Kasvun Taian blogi

Tunnekehoyhteys tarkoittaa yhteyttä omaan itseen, aistivaan kehoon ja sen tuntemuksiin. Tunnekehoyhteys rakentaa yhteyttä itseen. Tunteita ei voi tietää tuntevansa, jos yhteyttä niihin ei ole muodostunut. Tunteet ovat kehollisia. Ne tuntuvat kehossa, niitä voi säädellä kehollisin keinoin ja niitä voi purkaa kehon kautta. Moni on kadottanut yhteyden tunnekehoonsa jo varhain ja on oppinut pikemminkin ajattelemaan tunteita kuin tuntemaan niitä kehossaan.

Kun on vahva tunnekehoyhteys, pystyy elämään keho, tunteet ja tarpeet huomioon ottaen. Kun tunnistaa kehon viestejä ja tuntemuksia, tunnistaa myös tarpeita ja tunteita ja osaa toimia hyvinvointia tukevalla tavalla. Vahva tunnekehoyhteys on yhteydessä sisäiseen turvaan. Kun on sisäistä turvaa ja vahva tunnekehoyhteys, voi sallia itselle tunteiden tuntemisen ja läpielämisen ilman tarvetta paeta, vältellä ja turruttaa tunteita erilaisten pakokeinojen avulla.

Miten lapselle rakentuu vahva yhteys itseen ja omaan tunnekehoon? Mikä on aikuisen toiminnan merkitys? Miten lapsen turvan tunnetta voi vahvistaa? Miksi luovilla menetelmillä on iso merkitys tunnekehoyhteyden rakentumisen kannalta?

Aikuisen toiminnan merkitys

Yhteys itseen ja tunnekehoon rakentuu lapsena. Tähän vaikuttaa paljon vanhempien ja kasvattajien suhtautuminen lapsen tunteisiin, tarpeisiin ja kehon viesteihin.

Pieni lapsi antaa kehon tuntemusten ja tunteiden johdatella itseään. Niitä kuulostelemalla hän haluaa milloin ruokaa, milloin unta, milloin syliin. Tunteet ilmoittavat hänelle, milloin hän tarvitsee lisää hyvää oloa ja hyvinvointia. Pieni lapsi ei järkeile tarpeidensa ja tunteidensa olemassaoloa ja oikeutusta. Lapsi luottaa tunteisiin ja tarpeisiinsa ja uskoo, että myös aikuiset luottavat niihin ja täyttävät hänen tarpeensa. Pieni lapsi, jonka tarpeita tyydytetään, luottaa kehonsa tuntemuksiin ja toimii niiden mukaan.

Jos aikuiset eivät ota lapsen tarpeita ja tunteita huomioon, lapsi voi oppia tukahduttamaan tunteensa ja tarpeensa ja kadottaa näin jo varhaisessa vaiheessa yhteyden itseensä. Jos lapsen tunteita vähätellään ja niitä torjutaan, lapsi oppii sullomaan tunteet sisälleen tai hänelle alkaa kehittyä erilaisia harhautuskeinoja tunteiden välttelemiseksi. Kun lapsi saa turvaa ja kannattelua tunteiden kohtaamiseen ja läpielämiseen, hänen yhteys tunteisiin ja itseen säilyy hyvänä. Hän oppii, että tunteita tulee ja menee, niiden kanssa voi selvitä eikä tunteissa ole mitään liian pelottavaa kohdattavaksi.

Itsearvostus ja minäkuvan rakentuminen ovat yhteydessä hyvään tunnekehoyhteyteen. Lapsen on tärkeä saada kokevansa arvokas sellaisena kuin hän on. Kun lapsi saa ehdotonta rakkautta, hän oppii olemaan turvassa itsessään. Hänen ei tarvitse olla toisenlainen, parempi tai jotain enemmän tai vähemmän. Kasvattajana on tärkeä miettiä, miten suhtautua esim. lapsen herkkyyteen ja ujouteen. Saako lapsi olla ujo ja herkkä vai pitääkö lapsen aina olla reipas? Saako lapsi olla omanlaisensa yksilö vai pitääkö hänen muuttaa itseään aikuisen toiveita vastaavaksi? Kun lapsi kokee olevansa arvokas itsenään, hän osaa asettaa myös itseä suojelevia rajoja. On tärkeää, että myös aikuinen tukee lapsen rajoja. Lapsen ei tarvitse halata toisia eikä mennä toisen syliin, jos hän ei halua. On tärkeää, että lapsi saa sanoa ei ja lapsen ei:n sanomista on myös tärkeä kunnioittaa.

Tunnekehoyhteyden rakentumiseen vaikuttaa myös aikuisen puhetapa ja katse. Usein toistuva halveksiva ja tuomitseva katse voi johtaa itsen pienentämiseen ja jäykistymiseen katseen alla. Jos aikuinen on vaativa, väheksyvä ja koko ajan huolestunut eikä lapsi tule nähdyksi tunteineen ja tarpeineen hyvänä ja arvokkaana, lapsen sympaattinen hermosto saattaa olla koko ajan aktiivinen ja lapsi elää lähes jatkuvassa stressi- ja pelkotilassa. Aikuisen ilmaisussa saattaa toistua komentelevaan sävyyn ja kovalla äänellä sanotut sanat ja lauseet, kuten ei, hyi, lopeta, nyt riitti, sinun pitäisi, nyt ole kunnolla. Nämä sanat ja lauseet tuntuvat kehon reaktioissa, olivat ne sitten ääneen sanottuja tai vain sanattomia. Lapsen keho jännittyy ja hengitys pinnallistuu. Samoin käy, jos aikuinen huutaa usein lapselle eikä yhteyttä palauteta eikä tilannetta käydä läpi jälkikäteen. Lapsi alkaa vähitellen suojata itseään rakentamalla tunnepanssaria ympärilleen.

Kunnioittava suhtautuminen lapseen ja empaattinen ja validoiva puhetyyli tuo lapselle oloa, että hän on hyvä ja tärkeä ja hän saa olla sellainen kuin hän on. Lapsen kehon ja hengityksen ei tarvitse jännittyä koko ajan ja lapsi saa kokea turvan tunnetta. Näin myös lapsen yhteys itseen ja omaan tunnekehoon pysyy vahvana.

Turvan tunteen rakentuminen

Tuntemiseen tarvitaan turvaa. Ilman turvan tunnetta ohitamme tunteet. Pieni lapsi ei pysty kohtaamaan haastavia tunteita yksin, vaan hän tarvitsee rinnalleen aikuisen, joka sietää lapsen tunteita ja joka pystyy tarjoamaan tukea niissä hetkissä, kun tunteet vyöryvät voimakkaina. Kun lapsi on voimakkaan tunteen vallassa, aikuisen tärkeä tehtävä on palauttaa hänet turvan tilaan. Kasvattajien tehtävä on peilata lapselle turvallisella tavalla sitä, mitä hänessä tapahtuu ja palauttaa lapsen hermosto turvan tilaan. Kaikki tunteet virittävät hermostoa ja jos lapsi ei saa tunteiden kanssa aikuisen säätelytukea, hänen hermostoonsa voi jo hyvin pienestä alkaen kehittyä ali- ja ylivireystiloja eli turvattomuutta.

Selviytymiskeinomme syntyvät niissä tilanteissa, kun koemme turvattomuutta. Aiemmin lapsia on kasvatettu karaisten, eikä ole liikaa hyssytetty ja lohdutettu ja turvattomuudet juuret ovat juuri näissä hetkissä, kun on jääty liian yksin tunteiden kanssa.

Aikuisen kykyyn vahvistaa lapsen turvan tunnetta vaikuttaa se, miten aikuinen on kehollisessa yhteydessä itseensä ja miten hän pystyy rauhoittamaan omaa hermostoa. Lapsen hermosto peilaa aikuisen hermostoa ja jos aikuinen on stressaantunut ja hätätilassa, lapsen hermosto peilaa tätä eli myös hän on turvattomuuden tilassa.

Luovat menetelmät tunnetaitojen tukena

Tunteet ovat kehollisia ja pelkkä keskustelu ei välttämättä tavoita tunteita. On ihmisiä, jotka pystyvät keskustelemaan loputtomiin tunteista, ilman että keskustelu oikeasti koskettaa tunteita ja omia olotiloja. Tunteiden liiallinen älyllistäminen voi olla keino paeta todellista tunnekokemusta ja sen kipeyttä.

Sanat pitävät meitä kiinni mielessä ja järjessä, missä kuitenkaan ei ole tuntemista. Keholliset ja luovat menetelmät ovat hyvä tapa päästä syvempään kontaktiin tunteiden ja oman itsen äärelle. Luovien menetelmien avulla voi tavoittaa sellaista, mihin ei sanoilla ja järjellä pääse käsiksi. Luovat menetelmät vievät syvemmälle tasolle kuin pelkkä puhe. Esimerkiksi maalaamisen avulla voi tehdä sellaisia asioita näkyväksi, jotka ovat alitajunnan tasolla ja joita ei pysty sanallistamaan.

Luovat menetelmät vievät usein flow-tilaan ja niiden avulla päästään pois mielen ylivallasta. Luovat ja toiminnalliset menevät saavat usein ajan unohtumaan ja tämä rentouttaa ja tuo lähemmäksi itseä. Lapsen tunnekehoyhteyden rakentumisen tueksi voi käyttää kehollisten harjoitusten lisäksi maalaamista, soittamista, draamaa, muovailua jne. Nämä keinot toimivat myös aikuisille, kun tavoitteena on vahvistaa yhteyttä itseen, omaan kehoon ja luovuuteen.

Sisäisen turvan tunne on hyvän olon ja luottamuksen tunne. Sisäisen turvan tunne syntyy hermostossa. Hermosto kehittyy voimakkaimmin lapsuudessa. Turvan tunteen juuret ovat varhaisissa kiintymyssuhteissa ja siinä, miten kasvattajat ovat vastanneet lapsen tarpeisiin ja tunteisiin. Silloin, kun lapsi on saanut turvallisen lapsuuden, turvan tunne säilyy hermostossa läpi elämän. Jos kasvuympäristö on turvaton, hermosto ei pääse kehittymään tasapainoiseksi, vaan hermostoon alkaa kehittyä yli- ja alivireystiloja ja turvattomuutta. Tämä vaikuttaa esimerkiksi kykyyn säädellä stressiä ja tunteita. Myös tunnekehoyhteyden rakentuminen on yhteydessä turvan tunteeseen.

Sisäistä turvaa tarvitaan tunteiden kohtaamiseen ja tuntemiseen. Jos turvan tunnetta ei ole, lähdemme ohittamaan tunteita erilaisin harhautuskeinoin, koska tunteet tuntuvat liian pelottavilta kohdattavaksi. Harhautuskeinoja saattavat olla somen selailu, päihteet, suorittaminen, tunteiden älyllistäminen ja tilanteiden selittely tai vaikka jatkuva itsensä kiireisenä pitäminen.

Miten sisäinen turva ja turvattomuus näkyvät elämässä?

Sisäinen turva näkyy luottamuksena elämään. Kun on sisäistä turvaa, oma olo on rauhallinen, vaikka ympärillä myllertäisi. Kun ihmisellä on vahva sisäisen turvallisuuden tunne, hänen kehonsa on rento. Mielessä ei pyöri stressaavia ajatuksia eikä elämä pyöri koko ajan huolien ja murheiden ympärillä. Luovia ideoita syntyy helposti. Turvan tunteesta käsin on helpompi sanoa myös ei ja vetää rajat omalle jaksamiselle. Kun on sisäistä turvaa, olo on optimistinen ja näkee enemmän mahdollisuuksia uhkien sijaan.

Sisäinen turvattomuus näkyy huolissa ja ongelmissa pyörimisenä. Pelot hallitsevat elämää. Kehossa on paljon jännitystiloja ja on vaikeaa olla rento ja pysähtyä itsensä äärelle. Pienetkin vastoinkäymiset saattavat saada olon sekaisin. Kun on sisäistä turvattomuutta, on vaikea olla läsnä ja nauttia tästä hetkestä. Ajatukset pyörivät joko menneessä tai tulevassa. Turvattomuuden tunnetta voi tulla esiin, kun suunnitelmat ja aikataulut muuttuvat. Sisäisen turvattomuuden tunne voi näkyä myös turvarakanteiden luomisena ja niihin takertumisena. Tämä voi tarkoittaa sellaisten ulkoisten puitteiden rakentamista, jotka näyttävät hyviltä, mutta eivät kuitenkaan tunnu siltä. Tämä voi ilmetä esim. ihmissuhteissa tai työssä.

Mitä sisäisen turvan vahvistaminen tuo elämään?

Sisäisen turvan vahvistuminen mahdollistaa syvempää yhteyttä itseen. Se tuo tilaa omalle sisäisyydelle, tunteille ja ajatuksille. Kun sisäinen turva vahvistuu, tunneyhteys itseen vahvistuu ja omien tunteiden tunteminen, sietäminen, kannattelu ja purkaminen tulee helpommaksi. Tällöin on mahdollista vähitellen hellittää omista selviytymiskeinoista.

Sisäisen turvan vahvistuminen auttaa asettumaan lempeästi omalle puolelle. Se mahdollistaa myötätuntoisen suhtautumisen itseen ja tunteisiin. Kun turvan tunne vahvistuu, se auttaa rauhoittumaan ja laskeutumaan mielen tasolta kohti kehon tuntemusten kuulostelua. Sisäisen turvan vahvistaminen laannuttaa kiirettä ja vähentää stressiä. Olo on rennompi ja luottavaisempi.

Miten sisäistä turvaa voi vahvistaa?

Hermostoa säätelemällä ja rauhoittamalla voimme vahvistaa sisäisen turvan kokemusta. Tunnemme parasympaattisen hermoston ja vagushermon aktivoitumisen turvan tunteena. Tällöin mieli ja keho rauhoittuu eikä aivojen tarvitse enää olla hälytystilassa.

Turvan tunne alkaa syntyä itseä hoivatessa. Kun alkaa tietoisesti harjoitella parasympaattisen hermoston aktivoimista, se alkaa vähitellen näkyä turvan tunteen vahvistumisena. Keinoja turvan tunteen vahvistamiseen ovat esim. läsnäoloharjoitukset ja rentoutuminen, rauhallinen venyttely, jooga ja muut rauhoittavat liikuntalajit, rentouttavissa kehohoidoissa ja hieronnoissa käyminen, luovien menetelmien käyttäminen (maalaaminen, taidepäiväkirja, kirjoittaminen), fyysisestä terveydestä ja riittävästä unenmäärästä huolehtiminen jne.

Turvattomuuden tilasta ei pääse pois järkeilemällä, vaan hermoston rauhoittumisen kautta. Kun oppii pitämään itseään turvan tilassa mahdollisimman tietoisesti ja usein, voi auttaa hermostoa säilyttämään lepotilan.

Omaan arkeen voi tietoisesti luoda rauhoittumisen hetkiä. Voit kirjoittaa paperille ylös asioita, jotka sinua rauhoittavat ja rentouttavat ja tehdä näitä asioita n. 15 minuuttia päivittäin. Näin autat hermostoasi rauhoittumaan ja luot sitä kautta elämääsi levollisuutta ja turvaa.

Lähteitä:

Vahvista sisäisen turvan tunnettasi -verkkokurssi (Maiju Palin)

Miksi siili kiroilee? Tunnetaitokirja. (Jenni Sofia ja Milla Paloniemi)

Sydänvoimaa muutokseen. Lempeitä matkaeväitä omalle polulle ja elämän myllerryksiin. (Anna Taipale)

Viljami häviää lautapelissä, ja hän heittää pelinappulat pitkin olohuonetta. Iida kiukustuu, kun leikki ei mene hänen mielensä mukaan, ja hän lyö kaveriaan pikaistuksissaan.

Viljamilla ja Iidalla tunteet ovat ottaneet vallan. Miten lasten kykyä säädellä tunteita voi vahvistaa? Millainen rooli aikuisella on lapsen tunnesäätelytaitojen tukemisessa?

Mitä tunteiden säätelyllä tarkoitetaan?

Tunteiden säätelyllä tarkoitetaan kykyä käsitellä tunteita niin, etteivät tunteet käy ylivoimaiseksi itselle tai tilanteeseen nähden eivätkä ne vahingoita ketään. Jos ei osaa säädellä tunteitaan, seurauksena voi olla hallitsemattomia tunnepurkauksia, ajautumista tunteiden vietäväksi ja vellomista turhankin pitkään haastavissa tunteissa. Kun ei ole tunteiden armoilla, pystyy toimimaan paremmin arjessa.

Kiukkua voi oppia säätelemään niin, etteivät nyrkit enää heilu. Jännitystä ja pelkoa voi oppia lieventämään. ⁠Kun lapsella on keinoja tunteiden keholliseen tuntemiseen ja säätelemiseen, haastavia tunnetilanteita tulee harvemmin, kun tunteet eivät vyöry enää yli niin usein vaan lapsi pystyy elämään ne läpi.⁠⁠

Tunnesäätelyn pulmat aiheuttavat helposti lapselle häpeän tunnetta. Kyky säädellä tunteita rakentaa positiivista minäkuvaa ja lisää itseluottamusta. On lapselle hyvin voimauttavaa, kun hän oppii itse vaikuttamaan tunteisiinsa eivätkä tunteet enää niin usein vie häntä mennessään.

Aikuisen rooli lapsen tunnesäätelyn tukijana

Pieni lapsi tarvitsee paljon aikuisen ymmärtävää ja rauhoittavaa tukea tunteidensa kanssa. Jotta lapsi oppii säätelemään tunteita, se vaatii vuorovaikutusta ja sitä, että aikuinen on toiminut ensin kanssasäätelijänä ja rauhoittajana. Kun lapsi on tunnekaappauksen vallassa, aikuisen myötätuntoiset, tyynnyttävät ja turvaa heijastavat viestit auttavat lasta rauhoittumaan ja pääsemään takaisin sosiaaliseen yhteyteen. Tällöin lapsen oma toiminnanohjaus ja tunteiden säätely tulevat taas mahdollisiksi.

Lapsen tunnekapasiteetti, kyky kohdata, säädellä ja elää tunteita läpi kasvaa, kun aikuinen hyväksyy empaattisesti lapsen tunteet ja tukee lasta tunteiden keholliseen kohtaamiseen. ⁠Jokainen kokemus siitä, että on pystynyt elämään tunteet läpi turvallisen aikuisen kanssa lisää lapsen tunnekapasiteettia ja näin lapsen tunnesäiliö eli kyky kohdata tunteita vahvistuu.⁠ On tärkeää, ettei aikuinen selitä pois lapsen tunteita eikä myöskään mene mukaan lapsen tunteeseen.

Aikuisen on tärkeä auttaa lasta kohtaamaan kaikkia tunteita. Saa itkeä, saa kiukutella, saa jännittää. Tunteet  tulevat ja menevät aaltoina, ne voimistuvat ja taas vähän laantuvat. Kun tunteen huipun on elänyt yhdessä läpi, tunne alkaa hetken päästä taas helpottaa. Muista, että tunteet haluavat liikkua, ne haluavat tulla läpieletyiksi ja prosessoiduiksi.

Aikuisen on hyvä olla lapsen lähellä ja samalla kunnioittaa lapsen tilan tarvetta⁠. Lapsi hyötyy siitä, että aikuinen vahvistaa hänen turvan tunnettaan osoittamalla ilmein ja elein hyväksyvänsä lapsen tunteen. Lasta tukee aikuisen myötätuntoinen asenne.

Monia tilanteita voi estää eskaloitumasta, kun opettelee sekä oman kehon että lapsen kehon merkeistä, milloin tunnesäätelyn jarrut ovat pettämässä ja tarjoa lapselle tukea rauhoittumiseen. Kun nyrkit heiluvat ja tavarat lentelee, sieltä on paljon vaikeampi rauhoittua kuin pienestä ärtymyksestä.

Lapsen kanssa voi harjoitella tunnesäätelytaitoja

Lasten tunnesäätelytaitoja voi vahvistaa. Erilaisten tunnetaitoharjoitusten avulla voi opetella rauhoittamaan kehoa ja mieltä ja oppia ottamaan taukoa ennen reagointia. Yksi keskeinen asia tunnesäätelytaitojen vahvistamisessa on yhteys omaan kehoon. Kehon muutosten havainnointi on tärkeä taito, jotta opitaan reagoimaan ajoissa, ennen kuin tunteet ovat vyöryneet täysin yli.

Lasta voi opettaa esimerkiksi rauhoittamaan omaa hengitystä, kiinnittämään huomiota aisteihin haastavissa tunnetilanteissa tai maadoittamaan jalkoja lattiaan. Nämä ovat keinoja, jotka hyödyttävät ihmistä ihan kaikissa ikävaiheissa ja missä tahansa stressaavissa tilanteissa tai haastavien tunteiden hetkellä.

Eikös jokainen osaa hengittää? Miksi hengitykseen pitäisi tutustua? Hengitys virtaa meissä jatkuvasti, huomasimme me sitä tai emme. Tasapainoinen ja virtaava hengitys on valtava voimavara ja hyvinvoinnin lähde. Kun tutustuu omaan hengitykseen ja oppii rauhoittamaan sitä, voi löytää syvemmän yhteyden itseensä ja omiin tunteisiin.

Kiire, huolet, stressi, haastavat tunteet saavat hengityksen helposti epätasapainoon. Epätasapainoisen hengityksen voi tunnistaa siitä, että leposyke on kiivasta ja tihentynyttä. Hengityksen virtaavuuden kokemus puuttuu. Hengitystä pidätetään tai hengityksen virtaus katkaistaan lihasjännityksen avulla. Epätasapainoisessa hengityksessä uloshengityksen jälkeinen lepotauko on lyhyt tai se puuttuu kokonaan. Huokailu, haukottelu ja ilman nieleminen voivat myös kertoa epätasapainoisesta hengityksestä. Myös se kertoo epätasapainoisesta hengityksestä, jos levossakin hengittää suun kautta. Ylihengittäminen ja tauoton hengittäminen viestivät myös epätasapainoisesta hengityksestä, kuten myös apuhengityslihasten epätarkoituksenmukainen käyttö.

Tasapainoinen hengitys näkyy virtaavuutena. Tasapainoinen hengitys on yhteydessä riittävän turvalliseen ja tasapainoiseen vuorovaikutussuhteeseen ja kykyyn ymmärtää mitä itsessä ja toisessa tapahtuu.

Hengitystapasi vaikuttaa ihan kaikkeen. Vireystasoon, tunteisiisi, mielialaan, ruuansulatukseesi, asentoosi ja ryhtiisi. Hyvä hengitys tuo tasapainoa koko elämääsi.

Omaan hengitykseen kannattaa tutustua

Oman hengityksen äärelle on hyvä oppia pysähtymään. Monesti hengitys muuttuu jo silloin, kun sen huomioi. Jos huomaat, että hengityksesi on pinnallista ja nopeaa, se on usein merkki siitä, että elämässäsi on jotain liikaa. Stressiä, samaa kehää pyöriviä itseä soimaavia ajatuksia, kiirettä, kehoon jumittuneita tunteita.

Omaa hengitystä voi käyttää työkaluna arjessa. Se kertoo hyvinvoinnistasi. Annan sinulle tehtäväksi tutustua hengitykseesi: Kysy arjessa niin usein kuin mahdollista itseltäsi: missä tunnen hengitykseni? Näin tulet tietoiseksi, millaisesta olotilasta hengityksesi antaa viitteitä ja kehität kykyä tunnistaa, mitä kehossasi tapahtuu.

Voit kiinnittää huomiota, mitä hengityksellesi tapahtuu, kun esim. selaat somea, kun ärsyynnyt, kun suutut, kun naurat, kun sinua jännittää, kun imuroit, kun kävelet, kun olet menossa illalla nukkumaan ja kun heräät. Samalla tulet ottaneeksi päivääsi mikrotaukoja. Niitä tuskin on kenenkään elämässä liikaa. Lisäksi pelkästään jo sillä, että palaa hengityksen äärelle, on kehoa ja mieltä rauhoittava vaikutus.

Hengitys kehon ja mielen rauhoittajana

Rauhallinen hengitys on parasta ensiapua hätääntyneelle ihmiselle, haastavien tunteiden kanssa ja akuutissa stressissä olevalle. Hyvää ensiapua ovat seuraavat keinot:

• Laita jalat tukevasti maahan, maadoita itsesi.
• Hengitä nenän kautta, se vähentää ylihengittämistä.
• Harjoittele hengitysliikkeiden tiedostamista ja oman kehon tuntemusten havainnointia.
• Laita kätesi vatsan päälle, se rauhoittaa ja luo turvallisuuden tunnetta.
• Painota rauhallista uloshengitystä. Rauhoittuakseen ei ole tarpeen hengittää syvään. Hengityksen syventäminen pikemminkin aktivoi meidät kuin rauhoittaa. Rauhoittumiseen auttaa paremmin ajatus hellittämisestä ja rauhallinen uloshengitys, jonka jälkeen voi syntyä itsestään lepotauko. Rauhallinen uloshengitys aktivoi autonomisen hermoston parasympaattista, rauhoittavaa järjestelmää.
• Lisää rauhoittavia sanoja hengitykseen: Ei ole mittään hättää, Tämäkin tunne menee ohi. Tuen itseäni tämän tunteen kanssa, Hengitys hengitykseltä oloni rauhoittuu.

Miten hengitystä voi käyttää työvälineenä omassa arjessa?

Ensimmäinen askel hengityksen kanssa on tietoiseksi tuleminen ja omien tapojen ihmettely. Seuraavaksi voi kokeilla erilaisia keinoja auttaa itseä kohti rakentavampaa ja rauhoittavampaa olemisen tapaa ja suhtautumista.

Tässä muutama vinkki, miten hengitystä voi käyttää työvälineenä omassa arjessa:

• Pyri hengittämään pääosin nenäsi kautta. Se estää ylihengittämistä ja vahvistaa kokemusta tietoisena olemisesta. Aina kun huomaat, että hengität suun kautta, pyri siirtymään nenän kautta hengittämiseen.
• Kuulostele hengitystäsi arjessasi ja opettele tunnistamaan, mitä hengitys kertoo sinulle itsestäsi ja tunteistasi.
• Tauota päiviäsi. Yhdistä palautuminen ja pienet rauhoittumisen hetket sekä arkeen että työhön. Salli itsellesi lupa vain olla.
• Opettele sinulle sopivia tapoja rauhoittumiseen. Kokeile hengityksen rauhoittamista haastavissa tunnetilanteissa. Kiinnitä huomiota myös tukevaa asentoon, maadoittumiseen, juurtumiseen. Hengitys häiriintyy, jos kadotat yhteyden maan vetovoimaan ja kannatelluksi tulon kokemiseen.
• Vahvista myötätuntoista suhtautumista itseesi. Se tukee myös tasapainoista hengitystä. Itsen sättiminen ja soimaaminen vie kehosi ja hengityksesi epätasapainoon.

Lähteitä

Hengitys virtaa (Minna Martin)

Hengitysterapeutin työkirja (Minna Martin, Maila Seppä, Rauni Nissinen)

Hengitys itsesäätelyn ja vuorovaikutuksen tukena -koulutuksen muistiinpanot

Tunnetaidot ovat itsetuntemuksen ja hyvän mielenterveyden perusta. Omien tunteiden tunnistaminen ja ymmärtäminen auttaa myös hahmottamaan toisen tunteita, mikä on olennainen osa vuorovaikutustilanteita ja niissä toimimista.

Tunnetaitojen harjoittelemisen myötä itsetuntemus, levollisuus ja keskittymiskyky paranevat. Lapsi saa rohkeutta itsensä ilmaisemiseen. Tunnetaitoiset lapset tulevat myös paremmin toimeen ystäviensä kanssa. Hyvät tunnetaidot vahvistavat myös kykyä säädellä stressiä.

Tunnetaitoja pystyy opettelemaan ja oppimaan, sekä aikuisen mallista että erilaisten tunnetaitoharjoitusten avulla. Lapselta ei voi odottaa taitoja, joita hänen kanssaan ei ole harjoiteltu. Tunnekasvatuksen tavoitteena on antaa lapselle eväitä koko elämää varten. Tavoitteena on, että lapsi tutustuu tunteisiinsa, niiden säätelyyn, rakentavaan ilmaisuun ja purkamiseen. Mitä nuorempana näiden taitojen harjoitteleminen aloitetaan, sitä tunne-elämältään tasapainoisempia ja itsetunnoltaan terveempiä aikuisia lapsista kasvaa.

Tunnetaitoja ei opita vain puhumalla ja kuuntelemalla, vaan kokemalla, tutkimalla ja harjoittelemalla, ihan normaaleissa arjen tilanteissa. Aikuisen omien tunnetaitojen ja mallin merkitys on suuri.

Miten lapsen tunnetaitoja voi tukea arjessa? Mitkä ovat ydinasioita lapsen tunnetaitojen tukemisen kannalta? Tässä kirjoituksessa annan vinkkejä lapsen tunnetaitojen tukemiseen arjen keskellä.

Vinkkejä lapsen tunnetaitojen tukemiseen arjessa

Kiireetön ja rauhallinen arki

Tärkeää on kiireetön aika lapsen kanssa, jotta keskustelu esimerkiksi lapsen päivän tapahtumista ja hänen mieltä painavista asioista on mahdollista. Jos aikuinen on koko ajan kiireinen, lapsi aistii tämän eikä nosta esille asioitaan. Päivän päätteeksi voit keskustella päivän aikana ilmenneistä tunteista: Mikä sinun tänään innosti? Tunsitko tänään itsesi vihaiseksi joissakin tilanteissa? Missä tilanteissa sinä olit vihainen? Mistä asioista tunsit tänään iloa?

Kiireettömyys ja rauhallisuus mahdollistaa myös pysähtymisen oman kehon ja tunteiden äärelle. Se on tunteiden tunnistamisen kannalta tärkeää. Myös tunteiden säätely on helpompaa silloin, kun lapsen (tai aikuisen) keho ei ole koko ajan ylikierroksilla stressistä ja kiireestä.

Tunnepuheen käyttäminen

Rikkaan tunnekielen käyttäminen arjessa on yksi avain lapsen tunnetaitojen vahvistamiseen. Tunteiden nimeäminen auttaa myös tunnesäätelyssä: tunne lähtee lievenemään, kun se nimetään.

Sanoita omia ja lapsen tunteita ääneen: Kylläpä tänään tunsin itseni iloiseksi, kun työkaveri kehui työpanostani. Taidat olla tosi innoissasi, kun sait synttärikutsun ystävältäsi ja näen sinun nauravan ja pomppivan. Minua hermostutti, kun bussi tuli myöhässä ja pelkäsin, etten ehdi tärkeään työtapaamiseen ajoissa.

Kun puhut tunteista lapsen kanssa, vältä luennointia. Sen sijaan voit kysyä kysymyksiä, jotka auttavat lasta pohtimaan kokemuksiaan ja miettimään itse ratkaisuja tilanteisiin. Kun torni kaatui ja tunsit itsesi vihaiseksi, mitä voisit tehdä näissä tilanteissa? Mikä auttaisi sinua rauhoittumaan?

Ongelmanratkaisutaitojen vahvistaminen on yksi osa tunnetaitojen tukemista. Lasta voi tietoisesti ohjata miettimään erilaisia vaihtoehtoja, miten tunteiden äärellä ja haastavissa tunnetilanteissa voisi toimia.

Aikuisen mallin merkitys

Lapsen tunnetaitojen tukemiseen liittyy olennaisesti aikuisen omat tunnetaidot ja aikuisen suhtautuminen lapsen tunteisiin arkisissa tilanteissa. Tällä on paljon suurempi merkitys kuin yksittäisillä tunnetaitoharjoituksilla lapsen tunnetaitojen vahvistamiseksi.

Lapsi tarvitsee paljon turvaa tunnetilanteissa. Hän tarvitsee aikuisen, joka sietää hänen tunnemyllerrystään ja jakaa tunnetta hänen kanssaan. Vahvista siis omia tunnetaitojasi, se auttaa sekä sinua että lasta paljon. Et voi viedä lasta pidemmälle kuin missä itse olet omien tunnetaitojesi kanssa.

Voit tietoisesti sanoittaa omaa toimintaasi tunteiden äärellä: Kylläpä minua jännitti tänään pitää töissä puhe. Tein muutaman rauhallisen pitkän uloshengityksen ja jännitys lähti vähitellen helpottamaan. Nyt tunnen itseni niin vihaiseksi, että minun on parempi nyt rauhoittaa itseäni hetken aikaa.

Lapsen tunteiden validointi

Validoinnilla tarkoitetaan tunnetilan ymmärrystä ja sen todeksi ottamista. Jos lapsi kertoo, että hänen kissansa kuoli, hänen tunnekokemuksensa on luultavasti suru ja ikävä. Aikuinen voi todeta esimerkiksi: Sua taitaa surettaa kissan kuoleminen. Saa olla surullinen ja itkeä. Tai: Sulla taitaa olla tosi kova ikävä kissaa. Moni lähtee tällaisessa tilanteessa ohittamaan lapsen tunnekokemusta ja ratkaisemaan sitä: Ei kannata surra, kissa oli jo vanha. Voit saada uuden kissan tilalle. Nämä lauseet eivät kohtaa lapsen tunnekokemuksen kanssa.

Empaattisen kohtaamisen avulla lapsi tulee kuulluksi ja nähdyksi eikä hänen tunnekokemustaan ohiteta järkeilyllä, harhauttamisella ja selittelyllä. Validointi edellyttää kykyä empatiaan eli kykyä samastua ja ymmärtää toisen kokemusta. Mitä enemmän aikuinen suhtautuu empaattisesti lapsen tunteisiin, sitä enemmän lapsi oppii tunteiden hyväksyvää kohtaamista ja empatiaa sekä itseään että toisia kohtaan.

Tunteiden kehollisuus

Tunteet ovat kehollisia. Jännitys voi tuntua perhosina vatsassa, pelko voi karmia selkäpiitä, suru voi tuntua koko kehon lamaannuksena, viha saa koko kehon kiristymään ja sykkeen nousemaan. Tärkeä osa tunnetaitojen vahvistamista on oman kehoyhteyden vahvistaminen: Mitä minun kehossani tapahtuu? Mitä se kertoo tunteistani ja tarpeistani? Tunteita ei voi tietää tuntevansa, jos yhteyttä niihin ei ole muodostunut.

Tunnekehoyhteyden vahvistaminen alkaa kehon äärelle pysähtymisistä: Tutkitaan sitä, mitä omassa kehossa tapahtuu. Lasta voi ohjata huomaamaan kehonsa muutoksia tunteiden äärellä: Huomasin, että kätesi meni nyrkkiin. Oletkohan vihainen nyt? Sanoit, että vatsassasi myllertää, kun olet menossa uuteen päiväkotiryhmään. Mistähän tunteesta vatsasi myllerrys voisi kertoa?

Erilaiset pienet pysähtymiset oman kehon äärelle, rentoutumis-, tietoisuustaito- (mindfulness-), hengitys- ja kosketusharjoitukset tukevat tunnekehoyhteyden vahvistumista. Tutustuminen oman kehon tuntemuksiin vahvistaa sekä kykyä tunnistaa että säädellä ja purkaa tunteita. Koska tunteet ovat kehollisia, myös parhaat tunnesäätelykeinot ovat kehollisia. Oman kehon kautta voi vaikuttaa tunteiden voimakkuuteen ja kestoon.