Kasvun Taian blogi
Lämpimästi tervetuloa blogiini. Kirjoitan blogissani lapsen tunnetaitojen tukemisesta, myönteisistä kasvatuskeinoista ja hyvinvoivasta ja läsnäolevasta vanhemmuudesta.
25.3.2024
Jaa kavereille:
Kiintymyssuhdemalliksi kutsutaan sisäistettyä mallia maailmasta ja
ihmissuhteista. Kiintymyssuhdemalli on alitajuinen tapamme asettua
läheiseen suhteeseen: mitä haemme, vältämme ja pelkäämme sekä miten
tyypillisesti reagoimme. Tutkimusten valossa kiintymyssuhdemallit
syntyvät ensimmäisten vuosien aikana ja ovat varsin pysyviä.
Kiintymyssuhde on tunneside, joka muodostuu lapsen ja hänen
hoivaajansa välille. Siihen ei vaikuta se, kuinka paljon
hoivaaja rakastaa lastaan. Hoivaaja voi rakastaa lastaan mutta olla
kykenemätön antamaan lapselle turvaa. Lapsi voi olosuhteiden pakosta
kiintyä laiminlyövään tai pahoinpitelevään hoivaajaan.
Kiintymyssuhde luo pohjan sille, millä tavoin tunnemme ja
ajattelemme itsestämme ja luotammeko lähtökohtaisesti
ihmisiin. Mieleemme ja hermostomme syntyy aikaisempien
kokemusten perusteella skeema, sisäinen malli tilanteen, tapahtuman
tai asian tyypillisestä luonteesta. Tämän mallin perusteella osaamme
odottaa, mitä tapahtuu seuraavaksi ja miten meidän pitäisi
käyttäytyä. Kun lapsuudessa tietyt suhdekokemukset ovat toistuneet
kerrasta toiseen, siitä muodostuu sisäistä tietoa, mitä pitää tehdä,
jotta tulisi hyväksytyksi ja saisi mahdollisimman paljon turvaa
suhteessa.
Kiintymyssuhdemallimme vaikuttaa siihen, miten suhtaudumme
tunteisiimme ja miten olemme tottuneet olemaan niiden kanssa
Turvallisesti kiintyneet ovat saaneet elää
tunneilmastossa, jossa he ovat tulleet nähdyiksi ja kuulluiksi, heidät
on hyväksytty omina, aitoina itsenään ja he ovat saaneet tehdä myös
virheitä. Tunteita on saatu näyttää ja niihin on suhtauduttu
myötätuntoisesti ja kannatellen. Turvallinen kiintymyssuhde luo hyvän
pohjan tunnesäätelytaitojen kehittymiselle ja turvan tunteelle.
Turvallinen kiintymyssuhde näkyy aikuisena hyvänä itsetuntona,
keinoina säädellä tunteita ja stressiä sekä aitoutena
ihmissuhteissa.
Välttelevästi kiintynyt on jätetty lapsena usein
yksin itkemään, jolloin hän ei ole saanut kannattelua ja tukea
tunteilleen ja olotiloilleen, koska aikuiset ovat sietäneet heikosti
esimerkiksi kiukkua tai surua. Lapsi on oppinut, että kiukuttelu,
raivoaminen ja muut intensiiviset tunteet ja esimerkiksi lohdutuksen
tarve karkottavat aikuisen pois hänen luotaan, ja hän on tottunut
jäämään yksin. Vuorovaikutus perheessä on usein ollut tunneköyhää ja
perustunut järkeen – tunteita ei ole juurikaan näytetty. Lapsen
tarvitsevuuteen on suhtauduttu välinpitämättömästi tai vihaisesti.
Lapsesta on tullut varhaiskypsä ja yksin pärjäävä. Välttelevästi
kiintynyt on oppinut tukahduttamaan tunnereaktioitaan ja seuraamaan
aikuisen reaktioita niihin, jotta osaisi vastata tunteisiinsa aikuisen
toivomalla tavalla. Lopputuloksena on niin sanottu reipas lapsi, joka
ei turhaan rasita aikuisia tunnekuohuillaan. Aikuisena välttelevä
kiintymyssuhde näkyy tunteiden tukahduttamisena ja vähätunteisuutena.
Tarvitsevuus ja haavoittuvaisuus koetaan heikkoutena, ja niitä
hävetään.
Ristiriitainen kiintymyssuhde muodostuu silloin,
kun aikuinen käyttäytyy lasta kohtaan epäjohdonmukaisesti. Yhtenä
hetkenä lapsen itkuun tai iloon vastataan ja toisena hetkenä ei.
Ristiriitaisesti kiintynyt tietää, miten hyvältä tuntuu saada tukea,
mutta yhtä lailla sen, miten kipeää on tulla mitätöidyksi ja jäädä
yksin. Epäjohdonmukaisuus vanhemman toimintatavoissa on niin
vallitsevaa, ettei lapsi opi ennakoimaan vanhemman
tunnereaktioita. Lapsi oppii olemaan varuillaan koko ajan, kun hän ei
tiedä, milloin vanhempi reagoi ärtymyksellä tai ei ehkä
ollenkaan. Ristiriitaisesti kiintyneiden ihmissuhteet ovat
aikuisenakin usein kuohahtelevia ja he usein haluavat ripustautua
läheisiin ihmisiin. Ristiriitaisesti kiintynyt saattaa kokea elävänsä
kuin jatkuvassa tunnemyrskyssä ja kokee helposti, että hänen tunteensa
ovat liikaa muille.
Jäsentymättömän kiintymyssuhteen taustalla on
usein traumaattisia kokemuksia, kuten väkivaltaa tai alkoholismia.
Vanhemmat ovat edustaneet lapselle samanaikaisesti uhkaa ja turvaa.
Lapsi on tuolloin aina epävarma, miten hoivaaja suhtautuu hänen
tarpeisiinsa ja tunteisiinsa. Kiintymysjärjestelmä yllyttää
lähestymään vanhempaa, mutta kokemus kertoo, että se voi olla
vaarallista. Lapsi pelkää, että lohduttamisen sijaan vanhemmat
saattavatkin hyökätä hänen kimppuunsa tai käyttäytyä muuten
aggressiivisesti. Kun kiintymyksen kohde on pelottava, ihminen
pirstoutuu. Jäsentymättömästi kiintyneelle ei muodostu tehokasta
selviytymiskeinoja. Aikuisena häneltä puuttuu keinot säädellä tunteita
ja olotiloja, jolloin pienikin stressi laajenee helposti suureksi
ahdistukseksi. Sisäinen hätä saattaa olla suurta. Käytös voi olla
ennakoimatonta ja arvaamatonta.
On hyvä muistaa, että harva meistä on puhtaasti jonkin mallin
mukainen. Ihmisellä on erilaisia minuuden osa-alueita, joista osa voi
kokea turvaa ja osa turvattomuutta. Eri tilanteissa voi tulla esille
erilaisia ominaisuuksia. Oli lähtökohta mitä tahansa, jokainen voi
kehittyä kohti turvallista kiintymyssuhdetta. Sitä voi ja kannattaa
tietoisesti harjoitella. Kiintymyssuhteen eheyttämiseksi tarvitsemme
turvallisia ihmissuhteita, jotka vahvistavat perusturvallisuutta ja
itsetuntemuksen parantamista. Turvaton kiintymyssuhde on syntynyt
ihmissuhteissa ja myös paranee niissä.
Uusin kirjani Uskalla tuntea on ilmestynyt. Kirja auttaa
ymmärtämään omaa kasvuhistoriaa, kiintymyssuhteita sekä tunteita ja
hermostoa. Kun tilaat kirjan Kirjapajan verkkokaupasta, saat sen koodilla USKALLA
25 euron ystävähintaan.
Tunnekehoyhteydellä tarkoitetaan elävää, uteliasta yhteyttä itseen,
omaan kehoon ja sen tuntemuksiin. Tunteet ovat kehollisia. Tunteiden
tunteminen on aistimista ja kokemista, tunteiden kehollista läpi
elämistä. Tunteiden kohtaaminen ja tunteminen vaatii sisäistä turvaa
ja tunnekehoyhteyttä.
Monen tunnekehoyhteys on mennyt poikki jo lapsena. Kun lapsi
joutuu selviytymään liian yksin tunteiden kanssa, tunnekehoyhteyden
katkaisemisesta tulee selviytymiskeino, jolla pyritään vähentämään
turvattomuuden tunnetta.
Jos jo lapsena tunteita ja tarpeita on ohitettu ja oma
minuuden rakentuminen on jäänyt heikoksi, sama itsen ohittaminen
jatkuu myös aikuisena. Monen aikuisen kohdalla
tunnekehoyhteys on heikko eikä tätä välttämättä edes tunnista itsessä,
koska se on tullut niin normaaliksi asiaksi elämässä. Kun
tunnekehoyhteys on heikko, tunteet koetaan pelottavina ja liian
vaikeina kohdattaviksi. Niitä paetaan järkeen, analysointiin
ja selittelyyn. Tällöin tunteiden ei uskalleta antaa tuntua.
Liiallinen Järkeistäminen ja analysointi on yksi tunteiden
pakokeino. Tuntuu turvallisemmalta vain ajatella tunteita kuin
todella kohdata niitä. Pelkällä ajattelulla ja miettimisellä
tunteet eivät kuitenkaan vapaudu kehostamme, vaan ne saattavat vaan
sotkeutua vielä enemmän isommiksi vyyhdeiksi ja jäädä vaivaamaan
mieltä. Ajattelu ei yksin riitä tunteiden käsittelyyn, vaan kehon rooli
on olennainen.
Jos tunnekehoyhteys on heikko, keho ja mieli saattavat olla koko
ajan jännittyneisyyden tilassa eikä tunteilla ole mahdollisuutta
virrata. Tunteita pikemminkin turrutetaan kuin
tunnetaan. Kehossa on paljon kireyksiä, hengitys on
pinnallista ja voi olla esimerkiksi univaikeuksia ja usein toistuvia
päänsärkyä. Elämä on usein kiireistä, on vaikea pysähtyä itsen
äärelle. Myös ajatukset ovat ylikierroksilla ja niissä ilmenee paljon
huolia ja pelkoja. Yhteydettömyys itseen voi näkyä vaikeutena
tunnistaa mitä tuntee ja mitä tarvitsee. Lisäksi voi olla tyhjä olo,
eikä tunnu oikein miltään.
Tässä sinulle muutama kysymys, joiden avulla voit pohtia omaa
tunnekehoyhteyttäsi:
- Miten selvität, mitä tunnet? Kun sinulle nousee tunne,
suuntaatko kehosi tuntemuksiin ja selvität näin, mitä tunnet vai
alatko järjen avulla ajatella, mitä tunnet nyt?
- Onko sinulla tapana loputtomiin analysoida, pohtia ja älyllistä
vaikeita tapahtumia ja asioita?
- Onko sinulla tapana pikemminkin ajatella tunteitasi kuin tuntea
niitä?
- Onko sinun vaikea tunnistaa, mitä kehossasi tapahtuu?
- Tunnistatko sen, milloin olet kohdannut tunteen ja milloin olet
vältellyt sitä järkeilyn avulla?
Miten yhteyttä itseen ja omaan tunnekehoon voi alkaa vahvistaa?
Tunnekehoyhteyden vahvistaminen lähtee pienistä pysähtymisistä
itsen äärelle. Tunnekehoyhteyttä ei voi vahvistaa vain
lukemisen ja älyllisen ymmärryksen kautta vaan tietoisilla
pysähtymisillä kehon äärelle. Jos koko ajan paahtaa ja
suorittaa ja suuntautuu vain kaikkeen itsen ulkopuolella olevaan
(kuten televisioon tai kännykkään), täytyy tietoisesti opetella
pysähtymään ja suuntaamaan huomiota kehoon.
Minuutin harjoitus päivässä on hyvä alku. Tässä muutama pieni
tunnekehoyhteyttä vahvistava harjoitus:
- Voit kiinnittää huomiota hengitykseen. Onko hengitys pinnallista
vai syvää? Onko se nopeaa vai rauhallista? Mitä oma hengitys kertoo
sinulle olotilastasi? Hengitys usein alkaa rauhoittua jo silloin,
kun siihen kiinnittää huomiota. Rauhoittumista voi vahvistaa
pidentämällä tietoisesti uloshengitystä.
- Kiinnitä huomiota kehoosi. Tuntuuko hartioissa tai muualla
kehossasi kipua tai lihaskireyksiä? Voit tietoisesti hellittää
lihaskireyksistä rentouttamalla kehoasi, laskemalla hartiat alas ja
ravistelemalla käsiäsi.
- Opettele suuntaamaan huomiosi kehosi tuntemuksiin:
Tunnen
hartioissani jännitystä.
Rintakehässäni tuntuu painoa.
Sydämeni hakkaa lujaa.
Salli nämä tuntemukset
myötätuntoisesti, ja hengitä niihin. Aina kun mielesi suuntaa
ajatuksiin, suuntaa huomiosi takaisin kehosi tuntemuksiin. Voit
tunteiden lisäksi sanoittaa myös kehosi tuntemuksia.
- Kun tunnet kehosi levottomaksi ja olosi stressaantuneeksi, kiedo
kätesi ympärillesi. Halaa itseäsi tiukasti, ainakin minuutin
ajan. Samalla voit silittää olkapäitäsi tai käsiäsi ja voit sanoa
itsellesi:
Olen tässä, turvassa.
Tunne, miltä itsen
halaaminen ja kosketus tuntuvat kehossasi. Muuttuiko jokin
olotilassasi?
Moni saattaa ajatella, ettei näin pienillä harjoituksissa
ole mitään merkitystä, ja jättää ne tekemättä. Mieli saattaa myös
vastustaa harjoituksia ja tuoda ajatuksia, että ne ovat aivan
hölynpölyä. On tärkeää tehdä harjoituksia silti, mielen
epäilyistä ja vastustelusta huolimatta. Sillä on tunnekehoyhteyden
vahvistumisen kannalta iso merkitys, mitä tekee tai jättää tekemättä
päivän aikana.
17.5.2022
Jaa kavereille:
* sisältää linkin yhteistyökumppanin sivulle
Tunnekehoyhteys tarkoittaa yhteyttä omaan itseen, aistivaan kehoon
ja sen tuntemuksiin. Tunnekehoyhteys rakentaa yhteyttä
itseen. Tunteita ei voi tietää tuntevansa, jos yhteyttä niihin ei ole
muodostunut. Tunteet ovat kehollisia. Ne tuntuvat kehossa, niitä voi
säädellä kehollisin keinoin ja niitä voi purkaa kehon kautta.
Moni on kadottanut yhteyden tunnekehoonsa jo varhain
ja on oppinut pikemminkin ajattelemaan tunteita kuin tuntemaan niitä
kehossaan.
Kun on vahva tunnekehoyhteys, pystyy elämään keho, tunteet
ja tarpeet huomioon ottaen. Kun tunnistaa kehon viestejä ja
tuntemuksia, tunnistaa myös tarpeita ja tunteita ja osaa toimia
hyvinvointia tukevalla tavalla. Vahva tunnekehoyhteys on
yhteydessä sisäiseen turvaan. Kun on sisäistä turvaa ja vahva
tunnekehoyhteys, voi sallia itselle tunteiden tuntemisen ja
läpielämisen ilman tarvetta paeta, vältellä ja turruttaa tunteita
erilaisten pakokeinojen avulla.
Miten lapselle rakentuu vahva yhteys itseen ja omaan tunnekehoon?
Mikä on aikuisen toiminnan merkitys? Miten lapsen turvan tunnetta voi
vahvistaa? Miksi luovilla menetelmillä on iso merkitys
tunnekehoyhteyden rakentumisen kannalta?
Aikuisen toiminnan merkitys
Yhteys itseen ja tunnekehoon rakentuu lapsena. Tähän vaikuttaa
paljon vanhempien ja kasvattajien suhtautuminen lapsen tunteisiin,
tarpeisiin ja kehon viesteihin.
Pieni lapsi antaa kehon tuntemusten ja tunteiden johdatella
itseään. Niitä kuulostelemalla hän haluaa milloin ruokaa, milloin
unta, milloin syliin. Tunteet ilmoittavat hänelle, milloin hän
tarvitsee lisää hyvää oloa ja hyvinvointia. Pieni lapsi ei
järkeile tarpeidensa ja tunteidensa olemassaoloa ja oikeutusta. Lapsi
luottaa tunteisiin ja tarpeisiinsa ja uskoo, että myös aikuiset
luottavat niihin ja täyttävät hänen tarpeensa. Pieni lapsi,
jonka tarpeita tyydytetään, luottaa kehonsa tuntemuksiin ja toimii
niiden mukaan.
Jos aikuiset eivät ota lapsen tarpeita ja tunteita
huomioon, lapsi voi oppia tukahduttamaan tunteensa ja tarpeensa ja
kadottaa näin jo varhaisessa vaiheessa yhteyden itseensä. Jos
lapsen tunteita vähätellään ja niitä torjutaan, lapsi oppii sullomaan
tunteet sisälleen tai hänelle alkaa kehittyä erilaisia
harhautuskeinoja tunteiden välttelemiseksi. Kun lapsi saa turvaa ja
kannattelua tunteiden kohtaamiseen ja läpielämiseen, hänen yhteys
tunteisiin ja itseen säilyy hyvänä. Hän oppii, että tunteita tulee ja
menee, niiden kanssa voi selvitä eikä tunteissa ole mitään liian
pelottavaa kohdattavaksi.
Itsearvostus ja minäkuvan rakentuminen ovat yhteydessä
hyvään tunnekehoyhteyteen. Lapsen on tärkeä saada kokea olevansa arvokas
sellaisena kuin hän on. Kun lapsi saa ehdotonta rakkautta,
hän oppii olemaan turvassa itsessään. Hänen ei tarvitse olla
toisenlainen, parempi tai jotain enemmän tai vähemmän. Kasvattajana
on tärkeä miettiä, miten suhtautua esim. lapsen herkkyyteen ja
ujouteen. Saako lapsi olla ujo ja herkkä vai pitääkö lapsen aina olla
reipas? Saako lapsi olla omanlaisensa yksilö vai pitääkö hänen muuttaa
itseään aikuisen toiveita vastaavaksi? Kun lapsi kokee olevansa
arvokas itsenään, hän osaa asettaa myös itseä suojelevia
rajoja. On tärkeää, että myös aikuinen tukee lapsen
rajoja. Lapsen ei tarvitse halata toisia eikä mennä toisen
syliin, jos hän ei halua. On tärkeää, että lapsi saa sanoa ei ja
lapsen ei:n sanomista on myös tärkeä kunnioittaa.
Tunnekehoyhteyden rakentumiseen vaikuttaa myös aikuisen
puhetapa ja katse. Usein toistuva halveksiva ja tuomitseva
katse voi johtaa itsen pienentämiseen ja jäykistymiseen katseen
alla. Jos aikuinen on vaativa, väheksyvä ja koko ajan
huolestunut eikä lapsi tule nähdyksi tunteineen ja tarpeineen hyvänä
ja arvokkaana, lapsen sympaattinen hermosto saattaa olla koko ajan
aktiivinen ja lapsi elää lähes jatkuvassa stressi- ja
pelkotilassa. Aikuisen ilmaisussa saattaa toistua
komentelevaan sävyyn ja kovalla äänellä sanotut sanat ja lauseet,
kuten ei
, hyi
, lopeta
, nyt riitti
,
sinun pitäisi
, nyt ole kunnolla
. Nämä sanat ja lauseet
tuntuvat kehon reaktioissa, olivat ne sitten ääneen sanottuja tai vain
sanattomia. Lapsen keho jännittyy ja hengitys pinnallistuu. Samoin
käy, jos aikuinen huutaa usein lapselle eikä yhteyttä palauteta eikä
tilannetta käydä läpi jälkikäteen. Lapsi alkaa vähitellen suojata
itseään rakentamalla tunnepanssaria ympärilleen.
Kunnioittava suhtautuminen lapseen ja empaattinen ja
validoiva puhetyyli tuo lapselle oloa, että hän on hyvä ja tärkeä ja
hän saa olla sellainen kuin hän on. Lapsen kehon ja hengityksen ei
tarvitse jännittyä koko ajan ja lapsi saa kokea turvan
tunnetta. Näin myös lapsen yhteys itseen ja omaan tunnekehoon
pysyy vahvana.
Turvan tunteen rakentuminen
Tuntemiseen tarvitaan turvaa. Ilman turvan tunnetta ohitamme
tunteet. Pieni lapsi ei pysty kohtaamaan haastavia tunteita
yksin, vaan hän tarvitsee rinnalleen aikuisen, joka sietää lapsen
tunteita ja joka pystyy tarjoamaan tukea niissä hetkissä, kun tunteet
vyöryvät voimakkaina. Kun lapsi on voimakkaan tunteen
vallassa, aikuisen tärkeä tehtävä on palauttaa hänet turvan tilaan.
Kasvattajien tehtävä on peilata lapselle turvallisella tavalla sitä,
mitä hänessä tapahtuu ja palauttaa lapsen hermosto turvan tilaan.
Kaikki tunteet virittävät hermostoa ja jos lapsi ei saa tunteiden
kanssa aikuisen säätelytukea, hänen hermostoonsa voi jo hyvin pienestä
alkaen kehittyä ali- ja ylivireystiloja eli turvattomuutta.
Selviytymiskeinomme syntyvät niissä tilanteissa, kun koemme
turvattomuutta. Aiemmin lapsia on kasvatettu karaisten, eikä ole
liikaa hyssytetty ja lohdutettu ja turvattomuudet juuret ovat juuri
näissä hetkissä, kun on jääty liian yksin tunteiden kanssa.
Aikuisen kykyyn vahvistaa lapsen turvan tunnetta vaikuttaa
se, miten aikuinen on kehollisessa yhteydessä itseensä ja miten hän
pystyy rauhoittamaan omaa hermostoa. Lapsen hermosto peilaa
aikuisen hermostoa ja jos aikuinen on stressaantunut ja hätätilassa,
lapsen hermosto peilaa tätä eli myös hän on turvattomuuden
tilassa.
Luovat menetelmät tunnetaitojen tukena
Tunteet ovat kehollisia ja pelkkä keskustelu ei välttämättä
tavoita tunteita. On ihmisiä, jotka pystyvät keskustelemaan
loputtomiin tunteista, ilman että keskustelu oikeasti koskettaa
tunteita ja omia olotiloja. Tunteiden liiallinen älyllistäminen voi
olla keino paeta todellista tunnekokemusta ja sen kipeyttä.
Sanat pitävät meitä kiinni mielessä ja järjessä, missä
kuitenkaan ei ole tuntemista. Keholliset ja luovat menetelmät
ovat hyvä tapa päästä syvempään kontaktiin tunteiden ja oman itsen
äärelle. Luovien menetelmien avulla voi tavoittaa sellaista, mihin ei
sanoilla ja järjellä pääse käsiksi. Luovat menetelmät vievät
syvemmälle tasolle kuin pelkkä puhe. Esimerkiksi maalaamisen avulla
voi tehdä sellaisia asioita näkyväksi, jotka ovat alitajunnan tasolla
ja joita ei pysty sanallistamaan.
Luovat menetelmät vievät usein flow-tilaan
ja niiden avulla päästään pois mielen ylivallasta. Luovat ja
toiminnalliset menevät saavat usein ajan unohtumaan ja tämä rentouttaa
ja tuo lähemmäksi itseä. Lapsen tunnekehoyhteyden rakentumisen tueksi
voi käyttää kehollisten harjoitusten lisäksi maalaamista, soittamista,
draamaa, muovailua jne. Nämä keinot toimivat myös aikuisille, kun
tavoitteena on vahvistaa yhteyttä itseen, omaan kehoon ja luovuuteen.
Haluaisitko sinä tukea lapsen tunnekehoyhteyden vahvistumista ja
saada lisäymmärrystä tunteiden kehollisuudesta? Haluaisitko oppia
käyttämään luovia menetelmiä lapsen tunnetaitojen tukena?
Tutustu yhdessä Tiia Trogenin kanssa kirjoittamaani
kirjaan Tunteita päästä varpaisiin. Kehotietoisuus lapsen ja
aikuisen tunnetaitojen tukena.
Tunnetaitoja lapselle -verkkokaupasta tilatessasi saat koodilla
kasvuntaika kirjasta (ja kaikista muistakin kampanjasivuni
tuotteista) alennusta 10 %.
</div>
* sisältää mainoslinkin Tunnetaitoja lapselle -sivustolle
Sisäisen turvan tunne on hyvän olon ja luottamuksen tunne.
Sisäisen turvan tunne syntyy hermostossa. Hermosto
kehittyy voimakkaimmin lapsuudessa. Turvan tunteen juuret ovat
varhaisissa kiintymyssuhteissa ja siinä, miten kasvattajat ovat
vastanneet lapsen tarpeisiin ja tunteisiin. Silloin, kun
lapsi on saanut turvallisen lapsuuden, turvan tunne säilyy hermostossa
läpi elämän. Jos kasvuympäristö on turvaton, hermosto ei pääse
kehittymään tasapainoiseksi, vaan hermostoon alkaa kehittyä yli- ja
alivireystiloja ja turvattomuutta. Tämä vaikuttaa esimerkiksi kykyyn
säädellä stressiä ja tunteita. Myös tunnekehoyhteyden rakentuminen on
yhteydessä turvan tunteeseen.
Sisäistä turvaa tarvitaan tunteiden kohtaamiseen ja
tuntemiseen. Jos turvan tunnetta ei ole, lähdemme ohittamaan
tunteita erilaisin harhautuskeinoin, koska tunteet tuntuvat liian
pelottavilta kohdattavaksi. Harhautuskeinoja saattavat olla somen
selailu, päihteet, suorittaminen, tunteiden älyllistäminen ja
tilanteiden selittely tai vaikka jatkuva itsensä kiireisenä
pitäminen.
Miten sisäinen turva ja turvattomuus näkyvät elämässä?
Sisäinen turva näkyy luottamuksena elämään. Kun on
sisäistä turvaa, oma olo on rauhallinen, vaikka ympärillä
myllertäisi. Kun ihmisellä on vahva sisäisen turvallisuuden tunne,
hänen kehonsa on rento. Mielessä ei pyöri stressaavia ajatuksia eikä
elämä pyöri koko ajan huolien ja murheiden ympärillä. Luovia ideoita
syntyy helposti. Turvan tunteesta käsin on helpompi sanoa myös ei ja
vetää rajat omalle jaksamiselle. Kun on sisäistä turvaa, olo on
optimistinen ja näkee enemmän mahdollisuuksia uhkien sijaan.
Sisäinen turvattomuus näkyy huolissa ja ongelmissa
pyörimisenä. Pelot hallitsevat elämää. Kehossa on
paljon jännitystiloja ja on vaikeaa olla rento ja pysähtyä itsensä
äärelle. Pienetkin vastoinkäymiset saattavat saada olon
sekaisin. Kun on sisäistä turvattomuutta, on vaikea olla läsnä ja
nauttia tästä hetkestä. Ajatukset pyörivät joko menneessä tai
tulevassa. Turvattomuuden tunnetta voi tulla esiin, kun suunnitelmat
ja aikataulut muuttuvat. Sisäisen turvattomuuden tunne voi näkyä myös
turvarakanteiden luomisena ja niihin takertumisena. Tämä voi
tarkoittaa sellaisten ulkoisten puitteiden rakentamista, jotka
näyttävät hyviltä, mutta eivät kuitenkaan tunnu siltä. Tämä voi ilmetä
esim. ihmissuhteissa tai työssä.
Mitä sisäisen turvan vahvistaminen tuo elämään?
Sisäisen turvan vahvistuminen mahdollistaa syvempää yhteyttä
itseen. Se tuo tilaa omalle sisäisyydelle, tunteille ja
ajatuksille. Kun sisäinen turva vahvistuu, tunneyhteys itseen
vahvistuu ja omien tunteiden tunteminen, sietäminen, kannattelu ja
purkaminen tulee helpommaksi. Tällöin on mahdollista
vähitellen hellittää omista selviytymiskeinoista.
Sisäisen turvan vahvistuminen auttaa asettumaan lempeästi
omalle puolelle. Se mahdollistaa myötätuntoisen suhtautumisen itseen
ja tunteisiin. Kun turvan tunne vahvistuu, se auttaa
rauhoittumaan ja laskeutumaan mielen tasolta kohti kehon tuntemusten
kuulostelua. Sisäisen turvan vahvistaminen laannuttaa kiirettä ja
vähentää stressiä. Olo on rennompi ja luottavaisempi.
Miten sisäistä turvaa voi vahvistaa?
Hermostoa säätelemällä ja rauhoittamalla voimme vahvistaa
sisäisen turvan kokemusta. Tunnemme parasympaattisen hermoston ja
vagushermon aktivoitumisen turvan tunteena. Tällöin mieli ja
keho rauhoittuu eikä aivojen tarvitse enää olla hälytystilassa.
Turvan tunne alkaa syntyä itseä hoivatessa. Kun alkaa
tietoisesti harjoitella parasympaattisen hermoston aktivoimista, se
alkaa vähitellen näkyä turvan tunteen vahvistumisena.
Keinoja turvan tunteen vahvistamiseen ovat esim. läsnäoloharjoitukset
ja rentoutuminen, rauhallinen venyttely, jooga ja muut rauhoittavat
liikuntalajit, rentouttavissa kehohoidoissa ja hieronnoissa käyminen,
luovien menetelmien käyttäminen (maalaaminen, taidepäiväkirja,
kirjoittaminen), fyysisestä terveydestä ja riittävästä unenmäärästä
huolehtiminen jne.
Turvattomuuden tilasta ei pääse pois järkeilemällä, vaan
hermoston rauhoittumisen kautta. Kun oppii pitämään itseään
turvan tilassa mahdollisimman tietoisesti ja usein, voi auttaa
hermostoa säilyttämään lepotilan.
Omaan arkeen voi tietoisesti luoda rauhoittumisen hetkiä. Voit
kirjoittaa paperille ylös asioita, jotka sinua rauhoittavat ja
rentouttavat ja tehdä näitä asioita n. 15 minuuttia päivittäin. Näin
autat hermostoasi rauhoittumaan ja luot sitä kautta elämääsi
levollisuutta ja turvaa.
Lähteitä:
Vahvista sisäisen turvan tunnettasi -verkkokurssi (Maiju Palin)
Miksi siili kiroilee? Tunnetaitokirja. (Jenni Sofia ja Milla
Paloniemi)
Sydänvoimaa muutokseen. Lempeitä matkaeväitä omalle polulle ja
elämän myllerryksiin. (Anna Taipale)
Viljami häviää lautapelissä, ja hän heittää pelinappulat pitkin
olohuonetta. Iida kiukustuu, kun leikki ei mene hänen mielensä mukaan,
ja hän lyö kaveriaan pikaistuksissaan.
Viljamilla ja Iidalla tunteet ovat ottaneet vallan. Miten lasten
kykyä säädellä tunteita voi vahvistaa? Millainen rooli aikuisella on
lapsen tunnesäätelytaitojen tukemisessa?
Mitä tunteiden säätelyllä tarkoitetaan?
Tunteiden säätelyllä tarkoitetaan kykyä käsitellä tunteita niin,
etteivät tunteet käy ylivoimaiseksi itselle tai tilanteeseen nähden
eivätkä ne vahingoita ketään. Jos ei osaa säädellä tunteitaan,
seurauksena voi olla hallitsemattomia tunnepurkauksia, ajautumista
tunteiden vietäväksi ja vellomista turhankin pitkään haastavissa
tunteissa. Kun ei ole tunteiden armoilla, pystyy toimimaan paremmin
arjessa.
Kiukkua voi oppia säätelemään niin, etteivät nyrkit enää heilu.
Jännitystä ja pelkoa voi oppia lieventämään. Kun lapsella on keinoja
tunteiden keholliseen tuntemiseen ja säätelemiseen, haastavia
tunnetilanteita tulee harvemmin, kun tunteet eivät vyöry enää yli niin
usein vaan lapsi pystyy elämään ne läpi.
Tunnesäätelyn pulmat aiheuttavat helposti lapselle häpeän tunnetta.
Kyky säädellä tunteita rakentaa positiivista minäkuvaa ja lisää
itseluottamusta. On lapselle hyvin voimauttavaa, kun hän oppii itse
vaikuttamaan tunteisiinsa eivätkä tunteet enää niin usein vie häntä
mennessään.
Aikuisen rooli lapsen tunnesäätelyn tukijana
Pieni lapsi tarvitsee paljon aikuisen ymmärtävää ja
rauhoittavaa tukea tunteidensa kanssa. Jotta lapsi oppii
säätelemään tunteita, se vaatii vuorovaikutusta ja sitä, että aikuinen
on toiminut ensin kanssasäätelijänä ja rauhoittajana. Kun lapsi on
tunnekaappauksen vallassa, aikuisen myötätuntoiset, tyynnyttävät ja
turvaa heijastavat viestit auttavat lasta rauhoittumaan ja pääsemään
takaisin sosiaaliseen yhteyteen. Tällöin lapsen oma toiminnanohjaus
ja tunteiden säätely tulevat taas mahdollisiksi.
Lapsen tunnekapasiteetti, kyky kohdata, säädellä ja elää
tunteita läpi kasvaa, kun aikuinen hyväksyy empaattisesti lapsen
tunteet ja tukee lasta tunteiden keholliseen kohtaamiseen.
Jokainen kokemus siitä, että on pystynyt elämään tunteet läpi
turvallisen aikuisen kanssa lisää lapsen tunnekapasiteettia ja näin
lapsen tunnesäiliö
eli kyky kohdata tunteita vahvistuu. On tärkeää,
ettei aikuinen selitä pois lapsen tunteita eikä myöskään mene mukaan
lapsen tunteeseen.
Aikuisen on tärkeä auttaa lasta kohtaamaan kaikkia
tunteita. Saa itkeä, saa kiukutella, saa jännittää. Tunteet
tulevat ja menevät aaltoina, ne voimistuvat ja taas vähän
laantuvat. Kun tunteen huipun on elänyt yhdessä läpi, tunne alkaa
hetken päästä taas helpottaa. Muista, että tunteet haluavat liikkua, ne
haluavat tulla läpieletyiksi ja prosessoiduiksi.
Aikuisen on hyvä olla lapsen lähellä ja samalla kunnioittaa
lapsen tilan tarvetta. Lapsi hyötyy siitä, että aikuinen
vahvistaa hänen turvan tunnettaan osoittamalla ilmein ja elein
hyväksyvänsä lapsen tunteen. Lasta tukee aikuisen myötätuntoinen
asenne.
Monia tilanteita voi estää eskaloitumasta, kun
opettelee sekä oman kehon että lapsen kehon merkeistä, milloin
tunnesäätelyn jarrut ovat pettämässä ja tarjoa lapselle tukea
rauhoittumiseen. Kun nyrkit heiluvat ja tavarat lentelee, sieltä on
paljon vaikeampi rauhoittua kuin pienestä ärtymyksestä.
Lapsen kanssa voi harjoitella tunnesäätelytaitoja
Lasten tunnesäätelytaitoja voi vahvistaa. Erilaisten
tunnetaitoharjoitusten avulla voi opetella rauhoittamaan kehoa ja
mieltä ja oppia ottamaan taukoa ennen reagointia. Yksi
keskeinen asia tunnesäätelytaitojen vahvistamisessa on yhteys omaan
kehoon. Kehon muutosten havainnointi on tärkeä taito, jotta
opitaan reagoimaan ajoissa, ennen kuin tunteet ovat vyöryneet täysin
yli.
Lasta voi opettaa esimerkiksi rauhoittamaan omaa hengitystä,
kiinnittämään huomiota aisteihin haastavissa tunnetilanteissa tai
maadoittamaan jalkoja lattiaan. Nämä ovat keinoja, jotka hyödyttävät
ihmistä ihan kaikissa ikävaiheissa ja missä tahansa stressaavissa
tilanteissa tai haastavien tunteiden hetkellä.
Kaipaatko sinä keinoja lapsen tunnesäätelytaitojen vahvistamiseen?
Toivotko saavasi keinoja tukea lapsen rauhoittumisen taitoja
haastavissa tunnetilanteissa?
Moni aikuinen ja kasvattaja ei ole saanut omassa lapsuudessaan
tukea ja keinoa tunnetaitoihin ja tunteiden säätelyyn, ja siksi lasten
tunteiden säätelyn tukeminen tuntuu vaikealta. Ehkä sinunkin
kohdallasi on niin. Helpottaakseni sinua olen tehnyt ladattavan ja
tulostettavan materiaalipaketin lapsen tunnesäätelytaitojen
tukemiseksi. Materiaalipaketti sisältää teoriatietoa tunnesäätelyn
taidoista, tunteiden säätelyn kehittymisestä, aikuisen roolista lapsen
tunnesäätelyn tukijana ja erilaisista keinoista tunteiden
säätelyyn. Lisäksi pakettiin kuuluu 20 harjoitusta. Tutustu
Toiminnallisin kortteihin lapsen tunnesäätelyn tueksi
-materiaalipakettiin ja
tilaa se itsellesi täältä.