Kasvun Taian blogi

Kiukku on voimakas tunne, ja se tuo haasteensa lapselle, jonka tunteidensäätelytaidot ovat vielä kehitysvaiheessa. Lapsi saattaa hävitä pelissä ja kiukustua siitä. Takki on hankala pukea tai kengännauhat eivät mene kiinni. Elämässä on usein sekä pienempiä että suurempia pettymyksiä.

Kiukku saattaa ilmetä tavaroiden paiskomisena, huutamisena ja lattialla kierimisenä, kaverin tai sisaruksen lyömisenä tai puremisena. Lapsella on lapsen keinot kiukkutilanteessa, koska kiukun säätely on vielä kehitysvaiheessa. Lapsi ei kenties osaa muita keinoja tai hän ei kuormittavassa tilanteessa sillä hetkellä pysty muuhun. Kiukku on aina hätähuuto ja kutsu apuun. Auta minua toimimaan tässä tilanteessa paremmin!

Seuraavassa kerron sinulle viisi askelta lapsen kiukun kesyttämiseksi.

Aloita itsestäsi

Et voi viedä lasta tunnetaidoissa pidemmälle kuin itse olet. Jos sinun on vaikea tunnistaa tunteitasi, säädellä ja ilmaista niitä, et voi toimia myöskään lapselle mallina hyvistä tunnetaidoista. Kaikki, mitä teet oman itsetuntemukseni ja tunnetaitojesi vahvistamisen eteen hyödyttää myös lastasi.

Aikuisen tärkeä tehtävä on hyväksyä lapsen tunne, pysyä rauhallisena lapsen raivotessa ja tukea lasta rauhoittumisessa. On tärkeää tukea lapsen rauhoittumisjärjestelmää aktivoitumaan hänen ollessaan haastavan tunteen vallassa.

Muista, että kaikki tunteet ovat sallittuja

Kiukku nähdään usein tunteena, jota ei saisi olla. Oikein ohjattuna viha ja kiukku ovat kuitenkin voimavara kehitykselle. Ilman uhmaa ja kuohuntaa lapsi tai nuori ei itsenäistyisi vanhemmistaan ja kodistaan. Viha ja kiukku voivat antaa puhtia ja rohkeutta, kiukku voi toimia käynnistävänä moottorina. Kiukku ja viha ovat voimaa!

Monille lapsille ja vanhemmille kiukku ovat tunteita, joita he eivät hyväksy itsessään. Saatetaan pelätä vihan voimaa tai ajatella, että pitäisi aina olla kiltti ja sulloa kiukku sisälle. Näissä tilanteissa aikuisen tulee omalla käytöksellään osoittaa, että voimakastakaan tunnetta ei tarvitse juosta pakoon ja että kiukun kanssa voi tulla toimeen. Suuttumuksen tunne on eri asia kuin aggressiivinen käytös!

Huomaa tarpeet tunteiden takana

Aikaisemmin ajateltiin, että lapsi on paha ja huono, kun hän kiukuttelee ja häntä pitää rangaista. Nykytutkimuksen valossa ajatellaan, että lapsella on joku hyvä tarve kiukuttelun takana ja aikuisen tehtävä on löytää ja nähdä käyttäytymisen takana oleva tarve.

Pieni lapsi ei osaa pukea tarvetta sanoiksi ja hän tarvitsee aikuisen pohtimaan kanssaan käytöksen takana olevia syitä. Kiukun taustalla voi olla esimerkiksi huomion- eli yhteydenhakuisuutta, stressin purkautumista tai fyysisiä perustarpeita kuten väsymystä tai nälkää.

Mallinna ja opeta lapsellesi työkaluja kiukun säätelyyn ja ilmaisemiseen

Lapsi tarvitsee työkaluja kiukun säätelemiseen ja purkamiseen. Monesti lapselle hoetaan ei saa lyödä tai ei saa potkia, mutta lapselle ei ohjata keinoja, mitä hän saa tehdä voimakkaan tunteen säätelemiseksi, ilmaisemiseksi ja purkamiseksi. Mitä kiukkuisena saa tehdä? Saa vaikkapa tömistää jaloilla, pomppia paikallaan ja hengittää syvään. Saa sanoa: Nyt minua kiukuttaa tosi paljon.

Koska tunteet ovat kehollisia, myös parhaimmat tunteiden säätelykeinot ovat kehollisia. Kehoon vaikuttaminen on nopein tapa vaikuttaa tunteen voimakkuuteen. Yksi hyvä tapa vaikuttaa kiukkuun on kehon rentouttaminen – et voi olla kiukkuinen ja rento samaan aikaan.

Auta lastasi huomaamaan kiukun varoitusmerkit

Tunteet ovat kehollisia, ja keho viestii myös kiukusta. Usein kiukun hetkellä lihakset jännittyvät, hampaat kiristyvät yhteen, hengitys muuttuu pinnalliseksi, kädet menevät nyrkkiin. On tärkeää oppia tunnistamaan itsessään näitä kiukun kehollisia merkkejä. Mitä varhaisemmassa vaiheessa kiukun tunnistaa, sitä helpommin sitä pystyy säätelemään.

Silloin kun on jo ehtinyt täydelliseen raivariin, sieltä on paljon vaikeampi palata rauhalliseen olotilaan kuin silloin, jos pystyy huomaamaan kiukun jo siinä vaiheessa, kun se on nousemassa pintaan.

Tunteet tarttuvat. Lapsi raivoaa ja huutaa ja pian aikuinenkin on raivon vallassa. Kun lapset tunteet vyöryvät hänen sietoalueensa ulkopuolelle, ne saavat myös vanhemman herkemmin pois omalta sietoalueeltaan. Lopulta tilanteessa on kaksi 5-vuotiasta kinastelemassa ja huutamassa.

Se, että taannut lapsen tasolle raivaritilanteissa, katkaisee yhteyden lapseen ja on lapselle myös pelottavaa, erityisesti jos sitä tapahtuu usein. Kun lapselle huutaa ja raivoaa kovalla äänellä, hän pelästyy ja hänen pelkokeskus aktivoituu ja hän on entistä isomman tunnekuohun ja hädän vallassa.

Mitä voi tehdä, kun sekä lapsi että vanhempi ovat suuttumuksen vallassa? Miten voisi toimia niin, että lipsahtamista lapsen tunnetilaan tapahtuisi mahdollisimman harvoin ja aikuinen pysyisi aikuisena?

Aikalisä itselle

Suuttumuksen vallassa et pysty järkiperäiseen toimintaan. Tunnekuohun vallassa ei toimi järkevä ajattelu ja tulee sanoneeksi ja toimineeksi sellaisilla tavoilla, jotka eivät ole rakentavia eivätkä lasta ja sinua itseäsi rauhoittavia.

Aikuisena sinun on hyvä ottaa ensin aikalisä itsellesi. Jos tilanteesta pystyy poistumaan, voit hetkeksi poistua paikalta. Jos et pysty poistumaan paikalta, ota muutama syvä hengitys ja kiinnitä huomiota vaikka omiin jalkoihisi kiukkuisten ajatusten sijaan. Silitä itseäsi. Rentouta kehoasi, joka on kiukusta kireä. Kehoon vaikuttaminen on nopein tapa vaikuttaa tunteen voimakkuuteen. Luo itsellesi ja kehollesi turvaa kaikin mahdollisin keinoin.

Tunne myös myötätuntoa itseäsi kohtaan. Olet haastavassa tilanteessa ja tarvitset kaiken oman tukesi.

Huomio lapseen

Kun olet saanut rauhoitettua itsesi ensin, tue sen jälkeen lapsesi rauhoittumista. Lapsi tarvitsee apua oman pelkokeskuksen rauhoittamiseen ja palaamiseensa sopivaan vireyteen. Hän tarvitsee turvallisuuden tunnetta.

Aikuinen luo turvaa omalla rauhallisella läsnäolollaan. Osa lapsista hyötyy siitä, että heitä silitellään ja pidetään sylissä. Osa rauhoittuu mieluummin itsekseen niin, että aikuinen on vähän kauempana. Lapselle ei kannata puhua paljon raivarin hetkellä, hän monesti vain raivostuu lisää, jos aikuinen esimerkiksi ohjeistaa häntä. Voi vain olla hiljaa tai puhua mahdollisimman vähän rauhallisella äänellä.

Aikuisen tehtävänä on rauhoittaa lapsen uhka- ja puolustusjärjestelmää viestimällä, ettei uhkaa ole. Tärkeää on saada lapsen rauhoittumisjärjestelmä aktivoitumaan.

Kun sekä aikuinen että lapsi on rauhoittunut, tilanne on hyvä käydä jälkikäteen läpi ja jos aikuinen on huutanut lapselle ja käyttäytynyt epäsopivasti, kannattaa pyytää omaa käytöstä anteeksi. Tilanteen korjaaminen on aina aikuisen vastuulla.

Mieti tilanteita etukäteen

Tunnekuohun ja suuttumuksen vallassa mieleesi ei tule koskaan mitään rakentavia toimintapoja. Siksi tilanteita kannattaa miettiä etukäteen ja vahvistaa omia tunnesäätelyn taitoja.

Opettele tunnistamaan jo lievää ärtyneisyyttä itsessäsi. Kun kykenet tunnistamaan ja erottamaan jo lievää kiukkua itsessäsi, pystyt helpommin puuttumaan asiaan, ennen kuin suuttumus käy ylivoimaiseksi. Miten sinä tunnistat ärtyneisyyden fyysisiä merkkejä itsessäsi?

Opettele erottamaan itsesi lapsen tunnetilasta. Voit ajatella, että lapsesi on vihainen mutta sinun itsesi ei tarvitse olla vihainen. Voit ajatella itsesi turvakuplaan, joka pitää sinut erillään toisen tunnetilasta.

Pystytkö tunnistamaan, mitä suuttumuksesi ja vihasi alla piilee? Mitä tarpeita tunteidesi alla on? Väsyneenä ja stressaantuneena tunnekuohuja tulee paljon helpommin. Miten sinä huolehdit omasta hyvinvoinnistasi?

Opettele myös tunnistamaan yleisimpiä suuttumustasi laukaisevia tekijöitä. Silloin, kun oppii tunnistamaan, mitkä kaikki tekijät aiheuttavat itsessä suuttumusta, pystyy tehokkaammin estämään automaattisen reagoinnin ja toimivaan rakentavammin haastavien tunteiden äärellä.

Vanhemmuus on kaikista vaikein rooli, jonka elämässäsi saat, ja siihen saat kaikista vähiten valmennusta

Gerald Newmark

Ihmiselämän haastavimpia tehtäviä on olla äiti tai isä. Vanhemmuudessa ei ole työaikoja, eikä siihen ole tarjolla toimenkuvausta, eikä myöskään lapsen mukana tule käsikirjaa. Vanhemmuuteen ei ole juurikaan saatavilla koulutuksia. Käsitykset vanhemmuudesta perustuvat pitkälti omiin lapsuuden kokemuksiin tai somemaailman tarjoamiin kaunisteltuihin mielikuviin.

Millaista mallia sinä sait vanhemmiltasi tunne- ja vuorovaikutustaitoihin? Millaisia valmiuksia sait omaan vanhemmuuteesi? Haluatko toimia vanhempana samalla tavoin kuin omat vanhempasi toimivat vai haluatko tehdä joitain asioita toisin?

Nyt on menossa kasvatuskulttuurin murros

Tämän päivän vanhemmista suurin osa on saanut kasvatusta, joka on ollut ankaraa, välttelevää tai väheksyvää. Tunteista ei ole juurikaan puhuttu ja vuorovaikutuskin on usein ollut aika yksipuolista: aikuinen on sanellut miten asiat tehdään ja lapsen tehtävä ollut totella. Ja jos lapsi ei totellut, siitä on seurannut rangaistuksia.

Käytössä ovat olleet pelkopohjaiset menetelmät, jotka ovat sisältäneet häpäisemistä, nolaamista ja tunteiden vähättelyä. Nyt aika on toinen. Tieto ja tutkimustulokset ovat lisääntyneet paljon. Uutta tutkimustietoa tulee jatkuvasti kannustavan, myönteisen kasvatuksen hyödyistä ja tunnetaitojen merkityksestä. On aika siirtyä uudenlaiseen, tunteita ja vuorovaikutusta korostavaa kasvatuskulttuuriin. On aika murtaa sukupolvien ketjut tunteista puhumattomuudesta, tunteiden hyväksymättömyydestä ja häpeällä kasvattamisesta.

Moni kokee, että vanhemmuudessa pärjää maalaisjärjellä ja jopa ylpeilevät sillä, etteivät ole lukeneet yhtään kasvatukseen liittyvää kirjaa. Voi olla, että maalaisjärjellä pääsee aika pitkälle, mutta itse olen välttänyt tosi monet karikot käymällä vanhemmuuteen liittyvillä kursseilla ja luennoilla. Monia oivalluksia en olisi saanut ilman niitä. Olen kasvanut valtavasti sekä vanhempana että ihmisenä. Olen monella tapaa hyvin erilainen ihminen kuin silloin kun tulin äidiksi 16 vuotta sitten. Ja hyvä niin.

Minulle vanhemmaksi tulo oli ponnahduslauta omien tunne- ja vuorovaikutustaitojeni kehittämiseen. En missään nimessä halua, että omat lapseni joutuvat kokemaan häpeää itsestään ja tunteistaan. En halua, että omille lapsilleni tulee yhtä huono itsetunto kuin minulla on ollut enkä myöskään halua, että he saavat samoja vahvoja tunnelukkoja, joita olen työstänyt viimeisten vuosien ajan. Haluan, että lapsistani kasvaa tunnetaitoisia aikuisia, joilla on hyvät vuorovaikutustaidot ja hyvä suhde sekä itseen että toisiin. Millaisia aikuisia sinä haluat omista lapsistasi kasvattaa?

Vanhemmuudesta tulee sinulle helpompaa

Kun kehität omia tunne- ja vuorovaikutustaitojasi ja mietit kasvatustilanteita ja toimintapojojasi, vanhemmuudesta tulee sinulle helpompaa. Sinun ei tarvitse enää jatkuvasti miettiä, miten saat lapset nukkumaan tai miten saat lapsen lähtemään pois puistosta. Sinun ei tarvitse koko ajan käyttää energiaasi sen miettimiseen, mitä teet lapsen raivarin hetkellä.

Ei ole helppoa muuttaa omia toimintatapoja, mutta eipä helppoa ole sekään, että toimit toistuvasti vanhempana tavalla, johon et itse voi olla tyytyväinen ja joka aiheuttaa pahan mielen sekä itsellesi että lapsellesi.

Kun sinä vanhempana kehität omia tunne- ja vuorovaikutustaitoja, myös suhde lapsesi kanssa paranee ja hän oppii elämänsä kannalta tärkeitä taitoja. Tutkimusten mukaan lapset oppivat tunteiden säätelyn taidot omilta vanhemmiltaan ja käyttävät samoja menetelmiä kuin vanhemmat ovat käyttäneet. Millaista mallia tunnesäätelytaidoista sinä annat lapsellesi? Mitä hyvää ja rakentavaa lapsesi oppii sinun tunne- ja vuorovaikutustapasi kautta?

Kasvatuksen haastaville tilanteille on ominaista toistuvuus. Onko sinun perhe-elämässäsi tlanteita, jotka ovat haastavia päivästä toiseen? Oletko sinä valmis kehittämään omia vanhemmuustaitojasi?

sisältää linkin yhteistyökumppanin sivuille

Rento asenne. Suorittamisen välttäminen ja nautinnon kautta tekeminen.

Arkipäivien edes hento suunnittelu viikonloppuna. Vaatteet, ruuat, aikataulut.

Laskee vaatimustasoa ja ottaa rennosti. Lasten kanssa tehdään paljon yhdessä.

Se, etten ressaa seisovista tiskeistä ja kasvavista pyykkivuorista.

Kyselin instagramin tarinoissa seuraajieni vinkkejä toimivaan arkeen. Olin vaikuttunut siitä, miten ison määrän sain vastauksia ja miten moni perhe on miettinyt arkensa toimivuutta monelta eri kannalta.

Lapsiperhearjessa kuormitusta tulee esimerkiksi ajanpuutteesta, väsymyksestä, isosta työkuormasta, riittämättömyyden tunteista vanhempana ja huolesta lasten pärjäämisen ja hyvinvoinnin suhteen. Lapsiperhearki tuntuu välillä vuosikausia kestävältä suoritusputkelta, joka jatkuu päivästä toiseen eikä aina edes yöllä saa levätä.

Tässä kirjoituksessa jaan parhaita vinkkejä toimivaan lapsiperhearkeen, sekä ihan konkreettisia että enemmän ajatuksiin ja asenteisiin liittyviä.

Arjen suunnittelu ja ennakointi

Perhekalenteri. Etukäteen esim. ruokalistan suunnittelut. Puolison kanssa vastuiden jakaminen.

Kaupassakäynti autolla kerran viikossa. Ruokien suunnittelu ennalta.

Monissa vastauksissa tuli esille arjen suunnittelun ja ennakoinnin tärkeys. Arjen apuna on esimeriksi kiertävät ruokalistat ja ostoslistat. Myös erilaisia arkea helpottavia palveluita hyödynnetään paljon, esimerkiksi nettitilaukset ja kotiinkuljetuspalvelut. Joku kertoi laittavansa viikonloppuna paljon ruokaa ja pakastavansa annoksia tulevaa viikkoa varten.

Rento asenne ja kiireen välttäminen

Se, etten haali liikaa tekemistä. Kaikelle tärkeälle on silloin paremmin voimia ja aikaa.

Se, etten ruoski itseäni satunnaisista eineksistä tai Pikku Kakkosesta.

Kiire hermostuttaa sekä lasta että aikuista. Kiire lisää stressiä, ja stressaantuneena tulee helposti huutaneeksi lapselle ja käyttäneeksi sellaisia kasvatuskeinoja, joita ei oikeasti haluaisi käyttää.

Moni korosti vastauksissaan sitä, että ei turhaan nillitä asioista, joilla ei ole arjen kannalta merkitystä. Se koettiin myös tärkeäksi, että levolle ja palautumiselle on aikaa. Armollisuus itseä kohtaan ja oman itsen kannustaminen ovat avainasemassa hyvinvoivassa perhearjessa.

Aikuisen vastulla on myös se, ettei hän tartuta omia työkiireitään lapsiin.

Yhdessä tekeminen

Tasapuolisuus puolison kanssa. Molemmat osallistuvat ja pyörittävät arkea yhdessä.

Yhteiset päikkärit / huilihetket jälkikasvun kanssa ja kotitöiden yhdessä tekeminen, vaikka se hidastaa.

Arjen suunnittelu ja keskustelut yhdessä puolison kanssa koettiin tärkeäksi. Moni osallistaa myös lapsiaan kotitöihin ja se on hyvä tapa sekä lisätä yhdessä oloa perheissä että ohjata myös lasta esimerkiksi ruuanlaiton ja siivoamisen taitoihin.

Työelämän joustavuus

Yrittäjyys, etätyöpäivät

Monissa vastauksissa korostui myös työelämän joustavuuden tärkeys. Etätyömahdolisuus tai yrittäjyys tuo monille toimivuutta arkeen tai ylipäänsä se, että työpaikalla on ymmärrystä siitä, mitä on olla esim. yksinhuoltajaäiti.

Hyödynsin osittaisen hoitovapaan mahdollisuutta vuosia ja tein nelipäiväistä työviikkoa useamman vuoden ajan ennen yrittäjyyttä. Se toi oman perheemme arkeen paljon väljyyttä ja rentoutta.

Hyvä ilmapiiri ja omasta hyvinvoinnista huolehtiminen

Positiivisuuden näyttäminen ja kaikkien perheenjäsenten kannustaminen. Hyvä lisää hyvää.

Itsestä huolehtiminen, omanlaiset ratkaisut ja vastuun jakaminen myös muille.

Kiitollisuus ja perheenjäsenten kannustaminen nousivat myös esille vastauksissa. Aikuinen on vastuussa hyvästä ilmapiiristä perheessä. Jos aikuinen pitää arkea mukavana asiana, tarttuu tämä hyvä fiilis myös lapsiinkin. Jos aikuinen valittaa koko ajan arkea ja esimerkiksi omaa työtään, on hyvä miettiä, millaista esimerkkiä se antaa lapselle. Silloin kun elämässä on paljon hyvää ja se huomataan, se kantaa myös niiden haastavien hetkien yli, jotka kuuluu myös normaaliin lapsiperhearkeen.

Omasta hyvinvoinnista on tärkeä huolehtia, sillä jos itse ei voi hyvin, silloin ei myöskään jaksa ylläpitää hyvää ilmapiiriä arjessa. Moni vanhempi unohtaa oman itsensä ja hyvinvointinsa lapsiperhearjen jalkoihin. Jos itse voi huonosti, ei ole mistä ammentaa myöskään perheelle.

Koetko sinä arjen mukavana vai pakkopullana? Mitkä ovat sinun parhaita vinkkejäsi toimivaan lapsiperhearkeen?

Mitä tarkoitetaan ylivireys- ja alivireystiloilla? Miksi vanhemman ja kasvattajan on tärkeä tunnistaa omia vireystilojaan ja osata säädellä vireystilaansa kohti optimaalista vireyttä?

Silloin kun on optimaalisessa vireystilassa, asiat sujuvat hyvin, oppiminen on mahdollista ja tunnet itsesi rennoksi ja olosi on turvallinen. Aikaansaaminen ja palautuminen on helppoa. Hyvässä, optimaalisessa vireystilassa sinun on helppo olla läsnä sekä itsellesi että toisille.

Kun vanhempana ja kasvattajana olet mahdollisimman usein hyvässä vireystilassa, tunteiden säätely on sinulle helpompaa ja pystyt tukemaan myös lasta tunnesäätelyssä. Pystyt näkemään lapsen näkökulman tilanteeseen ja löytämään vaihtoehtoisia toimintatapoja esimerkiksi huutamisen ja lapsen uhkailun sijaan. Mentalisointi on mahdollista silloin kun olet hyvässä vireystilassa.

Silloin kun tunnistat oman vireystilasi vaihteluja, voit alkaa etsiä keinoja, jotka auttavat vireystilan säätelyssä. Vireystilan säätelyssä keskeistä on on itsetiedostaminen ja aktiivinen väliintulo silloin, kun huomaa, että on ali- tai ylivireystilassa.

Ylivireystilassa olet oravanpyörässä

Ylivireystilassa kehosi on ylivireä ja tuntemuksia on liikaa. Olosi on koko ajan valpas ja pulssisi on kohonnut. Olet usein ärtynyt ja ahdistunut ja saat vihan ja suuttumuksen purkauksia helposti. Menet helposti poissa tolaltasi, ja tunteiden säätely on haastavaa.

Olet henkisesti poissa, ja ajatuksesi kiertävät helposti samaa kehää, olet ikään kuin juuttunut vanhoihin ajatuskehiin. Hengityksesi on pinnallista ja olet jatkuvassa taistele‒pakene-tilassa. Rauhoittumisvaikeudet ovat yleisiä. Koet itsesi stressaantuneeksi ja kireäksi koko ajan. Ylivireänä et edes muista, miltä tuntuu olla levollinen. Ohitat jatkuvasti kehosi tarpeita ja tämä on johtanut ylivireystilaan ja myös jatkaa sitä.

Ylivireystilassa voi olla nukahtamisvaikeuksia tai vaikeuksia pysyä unessa. Heräily aamuyöllä on yleistä. Jatkuva ylivireystila on seurausta elämän kuormittavien tapahtumien laukaisemasta autonomisen hermoston toiminnasta. Keho tuottaa stressihormonia.

Alivireystila jähmettää

Alivireänä olosi on lattea, tunteeton, lamaantunut ja jähmeä. Sinun voi olla vaikea tehdä päätöksiä ja olet henkisesti poissa tilanteesta. Asioiden muistaminen on hankalaa. Teet asioita autopilotilla.

Alivireystila aiheuttaa tunteista etääntymistä ja turtumista. Olet jarru pohjassa koko ajan. Sinun voi olla vaikea tehdä yksinkertaisimpiakin asioita. Voi olla, että pienenkin asian tekeminen tuntuu suurelta ponnistukselta.

Alivireystila on alhaisen voiman tila. Jokainen on joskus alivireystilassa, mutta pitkäaikainen alivireystila johtaa apatiaan, masennukseen ja jatkuvaan väsymykseen.

Huomio oman kehon tuntemuksiin

Säännöllinen kehon kuuntelu auttaa sinua tunnistamaan omaa vireystilaasi ja huomaamaan omia tarpeitasi. Omien tarpeiden sivuuttaminen liian usein johtaa joko yli- tai alivireystilaan.

Vireystilaa voi oppia säätelemään erilaisin kehon ja mielen tekniikoin. Huomiota voi suunnata kehoon ja hengitykseen. Hengitystä voi myös tietoisesti käyttää apuna vireystilan säätelyssä. Kehoa voi venytellä, hieroa tai silitellä. Voi käyttää myös turvapaikkamielikuvia rauhan paikasta. Jos on ollut pitkään yli- tai alivireystilassa, se vaatii järeämpää väliintuloa eikä pelkät pikakeinot silloin enää auta. Siksi on tärkeää pitää huolta itsestään ja omasta vireystilan säätelystä arjen keskellä, joka päivä.

Kuinka tuttua sinulle on kehosi viestien tunnistaminen ja huomiointi? Onko sinulla aikaa pysähtyä itsesi ja kehosi äärelle? Tunnistatko sinä omaa vireystilaasi? Onko sinulla keinoja säädellä vireystilaasi kohti optimaalista vireyttä?

Tekstin lähteenä on käytetty koulutusten Traumainformoitu kasvatus ja Traumainformoitu kohtaaminen aineistoa sekä teosta Hoivattavaa vanhemmuutta. Opas lapsuuden kaltoinkohtelusta toipuvien vanhempien ryhmämuotoiseen tukemiseen.