissä tilanteissa? Helpotusta lapsen jännittämiseen -verkkotyöpaja on nyt myynnissä ja antaa sekä sinulle vanhempana että lapsellesi keinoja jännityksen helpottamiseen. Tutustu verkkotyöpajaan tästä!

19.8.2020
Jaa kavereille:

Lasten tunnetaidot – miten lasten tunnetaitoja voi tukea?

Pomenia Tunneseikkailukortit

* sisältää linkin yhteistyökumppanin sivulle

Tunnetaidoista puhutaan tällä hetkellä paljon. Mitä tunnetaidot ovat ja miksi niiden opettelu on tärkeää? Mitkä asiat ovat tunnetaitokasvatuksen ytimessä? Kerron myös Pomenia Satuseikkailu -lautapelistä ja tunneseikkailukorteista, joita olen ollut mukana tekemässä.

Mitä tunnetaidot ovat?

Tunteet ovat olennainen osa ihmisyyttä. Ne ovat elintärkeitä viestintuojia ja ne palvelevat hyvinvointiamme – jos vain annamme niille siihen mahdollisuuden. Tunteet ovat erilaisia kokemuksemme sävyjä ja kertovat siitä, kuinka miellyttävänä tai epämiellyttävänä koemme jonkin asian tai tilanteen. Tunteilla on aina jokin syy, ne eivät tule turhaan ja kiusatakseen meitä. Siksi yksikään tunne ei ole negatiivinen eikä kielteinen.

Tunnetaitoihin kuuluu tunteen tunnistaminen, tunteiden kannattelu ja sietäminen itsessä, tunteiden säätely, ilmaiseminen, käsittely ja purkaminen. Keskeistä tunnetaitokasvatuksessa on vahvistaa lapsen yhteyttä itseensä ja omaan kehoonsa. Omien tunteiden tunnistamisen opettelu alkaa aina tunnekehoyhteyden vahvistamisesta.

Tunnetaidot opitaan kokemuksen ja mallin kautta ja aikuisen rooli lapsen tunnetaitojen kehittymisessä on keskeinen. Lapsi tarvitsee viestin siitä, että hänen tunteensa ovat luvallisia ja aikuinen kestää hänen tapansa opetella niiden ilmaisua. Lapselta ei voi odottaa taitoja, joita hänen kanssaan ei ole harjoiteltu.

Miksi tunnetaitojen harjoittelu on tärkeää?

Tunnetaidot ovat elämäntaitoja, jotka lisäävät hyvinvointiamme. Tunnetaidoilla on tärkeä merkitys mielen hyvinvoinnin voimavarana. Ne auttavat paitsi omien tunteiden säätelyssä ja rakentavassa ilmaisemisessa, myös toisten empaattisessa kohtaamisessa.

Kun oppii ymmärtämään kehonsa ja mielensä reaktioita, voi alkaa selvitä hyvin monista haastavista tilanteista. Tunteet eivät enää ole jotain täysin hallitsematonta, jota lapselle tapahtuu, vaan opitaan vähitellen tulemaan toimeen myös voimakkaiden ja haastavilta tuntuvien tunteiden kanssa. On sekä vanhemmalle, kasvattajalle että lapselle itselleen helpottavaa, kun lapsi oppii käsittelemään omia tunteitaan rakentavasti eikä lapsen tarvitse esimerkiksi riehua ja lyödä purkaakseen kiukkua ulos. Myös jännityksen kanssa voi oppia tulemaan toimeen ja itseään voi oppia rauhoittamaan, kun pelottaa. Miellyttäviltä tuntuvia tunteita voi oppia vahvistamaan ja lisäämään elämässä, kun alkaa kiinnittää huomiota pieniin hyviin asioihin elämässä.

Tunnetaitokasvatuksen tavoitteena on antaa lapselle eväitä koko elämää varten. Tavoitteena on, että lapsi tutustuu tunteisiinsa, niiden säätelyyn, rakentavaan ilmaisuun ja purkamiseen. Mitä nuorempana näiden taitojen harjoitteleminen aloitetaan, sitä tunne-elämältään tasapainoisempia ja itsetunnoltaan terveempiä aikuisia lapsista kasvaa.

Tunnetaitojen harjoittelemisen myötä itsetuntemus, levollisuus ja keskittymiskyky paranevat. Lapsi saa rohkeutta itsensä ilmaisemiseen. Tunnetaitoiset lapset tulevat myös paremmin toimeen ystäviensä kanssa. Hyvät tunnetaidot vahvistavat myös kykyä säädellä stressiä.

Pomenia Satuseikkailu-lautapeli ja -tunneseikkailukortit

Pomenia Tunneseikkailukortit ja Satuseikkailu-lautapeli

Pääsin mukaan tekemään Pomenian tunneseikkailukortteja ja Satuseikkailu-lautapeliin tehtäviä. Tehdessäni tehtäviä lautapeliin ja tunneseikkailukortteihin mielessäni olivat seuraavat ydinajatukset:

Toiminnallisuus ja luovuus

Tunnetaitoja ei opi vain keskustellen. Tarvitaan toiminnallisuutta, kokemuksellisuutta ja luovuutta. Luova toiminta vahvistaa oikeaa aivopuoliskoa. Sitä tarvitsemme tässä maailmassa, joka arvostaa enemmän vasemman aivopuoliskon toimintaa, johon kuuluvat esim. kirjoittaminen, tiedon hallinta ja loogisuus.

Kehollisuus

Moni aikuinen on tottunut ajattelemaan tunteita. Yhteys omaan kehoon on katkennut, ja tunteita enemmän ajatellaan kuin tunnetaan. Tunteet ovat kuitenkin kehollisia. Sekä tunneseikkailukorteissa että Satuseikkailu-lautapelissä ohjaan lasta tutkailemaan, miltä tunteet tuntuvat kehossa. Missä kohtaa kehoa tunne tuntuu? Tehtävissä harjoitellaan myös itsen äärelle pysähtymistä. Kun opitaan pysähtymään oman itsen, oman kehon ja oman hengityksen äärelle, opitaan tunnistamaan myös omia tunteita.

Koska tunteet ovat kehollisia, myös parhaat tunnesäätelykeinot ovat kehollisia. Lautapelin ja tunneseikkailukorttien tehtävät antavat sekä lapselle että aikuiselle tunnesäätelytaitoja: opetellaan rauhoittavaa hengitystä, kehon rentouttamista, kiukun ravistelua pois kehosta, itsensä silittelyä surullisena jne.

Kaikki tunteet kuuluvat elämään

Tunteiden takana on aina jokin viesti ja tarve. Tunteet ovat rikkaan elämän eri sävyjä. Mitä syvemmin tunnet surun, häpeän ja muut haastavilta tuntuvat tunteet, sitä syvemmin tunnet myös ilon, kiitollisuuden ja onnellisuuden. Kun sallii itselleen kaikki tunteet, voi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on.

Sinä olet hyvä ja tärkeä

Tunneseikkailukorttien ja lautapelin tehtävissä korostuu, että jokainen on ihana ja jokaisella on vahvuuksia. Omia vahvuuksia ja hyviä puolia on tärkeä oppia näkemään. Nämä on myös tärkeä sanoa lapselle ääneen!

Yhteinen tekeminen

Sekä lautapelin tehtävien että tunneseikkailukorttien tarkoitus on tuoda ihania hetkiä aikuiselle ja lapselle ja lisäksi tehtävien avulla sekä aikuinen että lapsi voivat oppia uusia tunnetaitoja.

Tervetuloa mukaan seikkailulle itseen ja omiin tunteisiin!

Tutustu Pomenian Satuseikkailu-lautapeliin ja tunneseikkailukortteihin ja hyödynnä alekoodi kasvuntaika saadaksesi 10 %:n alennuksen hinnoista!

* sisältää mainoslinkin Tunnetaitoja lapselle -sivustolle

Tule seuraajakseni myös Facebookissa ja Instagramissa.

6.8.2020
Jaa kavereille:

Tunteiden pakenemisesta tunteiden hyväksyvään kohtaamiseen

Tunteiden hyväksyvä kohtaaminen

Voitko sinä sallia omat tunteesi ilman tarvetta vastustaa ja paeta niitä?

Tunnistatko sinä omia tapojasi paeta ja tukahduttaa tunteita?

Millaisia tapoja tunteiden käsittelyyn ja ilmaisuun opit lapsena?

Seuraavassa tarkastelen lapsuuden merkitystä tunnetaitojen kannalta, tapoja paeta ja tukahduttaa tunteita ja keinoja tunteiden hyväksyvään kohtaamiseen.

Lapsuuden merkitys tunnetaitojen kannalta

Suhtautuminen tunteisiin opitaan aikuisen mallin ja aikuisten toimintatapojen kautta. Tapa kokea tunteita periytyy sukupolvelta toiselle. Moni on kuullut lapsena seuraavia lauseita: Älä nyt itke, eihän tässä ole mitään surtavaa. Ei kukaan suutu tällaisesta asiasta. Lopeta tuo raivoaminen. Itku pitkästä ilosta. Eivät viisivuotiaat enää kiukuttele. Häpeäisit edes. Itkeminen on heikkoutta.

Usein lasta opetetaan jo pienestä pitäen piilottamaan, kontrolloimaan ja kieltämään tunteensa. Miten sinun lapsuudessasi suhtauduttiin tunteisiin? Mitä lauseita sinä sait kuulla, kun olit iloinen, vihainen, peloissasi tai surullinen? Opitko hyväksymään kaikki tunteesi ja olemaan niiden kanssa? Opitko keinoja säädellä ja purkaa tunteitasi? Vai opitko kaventamaan tunnemaailmaasi, sullomaan tunteet sisällesi ja kehitit erilaisia pakokeinoja ja puolustusmekanismeja.

Lapsuudessa omaksumasi tunnemallit vaikuttavat nyt aikuisena tapaasi olla tunteidesi kanssa. Jos sinun suruasi ei ole siedetty, sinun voi olla vaikea olla surusi kanssa ja alat keksiä erilaisia keinoja paeta surun tunnettasi. Jos vihaasi ei ole ymmärretty, olet ehkä oppinut tukahduttamaan sen ja poistamaan sen elämästäsi. Voi myös olla, ettet uskalla olla kovin iloinen ja innostunut, kun lapsena olet saanut varoittelua liiallisesta nauramisesta ja innostumisesta.

Keinoja paeta ja tukahduttaa tunteita

Älyllistäminen on hyvin yleinen tapa tunteiden kanssa. Silloin omalla ajattelulla ja selittelyllä estetään tunteita nousemasta ja tukahdutetaan niitä. Kysymyksessä voi olla todellinen itsensä ja toisten huijausprosessi. Ihminen saattaa esimerkiksi selittää epämiellyttävältä tuntuvan tunteen itselleen edullisella tavalla, kun ei pysty kohtaamaan tunteen tuomaa kipua. Tai saatetaan kiistää tunteen oikeutus tai olemassaolo. Ihminen saattaa myös valehdella itselleen, ettei tunne mitään tai tunteekin jotain ihan vastakkaista. Selittelemällä ja järkeistämällä tunteita ihminen samalla tukahduttaa ne, poistaa niiden vaikutuksen, lukitsee ne pois mielestään ja rakentaa muurin, jonka ylitse ei edes enää itse ole kosketuksissa todelliseen itseensä ja tunteisiinsa.

Välttely ja pakeneminen ovat myös tyypillisiä tunteiden käsittelyn haasteita. Tunteiden välttely on monesti jo lapsuudessa opittu tapa, jos tunteille ei ole saanut riittävästi hyväksyntää ja tukea. Tunteiden välttelystä ja pakenemisesta on voinut olla apua elämässä, mutta liiallisen välttelyn seurauksena voi olla vaikea ymmärtää tunteita ja ilmaista niitä. Tunteita saatetaan vältellä, paeta ja harhauttaa esimerkiksi ottamalla kännykkä käteen aina tylsistymisen hetkellä, juomalla viiniä ja tuijottamalla telkkaria tunnista toiseen. Myös jatkuva shoppailu voi olla yksi tapa vältellä ja harhauttaa tunteita. Shoppailusta haetaan hyvää mieltä, kun pintaan meinaa nousta epämiellyttäviltä tuntuvia tunteita.

Erilaiset riippuvuudet voivat olla linkittyneitä tunteiden välttelyyn. Ne harhauttavat, turruttavat ja vievät huomion pois epämiellyttävästä asiasta. Herkkujen syöminen, jatkuva somen selailu, netissä roikkuminen ja alkoholin käyttäminen voivat saada aikaan mielikuvan hallinnasta.

Moni myös tukahduttaa tunteitaan. Silloin itselle ei anneta lupaa tuntea tunteita vaan niellään ne sisälle. Yksi tapa tukahduttaa tunteita voi olla kiireinen elämäntapa, jossa ei ole edes tilaa tunteille. Tunnesäiliö kuitenkin täyttyy koko ajan ja ilmaisee itsestä päänsärkyinä, kramppeina, lihasjännityksinä, kipuina, närästyksenä ja uniongelmina.

Huumori voi olla yksi keino mielen puolustusmekanismi tunteiden kanssa. Ihminen saattaa lyödä koko tilanteen leikiksi osoittaakseen sekä itselleen että toisille, että tunteilu on turhaa eikä tämä tunnu missään.

Sokea samastuminen tunteeseen ja esimerkiksi räyhääminen, voimakas huutaminen ja tunteen purkaminen toisen niskaan ovat joidenkin mielestä tunteiden ilmaisemista ja käsittelyä. Todellisuudessa räyhääjä ilmaisee tunteensa niin, että sen kehollinen kokeminen jää väliin, jolloin tunteet varastoituvat kehoon erilaisina jännitystiloina. Tunne johtaa ihmistä sen sijaan, että ihminen olisi tunteidensa säätelijä ja omistaja. Räyhääjälle tunteiden avoin ilmaiseminen voi olla tapa selvitä tunteen aiheuttamasta tuskasta.

Tunteiden hyväksyvä kohtaaminen

Mitä vähemmän yrität kieltää, salata, paeta tai tukahduttaa tunteitasi, sitä parempi olo sinulla on. Tunteiden kohtaaminen voi olla monille todella pelottavaa. Tarkoituksenmukaista olisi omien tunteiden kohtaaminen siten, että sallii ja tuntee tunteen olemassaolon kehossa sen sijaan, että lähestyy niitä mielestä käsin. Sallivasta läsnäolosta käsin kaikki tunteet voi ottaa vastaan niitä arvottamatta. Mieli pyrkii arvottamaan tunteita hyviksi ja pahoiksi.

On tärkeää hyväksyä omat olotilat ja tunteet sellaisina kuin ne ovat, koska joka tapauksessa tunnet sitä, mitä tunnet. Parasta on, jos tunteen pystyy kohtaamaan raakana ja paljaana, lisäämättä siihen mitään ylimääräistä. Tunnen nyt surua ja se on ymmärrettävää tässä tilanteessa. Minusta tuntuu pahalta ja samalla olen tässä itseni tukena.

Tavallisempi vaihtoehto on se, että kun tunnet surua, mieli alkaa kapinoida sitä vastaan, että nyt ei saisi olla tällaista tunnetilaa ja mieli haluaisi siitä pian eroon. Kun hyväksyt surun, tunne voi vähitellen alkaa vapautua ja muuttua.

Sen sijaan, että taistelet kokemusta vastaan, kokeile, voitko olla tunteesi kanssa ja hengittää siihen tilaa. Älä yritä muuttaa tunnettasi vaan hengitä tilaa tunnekokemukseesi. Voit hidastaa hengityksesi rytmiä ja vähän pidentää uloshengitystäsi. Jatka tätä niin pitkään kuin koet tarpeelliseksi. Tarjoa itsellesi tukea ja ole omalla puolellasi.

Tunteesi ja olotilasi ovat kaikissa tilanteissa oikeanlaisia ja hyväksyttäviä, ja sinä itse olet oikeanlainen ja hyväksyttävä. On suurta viisautta oppia hyväksymään tunteet ja olemaan läsnä niille.

Vanhemmuuden voimapostista ja materiaalikirjastosta saat ilmaisia vinkkejä myönteiseen, tunnetaitoiseen ja hyvinvoivaan lapsiperhearkeen. Klikkaa ja lue lisää!

Lähteet:

Rakastan, siis olen (Jenniemilia)

Tunne tunteesi (Katja Myllyviita)

Löytöretki itseen (Heidi Ahonen)