Kasvun Taian blogi
Lämpimästi tervetuloa blogiini. Kirjoitan blogissani lapsen tunnetaitojen tukemisesta, myönteisistä kasvatuskeinoista ja hyvinvoivasta ja läsnäolevasta vanhemmuudesta.
17.5.2022
Jaa kavereille:

Tunnekehoyhteys tarkoittaa yhteyttä omaan itseen, aistivaan kehoon
ja sen tuntemuksiin. Tunnekehoyhteys rakentaa yhteyttä
itseen. Tunteita ei voi tietää tuntevansa, jos yhteyttä niihin ei ole
muodostunut. Tunteet ovat kehollisia. Ne tuntuvat kehossa, niitä voi
säädellä kehollisin keinoin ja niitä voi purkaa kehon kautta.
Moni on kadottanut yhteyden tunnekehoonsa jo varhain
ja on oppinut pikemminkin ajattelemaan tunteita kuin tuntemaan niitä
kehossaan.
Kun on vahva tunnekehoyhteys, pystyy elämään keho, tunteet
ja tarpeet huomioon ottaen. Kun tunnistaa kehon viestejä ja
tuntemuksia, tunnistaa myös tarpeita ja tunteita ja osaa toimia
hyvinvointia tukevalla tavalla. Vahva tunnekehoyhteys on
yhteydessä sisäiseen turvaan. Kun on sisäistä turvaa ja vahva
tunnekehoyhteys, voi sallia itselle tunteiden tuntemisen ja
läpielämisen ilman tarvetta paeta, vältellä ja turruttaa tunteita
erilaisten pakokeinojen avulla.
Miten lapselle rakentuu vahva yhteys itseen ja omaan tunnekehoon?
Mikä on aikuisen toiminnan merkitys? Miten lapsen turvan tunnetta voi
vahvistaa? Miksi luovilla menetelmillä on iso merkitys
tunnekehoyhteyden rakentumisen kannalta?
Aikuisen toiminnan merkitys
Yhteys itseen ja tunnekehoon rakentuu lapsena. Tähän vaikuttaa
paljon vanhempien ja kasvattajien suhtautuminen lapsen tunteisiin,
tarpeisiin ja kehon viesteihin.
Pieni lapsi antaa kehon tuntemusten ja tunteiden johdatella
itseään. Niitä kuulostelemalla hän haluaa milloin ruokaa, milloin
unta, milloin syliin. Tunteet ilmoittavat hänelle, milloin hän
tarvitsee lisää hyvää oloa ja hyvinvointia. Pieni lapsi ei
järkeile tarpeidensa ja tunteidensa olemassaoloa ja oikeutusta. Lapsi
luottaa tunteisiin ja tarpeisiinsa ja uskoo, että myös aikuiset
luottavat niihin ja täyttävät hänen tarpeensa. Pieni lapsi,
jonka tarpeita tyydytetään, luottaa kehonsa tuntemuksiin ja toimii
niiden mukaan.
Jos aikuiset eivät ota lapsen tarpeita ja tunteita
huomioon, lapsi voi oppia tukahduttamaan tunteensa ja tarpeensa ja
kadottaa näin jo varhaisessa vaiheessa yhteyden itseensä. Jos
lapsen tunteita vähätellään ja niitä torjutaan, lapsi oppii sullomaan
tunteet sisälleen tai hänelle alkaa kehittyä erilaisia
harhautuskeinoja tunteiden välttelemiseksi. Kun lapsi saa turvaa ja
kannattelua tunteiden kohtaamiseen ja läpielämiseen, hänen yhteys
tunteisiin ja itseen säilyy hyvänä. Hän oppii, että tunteita tulee ja
menee, niiden kanssa voi selvitä eikä tunteissa ole mitään liian
pelottavaa kohdattavaksi.
Itsearvostus ja minäkuvan rakentuminen ovat yhteydessä
hyvään tunnekehoyhteyteen. Lapsen on tärkeä saada kokevansa arvokas
sellaisena kuin hän on. Kun lapsi saa ehdotonta rakkautta,
hän oppii olemaan turvassa itsessään. Hänen ei tarvitse olla
toisenlainen, parempi tai jotain enemmän tai vähemmän. Kasvattajana
on tärkeä miettiä, miten suhtautua esim. lapsen herkkyyteen ja
ujouteen. Saako lapsi olla ujo ja herkkä vai pitääkö lapsen aina olla
reipas? Saako lapsi olla omanlaisensa yksilö vai pitääkö hänen muuttaa
itseään aikuisen toiveita vastaavaksi? Kun lapsi kokee olevansa
arvokas itsenään, hän osaa asettaa myös itseä suojelevia
rajoja. On tärkeää, että myös aikuinen tukee lapsen
rajoja. Lapsen ei tarvitse halata toisia eikä mennä toisen
syliin, jos hän ei halua. On tärkeää, että lapsi saa sanoa ei ja
lapsen ei:n sanomista on myös tärkeä kunnioittaa.
Tunnekehoyhteyden rakentumiseen vaikuttaa myös aikuisen
puhetapa ja katse. Usein toistuva halveksiva ja tuomitseva
katse voi johtaa itsen pienentämiseen ja jäykistymiseen katseen
alla. Jos aikuinen on vaativa, väheksyvä ja koko ajan
huolestunut eikä lapsi tule nähdyksi tunteineen ja tarpeineen hyvänä
ja arvokkaana, lapsen sympaattinen hermosto saattaa olla koko ajan
aktiivinen ja lapsi elää lähes jatkuvassa stressi- ja
pelkotilassa. Aikuisen ilmaisussa saattaa toistua
komentelevaan sävyyn ja kovalla äänellä sanotut sanat ja lauseet,
kuten ei
, hyi
, lopeta
, nyt riitti
,
sinun pitäisi
, nyt ole kunnolla
. Nämä sanat ja lauseet
tuntuvat kehon reaktioissa, olivat ne sitten ääneen sanottuja tai vain
sanattomia. Lapsen keho jännittyy ja hengitys pinnallistuu. Samoin
käy, jos aikuinen huutaa usein lapselle eikä yhteyttä palauteta eikä
tilannetta käydä läpi jälkikäteen. Lapsi alkaa vähitellen suojata
itseään rakentamalla tunnepanssaria ympärilleen.
Kunnioittava suhtautuminen lapseen ja empaattinen ja
validoiva puhetyyli tuo lapselle oloa, että hän on hyvä ja tärkeä ja
hän saa olla sellainen kuin hän on. Lapsen kehon ja hengityksen ei
tarvitse jännittyä koko ajan ja lapsi saa kokea turvan
tunnetta. Näin myös lapsen yhteys itseen ja omaan tunnekehoon
pysyy vahvana.
Turvan tunteen rakentuminen
Tuntemiseen tarvitaan turvaa. Ilman turvan tunnetta ohitamme
tunteet. Pieni lapsi ei pysty kohtaamaan haastavia tunteita
yksin, vaan hän tarvitsee rinnalleen aikuisen, joka sietää lapsen
tunteita ja joka pystyy tarjoamaan tukea niissä hetkissä, kun tunteet
vyöryvät voimakkaina. Kun lapsi on voimakkaan tunteen
vallassa, aikuisen tärkeä tehtävä on palauttaa hänet turvan tilaan.
Kasvattajien tehtävä on peilata lapselle turvallisella tavalla sitä,
mitä hänessä tapahtuu ja palauttaa lapsen hermosto turvan tilaan.
Kaikki tunteet virittävät hermostoa ja jos lapsi ei saa tunteiden
kanssa aikuisen säätelytukea, hänen hermostoonsa voi jo hyvin pienestä
alkaen kehittyä ali- ja ylivireystiloja eli turvattomuutta.
Selviytymiskeinomme syntyvät niissä tilanteissa, kun koemme
turvattomuutta. Aiemmin lapsia on kasvatettu karaisten, eikä ole
liikaa hyssytetty ja lohdutettu ja turvattomuudet juuret ovat juuri
näissä hetkissä, kun on jääty liian yksin tunteiden kanssa.
Aikuisen kykyyn vahvistaa lapsen turvan tunnetta vaikuttaa
se, miten aikuinen on kehollisessa yhteydessä itseensä ja miten hän
pystyy rauhoittamaan omaa hermostoa. Lapsen hermosto peilaa
aikuisen hermostoa ja jos aikuinen on stressaantunut ja hätätilassa,
lapsen hermosto peilaa tätä eli myös hän on turvattomuuden
tilassa.
Luovat menetelmät tunnetaitojen tukena
Tunteet ovat kehollisia ja pelkkä keskustelu ei välttämättä
tavoita tunteita. On ihmisiä, jotka pystyvät keskustelemaan
loputtomiin tunteista, ilman että keskustelu oikeasti koskettaa
tunteita ja omia olotiloja. Tunteiden liiallinen älyllistäminen voi
olla keino paeta todellista tunnekokemusta ja sen kipeyttä.
Sanat pitävät meitä kiinni mielessä ja järjessä, missä
kuitenkaan ei ole tuntemista. Keholliset ja luovat menetelmät
ovat hyvä tapa päästä syvempään kontaktiin tunteiden ja oman itsen
äärelle. Luovien menetelmien avulla voi tavoittaa sellaista, mihin ei
sanoilla ja järjellä pääse käsiksi. Luovat menetelmät vievät
syvemmälle tasolle kuin pelkkä puhe. Esimerkiksi maalaamisen avulla
voi tehdä sellaisia asioita näkyväksi, jotka ovat alitajunnan tasolla
ja joita ei pysty sanallistamaan.
Luovat menetelmät vievät usein flow-tilaan
ja niiden avulla päästään pois mielen ylivallasta. Luovat ja
toiminnalliset menevät saavat usein ajan unohtumaan ja tämä rentouttaa
ja tuo lähemmäksi itseä. Lapsen tunnekehoyhteyden rakentumisen tueksi
voi käyttää kehollisten harjoitusten lisäksi maalaamista, soittamista,
draamaa, muovailua jne. Nämä keinot toimivat myös aikuisille, kun
tavoitteena on vahvistaa yhteyttä itseen, omaan kehoon ja luovuuteen.
Haluaisitko sinä tukea lapsen tunnekehoyhteyden vahvistumista ja
saada lisäymmärrystä tunteiden kehollisuudesta? Haluaisitko oppia
käyttämään luovia menetelmiä lapsen tunnetaitojen tukena?
Tule mukaan verkkotyöpajaan oppimaan lapsen tunnekapasiteetin
vahvistamista ja vahvemman tunnekehoyhteyden rakentamista!

Sisäisen turvan tunne on hyvän olon ja luottamuksen tunne.
Sisäisen turvan tunne syntyy hermostossa. Hermosto
kehittyy voimakkaimmin lapsuudessa. Turvan tunteen juuret ovat
varhaisissa kiintymyssuhteissa ja siinä, miten kasvattajat ovat
vastanneet lapsen tarpeisiin ja tunteisiin. Silloin, kun
lapsi on saanut turvallisen lapsuuden, turvan tunne säilyy hermostossa
läpi elämän. Jos kasvuympäristö on turvaton, hermosto ei pääse
kehittymään tasapainoiseksi, vaan hermostoon alkaa kehittyä yli- ja
alivireystiloja ja turvattomuutta. Tämä vaikuttaa esimerkiksi kykyyn
säädellä stressiä ja tunteita. Myös tunnekehoyhteyden rakentuminen on
yhteydessä turvan tunteeseen.
Sisäistä turvaa tarvitaan tunteiden kohtaamiseen ja
tuntemiseen. Jos turvan tunnetta ei ole, lähdemme ohittamaan
tunteita erilaisin harhautuskeinoin, koska tunteet tuntuvat liian
pelottavilta kohdattavaksi. Harhautuskeinoja saattavat olla somen
selailu, päihteet, suorittaminen, tunteiden älyllistäminen ja
tilanteiden selittely tai vaikka jatkuva itsensä kiireisenä
pitäminen.
Miten sisäinen turva ja turvattomuus näkyvät elämässä?
Sisäinen turva näkyy luottamuksena elämään. Kun on
sisäistä turvaa, oma olo on rauhallinen, vaikka ympärillä
myllertäisi. Kun ihmisellä on vahva sisäisen turvallisuuden tunne,
hänen kehonsa on rento. Mielessä ei pyöri stressaavia ajatuksia eikä
elämä pyöri koko ajan huolien ja murheiden ympärillä. Luovia ideoita
syntyy helposti. Turvan tunteesta käsin on helpompi sanoa myös ei ja
vetää rajat omalle jaksamiselle. Kun on sisäistä turvaa, olo on
optimistinen ja näkee enemmän mahdollisuuksia uhkien sijaan.
Sisäinen turvattomuus näkyy huolissa ja ongelmissa
pyörimisenä. Pelot hallitsevat elämää. Kehossa on
paljon jännitystiloja ja on vaikeaa olla rento ja pysähtyä itsensä
äärelle. Pienetkin vastoinkäymiset saattavat saada olon
sekaisin. Kun on sisäistä turvattomuutta, on vaikea olla läsnä ja
nauttia tästä hetkestä. Ajatukset pyörivät joko menneessä tai
tulevassa. Turvattomuuden tunnetta voi tulla esiin, kun suunnitelmat
ja aikataulut muuttuvat. Sisäisen turvattomuuden tunne voi näkyä myös
turvarakanteiden luomisena ja niihin takertumisena. Tämä voi
tarkoittaa sellaisten ulkoisten puitteiden rakentamista, jotka
näyttävät hyviltä, mutta eivät kuitenkaan tunnu siltä. Tämä voi ilmetä
esim. ihmissuhteissa tai työssä.
Mitä sisäisen turvan vahvistaminen tuo elämään?
Sisäisen turvan vahvistuminen mahdollistaa syvempää yhteyttä
itseen. Se tuo tilaa omalle sisäisyydelle, tunteille ja
ajatuksille. Kun sisäinen turva vahvistuu, tunneyhteys itseen
vahvistuu ja omien tunteiden tunteminen, sietäminen, kannattelu ja
purkaminen tulee helpommaksi. Tällöin on mahdollista
vähitellen hellittää omista selviytymiskeinoista.
Sisäisen turvan vahvistuminen auttaa asettumaan lempeästi
omalle puolelle. Se mahdollistaa myötätuntoisen suhtautumisen itseen
ja tunteisiin. Kun turvan tunne vahvistuu, se auttaa
rauhoittumaan ja laskeutumaan mielen tasolta kohti kehon tuntemusten
kuulostelua. Sisäisen turvan vahvistaminen laannuttaa kiirettä ja
vähentää stressiä. Olo on rennompi ja luottavaisempi.
Miten sisäistä turvaa voi vahvistaa?
Hermostoa säätelemällä ja rauhoittamalla voimme vahvistaa
sisäisen turvan kokemusta. Tunnemme parasympaattisen hermoston ja
vagushermon aktivoitumisen turvan tunteena. Tällöin mieli ja
keho rauhoittuu eikä aivojen tarvitse enää olla hälytystilassa.
Turvan tunne alkaa syntyä itseä hoivatessa. Kun alkaa
tietoisesti harjoitella parasympaattisen hermoston aktivoimista, se
alkaa vähitellen näkyä turvan tunteen vahvistumisena.
Keinoja turvan tunteen vahvistamiseen ovat esim. läsnäoloharjoitukset
ja rentoutuminen, rauhallinen venyttely, jooga ja muut rauhoittavat
liikuntalajit, rentouttavissa kehohoidoissa ja hieronnoissa käyminen,
luovien menetelmien käyttäminen (maalaaminen, taidepäiväkirja,
kirjoittaminen), fyysisestä terveydestä ja riittävästä unenmäärästä
huolehtiminen jne.
Turvattomuuden tilasta ei pääse pois järkeilemällä, vaan
hermoston rauhoittumisen kautta. Kun oppii pitämään itseään
turvan tilassa mahdollisimman tietoisesti ja usein, voi auttaa
hermostoa säilyttämään lepotilan.
Omaan arkeen voi tietoisesti luoda rauhoittumisen hetkiä. Voit
kirjoittaa paperille ylös asioita, jotka sinua rauhoittavat ja
rentouttavat ja tehdä näitä asioita n. 15 minuuttia päivittäin. Näin
autat hermostoasi rauhoittumaan ja luot sitä kautta elämääsi
levollisuutta ja turvaa.
Lähteitä:
Vahvista sisäisen turvan tunnettasi -verkkokurssi (Maiju Palin)
Miksi siili kiroilee? Tunnetaitokirja. (Jenni Sofia ja Milla
Paloniemi)
Sydänvoimaa muutokseen. Lempeitä matkaeväitä omalle polulle ja
elämän myllerryksiin. (Anna Taipale)

Viljami häviää lautapelissä, ja hän heittää pelinappulat pitkin
olohuonetta. Iida kiukustuu, kun leikki ei mene hänen mielensä mukaan,
ja hän lyö kaveriaan pikaistuksissaan.
Viljamilla ja Iidalla tunteet ovat ottaneet vallan. Miten lasten
kykyä säädellä tunteita voi vahvistaa? Millainen rooli aikuisella on
lapsen tunnesäätelytaitojen tukemisessa?
Mitä tunteiden säätelyllä tarkoitetaan?
Tunteiden säätelyllä tarkoitetaan kykyä käsitellä tunteita niin,
etteivät tunteet käy ylivoimaiseksi itselle tai tilanteeseen nähden
eivätkä ne vahingoita ketään. Jos ei osaa säädellä tunteitaan,
seurauksena voi olla hallitsemattomia tunnepurkauksia, ajautumista
tunteiden vietäväksi ja vellomista turhankin pitkään haastavissa
tunteissa. Kun ei ole tunteiden armoilla, pystyy toimimaan paremmin
arjessa.
Kiukkua voi oppia säätelemään niin, etteivät nyrkit enää heilu.
Jännitystä ja pelkoa voi oppia lieventämään. Kun lapsella on keinoja
tunteiden keholliseen tuntemiseen ja säätelemiseen, haastavia
tunnetilanteita tulee harvemmin, kun tunteet eivät vyöry enää yli niin
usein vaan lapsi pystyy elämään ne läpi.
Tunnesäätelyn pulmat aiheuttavat helposti lapselle häpeän tunnetta.
Kyky säädellä tunteita rakentaa positiivista minäkuvaa ja lisää
itseluottamusta. On lapselle hyvin voimauttavaa, kun hän oppii itse
vaikuttamaan tunteisiinsa eivätkä tunteet enää niin usein vie häntä
mennessään.
Aikuisen rooli lapsen tunnesäätelyn tukijana
Pieni lapsi tarvitsee paljon aikuisen ymmärtävää ja
rauhoittavaa tukea tunteidensa kanssa. Jotta lapsi oppii
säätelemään tunteita, se vaatii vuorovaikutusta ja sitä, että aikuinen
on toiminut ensin kanssasäätelijänä ja rauhoittajana. Kun lapsi on
tunnekaappauksen vallassa, aikuisen myötätuntoiset, tyynnyttävät ja
turvaa heijastavat viestit auttavat lasta rauhoittumaan ja pääsemään
takaisin sosiaaliseen yhteyteen. Tällöin lapsen oma toiminnanohjaus
ja tunteiden säätely tulevat taas mahdollisiksi.
Lapsen tunnekapasiteetti, kyky kohdata, säädellä ja elää
tunteita läpi kasvaa, kun aikuinen hyväksyy empaattisesti lapsen
tunteet ja tukee lasta tunteiden keholliseen kohtaamiseen.
Jokainen kokemus siitä, että on pystynyt elämään tunteet läpi
turvallisen aikuisen kanssa lisää lapsen tunnekapasiteettia ja näin
lapsen tunnesäiliö
eli kyky kohdata tunteita vahvistuu. On tärkeää,
ettei aikuinen selitä pois lapsen tunteita eikä myöskään mene mukaan
lapsen tunteeseen.
Aikuisen on tärkeä auttaa lasta kohtaamaan kaikkia
tunteita. Saa itkeä, saa kiukutella, saa jännittää. Tunteet
tulevat ja menevät aaltoina, ne voimistuvat ja taas vähän
laantuvat. Kun tunteen huipun on elänyt yhdessä läpi, tunne alkaa
hetken päästä taas helpottaa. Muista, että tunteet haluavat liikkua, ne
haluavat tulla läpieletyiksi ja prosessoiduiksi.
Aikuisen on hyvä olla lapsen lähellä ja samalla kunnioittaa
lapsen tilan tarvetta. Lapsi hyötyy siitä, että aikuinen
vahvistaa hänen turvan tunnettaan osoittamalla ilmein ja elein
hyväksyvänsä lapsen tunteen. Lasta tukee aikuisen myötätuntoinen
asenne.
Monia tilanteita voi estää eskaloitumasta, kun
opettelee sekä oman kehon että lapsen kehon merkeistä, milloin
tunnesäätelyn jarrut ovat pettämässä ja tarjoa lapselle tukea
rauhoittumiseen. Kun nyrkit heiluvat ja tavarat lentelee, sieltä on
paljon vaikeampi rauhoittua kuin pienestä ärtymyksestä.
Lapsen kanssa voi harjoitella tunnesäätelytaitoja
Lasten tunnesäätelytaitoja voi vahvistaa. Erilaisten
tunnetaitoharjoitusten avulla voi opetella rauhoittamaan kehoa ja
mieltä ja oppia ottamaan taukoa ennen reagointia. Yksi
keskeinen asia tunnesäätelytaitojen vahvistamisessa on yhteys omaan
kehoon. Kehon muutosten havainnointi on tärkeä taito, jotta
opitaan reagoimaan ajoissa, ennen kuin tunteet ovat vyöryneet täysin
yli.
Lasta voi opettaa esimerkiksi rauhoittamaan omaa hengitystä,
kiinnittämään huomiota aisteihin haastavissa tunnetilanteissa tai
maadoittamaan jalkoja lattiaan. Nämä ovat keinoja, jotka hyödyttävät
ihmistä ihan kaikissa ikävaiheissa ja missä tahansa stressaavissa
tilanteissa tai haastavien tunteiden hetkellä.
Kaipaatko sinä keinoja lapsen tunnesäätelytaitojen vahvistamiseen?
Toivotko saavasi keinoja tukea lapsen rauhoittumisen taitoja
haastavissa tunnetilanteissa?
Moni aikuinen ja kasvattaja ei ole saanut omassa lapsuudessaan
tukea ja keinoa tunnetaitoihin ja tunteiden säätelyyn, ja siksi lasten
tunteiden säätelyn tukeminen tuntuu vaikealta. Ehkä sinunkin
kohdallasi on niin. Helpottaakseni sinua olen tehnyt ladattavan ja
tulostettavan materiaalipaketin lapsen tunnesäätelytaitojen
tukemiseksi. Materiaalipaketti sisältää teoriatietoa tunnesäätelyn
taidoista, tunteiden säätelyn kehittymisestä, aikuisen roolista lapsen
tunnesäätelyn tukijana ja erilaisista keinoista tunteiden
säätelyyn. Lisäksi pakettiin kuuluu 20 harjoitusta. Tutustu
Toiminnallisin kortteihin lapsen tunnesäätelyn tueksi
-materiaalipakettiin ja
tilaa se itsellesi täältä.
30.6.2021
Jaa kavereille:

Eikös jokainen osaa hengittää? Miksi hengitykseen pitäisi tutustua?
Hengitys virtaa meissä jatkuvasti, huomasimme me sitä tai emme.
Tasapainoinen ja virtaava hengitys on valtava voimavara ja
hyvinvoinnin lähde. Kun tutustuu omaan hengitykseen ja oppii
rauhoittamaan sitä, voi löytää syvemmän yhteyden itseensä ja omiin
tunteisiin.
Kiire, huolet, stressi, haastavat tunteet saavat hengityksen
helposti epätasapainoon. Epätasapainoisen hengityksen
voi tunnistaa siitä, että leposyke on kiivasta ja tihentynyttä.
Hengityksen virtaavuuden kokemus puuttuu. Hengitystä pidätetään tai
hengityksen virtaus katkaistaan lihasjännityksen avulla.
Epätasapainoisessa hengityksessä uloshengityksen jälkeinen lepotauko
on lyhyt tai se puuttuu kokonaan. Huokailu, haukottelu ja ilman
nieleminen voivat myös kertoa epätasapainoisesta hengityksestä. Myös
se kertoo epätasapainoisesta hengityksestä, jos levossakin hengittää
suun kautta. Ylihengittäminen ja tauoton hengittäminen viestivät myös
epätasapainoisesta hengityksestä, kuten myös apuhengityslihasten
epätarkoituksenmukainen käyttö.
Tasapainoinen hengitys näkyy virtaavuutena.
Tasapainoinen hengitys on yhteydessä riittävän turvalliseen ja
tasapainoiseen vuorovaikutussuhteeseen ja kykyyn ymmärtää mitä itsessä
ja toisessa tapahtuu.
Hengitystapasi vaikuttaa ihan kaikkeen.
Vireystasoon, tunteisiisi, mielialaan, ruuansulatukseesi, asentoosi ja
ryhtiisi. Hyvä hengitys tuo tasapainoa koko elämääsi.
Omaan hengitykseen kannattaa tutustua
Oman hengityksen äärelle on hyvä oppia pysähtymään. Monesti
hengitys muuttuu jo silloin, kun sen huomioi. Jos huomaat, että
hengityksesi on pinnallista ja nopeaa, se on usein merkki siitä, että
elämässäsi on jotain liikaa. Stressiä, samaa kehää pyöriviä itseä
soimaavia ajatuksia, kiirettä, kehoon jumittuneita tunteita.
Omaa hengitystä voi käyttää työkaluna arjessa. Se kertoo
hyvinvoinnistasi. Annan sinulle tehtäväksi tutustua hengitykseesi:
Kysy arjessa niin usein kuin mahdollista itseltäsi: missä tunnen
hengitykseni? Näin tulet tietoiseksi, millaisesta olotilasta
hengityksesi antaa viitteitä ja kehität kykyä tunnistaa, mitä
kehossasi tapahtuu.
Voit kiinnittää huomiota, mitä hengityksellesi tapahtuu, kun
esim. selaat somea, kun ärsyynnyt, kun suutut, kun naurat, kun sinua
jännittää, kun imuroit, kun kävelet, kun olet menossa illalla
nukkumaan ja kun heräät. Samalla tulet ottaneeksi päivääsi
mikrotaukoja. Niitä tuskin on kenenkään elämässä liikaa. Lisäksi
pelkästään jo sillä, että palaa hengityksen äärelle, on kehoa ja
mieltä rauhoittava vaikutus.
Hengitys kehon ja mielen rauhoittajana
Rauhallinen hengitys on parasta ensiapua hätääntyneelle ihmiselle,
haastavien tunteiden kanssa ja akuutissa stressissä olevalle. Hyvää
ensiapua ovat seuraavat keinot:
- Laita jalat tukevasti maahan, maadoita itsesi.
- Hengitä nenän kautta, se vähentää ylihengittämistä.
- Harjoittele hengitysliikkeiden tiedostamista ja oman kehon
tuntemusten havainnointia.
- Laita kätesi vatsan päälle, se rauhoittaa ja luo turvallisuuden
tunnetta.
- Painota rauhallista uloshengitystä. Rauhoittuakseen ei ole
tarpeen hengittää syvään. Hengityksen syventäminen pikemminkin
aktivoi meidät kuin rauhoittaa. Rauhoittumiseen auttaa paremmin
ajatus hellittämisestä ja rauhallinen uloshengitys, jonka jälkeen
voi syntyä itsestään lepotauko. Rauhallinen uloshengitys aktivoi
autonomisen hermoston parasympaattista, rauhoittavaa
järjestelmää.
- Lisää rauhoittavia sanoja hengitykseen:
Ei ole mittään
hättää
, Tämäkin tunne menee ohi. Tuen itseäni tämän tunteen
kanssa
, Hengitys hengitykseltä oloni rauhoittuu.
Miten hengitystä voi käyttää työvälineenä omassa arjessa?
Ensimmäinen askel hengityksen kanssa on tietoiseksi tuleminen ja
omien tapojen ihmettely. Seuraavaksi voi kokeilla erilaisia keinoja
auttaa itseä kohti rakentavampaa ja rauhoittavampaa olemisen tapaa ja
suhtautumista.
Tässä muutama vinkki, miten hengitystä voi käyttää työvälineenä
omassa arjessa:
- Pyri hengittämään pääosin nenäsi kautta. Se estää
ylihengittämistä ja vahvistaa kokemusta tietoisena olemisesta.
Aina kun huomaat, että hengität suun kautta, pyri siirtymään nenän
kautta hengittämiseen.
- Kuulostele hengitystäsi arjessasi ja opettele tunnistamaan, mitä
hengitys kertoo sinulle itsestäsi ja tunteistasi.
- Tauota päiviäsi. Yhdistä palautuminen ja pienet rauhoittumisen
hetket sekä arkeen että työhön. Salli itsellesi lupa vain olla.
- Opettele sinulle sopivia tapoja rauhoittumiseen. Kokeile
hengityksen rauhoittamista haastavissa tunnetilanteissa. Kiinnitä
huomiota myös tukevaa asentoon, maadoittumiseen, juurtumiseen.
Hengitys häiriintyy, jos kadotat yhteyden maan vetovoimaan ja
kannatelluksi tulon kokemiseen.
- Vahvista myötätuntoista suhtautumista itseesi. Se tukee myös
tasapainoista hengitystä. Itsen sättiminen ja soimaaminen vie
kehosi ja hengityksesi epätasapainoon.
Lähteitä
Hengitys virtaa (Minna Martin)
Hengitysterapeutin työkirja (Minna Martin, Maila Seppä,
Rauni Nissinen)
Hengitys itsesäätelyn ja vuorovaikutuksen tukena
-koulutuksen muistiinpanot
12.6.2021
Jaa kavereille:

Tunnetaidot ovat itsetuntemuksen ja hyvän mielenterveyden
perusta. Omien tunteiden tunnistaminen ja ymmärtäminen auttaa
myös hahmottamaan toisen tunteita, mikä on olennainen osa
vuorovaikutustilanteita ja niissä toimimista.
Tunnetaitojen harjoittelemisen myötä itsetuntemus,
levollisuus ja keskittymiskyky paranevat. Lapsi saa rohkeutta
itsensä ilmaisemiseen. Tunnetaitoiset lapset tulevat myös paremmin
toimeen ystäviensä kanssa. Hyvät tunnetaidot vahvistavat myös kykyä
säädellä stressiä.
Tunnetaitoja pystyy opettelemaan ja oppimaan, sekä aikuisen
mallista että erilaisten tunnetaitoharjoitusten avulla.
Lapselta ei voi odottaa taitoja, joita hänen kanssaan ei ole
harjoiteltu. Tunnekasvatuksen tavoitteena on antaa lapselle
eväitä koko elämää varten. Tavoitteena on, että lapsi tutustuu
tunteisiinsa, niiden säätelyyn, rakentavaan ilmaisuun ja
purkamiseen. Mitä nuorempana näiden taitojen harjoitteleminen
aloitetaan, sitä tunne-elämältään tasapainoisempia ja itsetunnoltaan
terveempiä aikuisia lapsista kasvaa.
Tunnetaitoja ei opita vain puhumalla ja kuuntelemalla, vaan
kokemalla, tutkimalla ja harjoittelemalla, ihan normaaleissa arjen
tilanteissa. Aikuisen omien tunnetaitojen ja mallin merkitys on
suuri.
Miten lapsen tunnetaitoja voi tukea arjessa? Mitkä ovat ydinasioita
lapsen tunnetaitojen tukemisen kannalta? Tässä kirjoituksessa
annan vinkkejä lapsen tunnetaitojen tukemiseen arjen keskellä.
Vinkkejä lapsen tunnetaitojen tukemiseen arjessa
Kiireetön ja rauhallinen arki
Tärkeää on kiireetön aika lapsen kanssa, jotta keskustelu
esimerkiksi lapsen päivän tapahtumista ja hänen mieltä painavista
asioista on mahdollista. Jos aikuinen on koko ajan kiireinen, lapsi
aistii tämän eikä nosta esille asioitaan. Päivän päätteeksi voit
keskustella päivän aikana ilmenneistä tunteista: Mikä sinun tänään
innosti? Tunsitko tänään itsesi vihaiseksi joissakin tilanteissa?
Missä tilanteissa sinä olit vihainen? Mistä asioista tunsit tänään
iloa?
Kiireettömyys ja rauhallisuus mahdollistaa myös
pysähtymisen oman kehon ja tunteiden äärelle. Se on tunteiden
tunnistamisen kannalta tärkeää. Myös tunteiden säätely on helpompaa
silloin, kun lapsen (tai aikuisen) keho ei ole koko ajan
ylikierroksilla stressistä ja kiireestä.
Tunnepuheen käyttäminen
Rikkaan tunnekielen käyttäminen arjessa on yksi avain
lapsen tunnetaitojen vahvistamiseen. Tunteiden nimeäminen
auttaa myös tunnesäätelyssä: tunne lähtee lievenemään, kun se
nimetään.
Sanoita omia ja lapsen tunteita ääneen: Kylläpä
tänään tunsin itseni iloiseksi, kun työkaveri kehui työpanostani.
Taidat olla tosi innoissasi, kun sait synttärikutsun ystävältäsi ja
näen sinun nauravan ja pomppivan.
Minua hermostutti, kun bussi
tuli myöhässä ja pelkäsin, etten ehdi tärkeään työtapaamiseen
ajoissa.
Kun puhut tunteista lapsen kanssa, vältä luennointia. Sen sijaan
voit kysyä kysymyksiä, jotka auttavat lasta pohtimaan kokemuksiaan ja
miettimään itse ratkaisuja tilanteisiin. Kun torni kaatui ja tunsit
itsesi vihaiseksi, mitä voisit tehdä näissä tilanteissa? Mikä auttaisi
sinua rauhoittumaan?
Ongelmanratkaisutaitojen vahvistaminen on yksi osa
tunnetaitojen tukemista. Lasta voi tietoisesti ohjata miettimään
erilaisia vaihtoehtoja, miten tunteiden äärellä ja haastavissa
tunnetilanteissa voisi toimia.
Aikuisen mallin merkitys
Lapsen tunnetaitojen tukemiseen liittyy olennaisesti
aikuisen omat tunnetaidot ja aikuisen suhtautuminen lapsen tunteisiin
arkisissa tilanteissa. Tällä on paljon suurempi merkitys kuin
yksittäisillä tunnetaitoharjoituksilla lapsen tunnetaitojen
vahvistamiseksi.
Lapsi tarvitsee paljon turvaa tunnetilanteissa.
Hän tarvitsee aikuisen, joka sietää hänen tunnemyllerrystään ja jakaa
tunnetta hänen kanssaan. Vahvista siis omia tunnetaitojasi, se auttaa
sekä sinua että lasta paljon. Et voi viedä lasta pidemmälle kuin missä
itse olet omien tunnetaitojesi kanssa.
Voit tietoisesti sanoittaa omaa toimintaasi tunteiden äärellä:
Kylläpä minua jännitti tänään pitää töissä puhe. Tein muutaman
rauhallisen pitkän uloshengityksen ja jännitys lähti vähitellen
helpottamaan.
Nyt tunnen itseni niin vihaiseksi, että minun on
parempi nyt rauhoittaa itseäni hetken aikaa.
Lapsen tunteiden validointi
Validoinnilla tarkoitetaan tunnetilan ymmärrystä ja sen
todeksi ottamista. Jos lapsi kertoo, että hänen kissansa
kuoli, hänen tunnekokemuksensa on luultavasti suru ja ikävä. Aikuinen
voi todeta esimerkiksi: Sua taitaa surettaa kissan kuoleminen. Saa
olla surullinen ja itkeä.
Tai: Sulla taitaa olla tosi kova
ikävä kissaa.
Moni lähtee tällaisessa tilanteessa ohittamaan
lapsen tunnekokemusta ja ratkaisemaan sitä: Ei kannata surra, kissa
oli jo vanha. Voit saada uuden kissan tilalle.
Nämä lauseet eivät
kohtaa lapsen tunnekokemuksen kanssa.
Empaattisen kohtaamisen avulla lapsi tulee kuulluksi ja
nähdyksi eikä hänen tunnekokemustaan ohiteta järkeilyllä,
harhauttamisella ja selittelyllä. Validointi edellyttää kykyä
empatiaan eli kykyä samastua ja ymmärtää toisen kokemusta. Mitä
enemmän aikuinen suhtautuu empaattisesti lapsen tunteisiin, sitä
enemmän lapsi oppii tunteiden hyväksyvää kohtaamista ja empatiaa sekä
itseään että toisia kohtaan.
Tunteiden kehollisuus
Tunteet ovat kehollisia. Jännitys voi tuntua perhosina vatsassa,
pelko voi karmia selkäpiitä, suru voi tuntua koko kehon lamaannuksena,
viha saa koko kehon kiristymään ja sykkeen nousemaan. Tärkeä osa
tunnetaitojen vahvistamista on
oman kehoyhteyden vahvistaminen: Mitä minun kehossani
tapahtuu? Mitä se kertoo tunteistani ja tarpeistani? Tunteita ei voi
tietää tuntevansa, jos yhteyttä niihin ei ole muodostunut.
Tunnekehoyhteyden vahvistaminen alkaa kehon äärelle
pysähtymisistä: Tutkitaan sitä, mitä omassa kehossa
tapahtuu. Lasta voi ohjata huomaamaan kehonsa muutoksia tunteiden
äärellä: Huomasin, että kätesi meni nyrkkiin. Oletkohan vihainen
nyt?
Sanoit, että vatsassasi myllertää, kun olet menossa uuteen
päiväkotiryhmään. Mistähän tunteesta vatsasi myllerrys voisi
kertoa?
Erilaiset pienet pysähtymiset oman kehon äärelle, rentoutumis-,
tietoisuustaito- (mindfulness-), hengitys- ja
kosketusharjoitukset tukevat tunnekehoyhteyden vahvistumista.
Tutustuminen oman kehon tuntemuksiin vahvistaa sekä kykyä
tunnistaa että säädellä ja purkaa tunteita. Koska tunteet
ovat kehollisia, myös parhaat tunnesäätelykeinot ovat kehollisia. Oman
kehon kautta voi vaikuttaa tunteiden voimakkuuteen ja kestoon.
Kaipaatko sinä toimivia ja helppoja tapoja vahvistaa lapsen
yhteyttä itseensä ja tunteisiinsa? Haluaisitko keinoja lapsen
tunnetaitojen tukemiseen? Toivoisitko pääseväsi keskusteluja
syvemmälle tasolle lapsen tunnetaitojen tukemisessa? Olen tehnyt
Toiminnalliset kortit lapsen tunnetaitojen tukemiseksi,
joissa on sekä teoriatietoa lapsen tunnetaitojen tukemisesta että
peräti 100 tehtävää lapsen tunnetaitojen vahvistamiseen.
Tutustu Toiminnallisiin kortteihin
lapsen tunnetaitojen tukemiseksi ja tilaa ne itsellesi
tästä.