Kasvun Taian blogi

Jokainen hermostuu joskus lapselleen; se on inhimillistä. Mutta jos hermostuu ja huutaa usein lapselleen, on tärkeää miettiä keinoja räjähtelyn vähentämiseksi. Lapselle hermostuminen ja huutaminen on haitallista sekä lapsen itsetunnolle että suhteelle ja vuorovaikutukselle lapsen kanssa. Huutamisesta jää lapselle mieleen uhkaava ja vihainen tunnetila.

Esittelen tässä yhden yksinkertaisen vinkin lopettaa lapselle huutaminen ja räjähtely.

Tietoisen tauon merkitys

Keskeinen taito rauhoittumisessa ja itsesäätelyssä on kyky ottaa tietoinen tauko. Tietoisella tauolla tarkoitetaan sitä väliä, joka on ärsykkeen ja reaktion välillä. Silloin kun ei pysty ottamaan taukoa, toimii kiihtymyksen vallassa ja suusta tulee niitä klassisia lauseita kuten miks tää on aina näin hankalaa?, sun kanssa ei ikinä voi lähteä mihinkään, nyt perun viikon pelivuorot tai laitan lelusi kassiin ja saat ne takaisin kun osaat käyttäytyä paremmin. Monesti ärtyneenä tulee myös huudetuksi tai vähintäänkin ääni on kireä ja kasvoista paistaa kiukku.

Kiihtymyksen vallassa ei pysty toimimaan rakentavasti vaan käyttää uhkailua, lahjontaa, kiristämistä ja muita ei-niin-kovin-myönteisiä toimintatapoja. Kun pystyy ottamaan tauon ja pysäyttämään omat automaattiset reaktionsa, pystyy tietoisempiin toimintatapoihin: miten minun olisi järkevintä toimia? Mitä lapseni tarvitsee juuri nyt? Miten hoidan tämän tilanteen niin, että yhteys lapseen säilyy?

Millaisia keinoja voisit ottaa itsesi tueksi?

Miten pystyä ottamaan tietoinen tauko? Yksi hyvä muistukekeino itselle voi olla muistilaput. Muistilappuja voi olla jääkaapin ovessa, vessan peilissä, lastenhuoneessa ja eteisessä. Sellaisissa paikoissa, joissa vietät paljon aikaa. Sellaisissa paikoissa, jossa pinnasi usein palaa. Lappu voi jo sinällään toimia muistukkeena tai lapussa voi lukea joku muistutus: Keskityn hengittämään rauhallisesti tai Pystyn olemaan rauhallinen tai Kasvatan lapsiani rakkaudella, en pelolla tai Lapseni ansaitsevat rakkautta. Erityisesti niinä hetkinä, kun he käyttäytyvät huonoiten.

Aina kun näet muistilapun, ota tauko. Hengitä syvään, pidennä uloshengitystäsi. Ota kontakti kehoosi. Ja kun olet näin muistutellut itseäsi rauhoittumisesta useissa eri tilanteissa, pystyt myös haastavissa tilanteissa toimimaan tietoisemmin ja järkevämmin. Haastavan hetken keskellä lapun vilkaiseminen auttaa sinua ottamaan tietoisen tauon ja toimimaan muulla tavoin kuin huutamalla.

Muistilaput toimivat sinulle muistukkeina lempeään, rauhalliseen ja tunnetaitoiseen vanhemmuuteen. Vanhemmuuteen, joka tuo lapselle turvaa eikä pelkoa.

Millaisia keinoja sinulla on itsesi rauhoittamiseen haastavissa tunnetilanteissa? Mitä sinun muistilapussasi lukisi?

Ihan hirvee kiire. Taas viimeisenä hakemassa lasta päiväkodista ja punainen liikennevalo vielä hidastamassa. En ehdi mitään, kaikki menee päin seinää. Mitä ihmettä teen illalla ruuaksi, kotona ei taida olla taaskaan mitään valmiina. Villekään ei koskaan käy ruokakaupassa, kaikki on koko ajan minun vastuullani. Miten tästä elämästä tuli näin kiireistä ja rankkaa. Ja kännykkäkin kilahtaa koko ajan, viestejä tulee ja niihinkin pitäisi jossain vaiheesa reagoida. Ei ole todellista, taas punainen liikennevalo. Tästä ei tule mitään. Puuuuh. En kestä.

Automaattiset reaktiot, stressiajatukset ovat vallanneet mielen. Lienee tuttua aika monelle. Lapsiperheen arjessa on monesti tekemistä paljon ja aikaa vähän. Mistä saada helpotusta stressiin?

Mielen treeniä

Ensimmäinen askel stressistä vapautumiseen on sen tiedostaminen. Stressireaktiot tapahtuvat yleensä itsestään ja tiedostamattomasti. Kun alamme tiedostaa, mitä meitä stressaavissa ja rasittavissa tilanteissa tapahtuu, pystymme muuttamaan tilannetta. Voimme näin vaikuttaa automaattisiin toimintatapoihimme. Meidän ei enää tarvitse reagoida samalla tavoin kuin ennen: taistellen tai paeten.

Jo stressin havaitseminen voi lieventää stressireaktiota. Emme aina voi vaikuttaa siihen, mitä ympärillämme tapahtuu, mutta meidän on mahdollista oppia säätelemään omia reaktioita tilanteisiin. Voimme vaikuttaa siihen, minkä verran nämä tilanteet tai asiat vievät voimiamme tai vaikuttavat hyvinvointiimme.

On tärkeää oppia tuntemaan itsensä ja omat reaktionsa stressiin. Kun oppii säätelemään omia reaktioitaan esimerkiksi mindfulness-harjoitteita hyödyntämällä, pystyy paremmin palauttamaan elimistön normaaliin tilaan arjessa. Mindfulnessin avulla voi kehittää kykyä havainnoida ja oivaltaa omaa kehoa, ajatuksia ja tunteita, jolloin on helpompi tunnistaa erityisesti kuviteltuja stressitekijöitä ja niiden laukaisemia käyttäytymismalleja.

Tiedostava mieli

Huomaan olevani taas liukumassa kiire- ja paniikkiajatteluun. Otanpa yhteyden kehoon ja hengitykseeni. Hengitän muutaman kerran syvään vatsaan asti ja puhallan pitkän ja rauhallisen uloshengityksen. Minulla on nyt sellainen ajatus, että olen menettämässä kaiken kontrollin. Ei se nyt ihan niin ole. Ehdin hakea lapsen ennen kuin päiväkoti sulkeutuu. Ja jos jään vielä jumiin seuraaviin liikennevaloihin, voin soittaa päiväkotiin ja kertoa, että tulen pari minuuttia myöhässä. Ja kotonahan on porkkanoita ja perunoita, saan tehtyä niistä kasvissosekeiton. Minun ei tarvitse reagoida jokaiseen kännykän viestiin heti, riittää, että vastaan niihin taas huomenna työaikaan. Olo tuntuukin nyt paljon rauhallisemmalta.

Stressaavassa tilanteessa on tärkeää siirtyä automaattiohjauksesta olemisen tilaan. Kannattaa keskittyä hetkeksi hengittämiseen. Erityisesti uloshengitystä kannattaa pidentää, se auttaa parasympaattista hermostoa rauhoittumaan. Kun olet rauhoittanut kehoasi, myös mielesti alkaa rauhoittua.

Vakaasta paikasta käsin voit kysyä itseltäsi: Mitä minun olisi viisainta tehdä juuri nyt? Sinulla on valta valita stressireaktio tai tietoinen reaktio. Stressaavissa tilanteissa rauhoita oloasi suhtautumalla itseesi hyväntahtoisesti ja lohduttamalla itseäsi stressin keskellä. Ole myötätuntoinen ja armollinen itsellesi.

Mitkä tilanteet sinä koet stressaavina? Mistä sinä saat helpotusta stressiin?

Rutiinit tuovat elämään harmautta ja ne ankeuttavat elämän. Rutinoitunut arki tarkoittaa sitä, että elämä on tylsää. Rutiinit tappavat luovuuden. Vai onko sittenkään niin?

Rutiinit lisäävät onnellisuutta

Rutiinit lisäävät tutkitusti onnellisuutta elämässä. Ne, joilla on säännölliset siivous- ja pyykkipäivät ja jotka tekevät ruokaa yhdessä, ovat tutkimusten mukaan onnellisimpia. Rutiinit eivät ole tylsyyttä vaan askel tyytyväiseen, onnelliseen ja toimivaan lapsiperhearkeen.

Lapsiperhearjessa rutiinit vähentävät päätöksentekoa. Silloin kun rutiinit ovat kohdallaan, arki on sujuvaa ja rullaa omalla painollaan. Rutiinit tukevat elämänhallinnan tunnetta ja keventävät arkea. Kun tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu, ei ajelehdi tunnista ja päivästä toiseen. Kun ei jatkuvasti esimerkiksi tarvitse miettiä, mitä teen tänään ruuaksi, jää voimavaroja muiden asioiden pohtimiseen. Lapsiperhearjessa on paljon tilanteita, joissa pitää tehdä päätöksiä ja kun päätöksiä joutuu tekemään liikaa, tulee päätöksentekoväsymys. Rutiinit suojaavat siis myös jaksamista ja aivoja.

On kuitenkin hyvä muistaa, että on ok välillä myös muuttaa rutiineja ja rikkoa niitä eikä olla jumissa sellaisissa tavoissa ja rutiineissa, mitkä eivät enää palvele itseä ja omaa perhettä.

Lapsiperheen toistuvat rutiinit

Lapsiperheessä on paljon ruuanlaittoa, siivoamista, pyykkäämistä, kaupassa käyntiä. Jos perheessä ei ole  näihin toimivia rutiineja, ne voivat syödä ison osan arjesta ja aikaa ei jää muuhun kuin arjen pyörittämiseen.

Lapsiperhearjessa on paljon tilanteita, jotka toistuvat päivästä toiseen. Monissa perheissä haastavat tilanteet ovat myös samoja päivästä toiseen: siirtymät, ruokailut ja nukkumaanmeno. Niihin on hyvä miettiä rutiinit jo etukäteen. Haastavassa tilanteessa tulee harvoin mieleen mitään luovaa tai erilaista vaan silloin sitä toimii vanhan selkärankamallin mukaan – sillä samalla vanhalla tavalla, jolla on toiminut jo kenties kymmeniä kertoja.

Tee siitä tapa!

Jokainen aikuinen osaa pestä hampaat ilman, että joka aamu ja ilta tarvitsee miettiä, mitenhän minä sen hampaidenpesun tänään suoritan. Hampaidenpesu sujuu rutiinilla. Et joka kerta mieti, miten solmit kengännauhat, vaan osaat sen. Arjen rutiineista olisi hyvä saada muodostettua samanlaista rutiinia kuin hampaiden pesusta. Näin meidän perheessämme hoidetaan ruuanlaitto, siivoaminen, iltatoimet. Kun perusasiat sujuvat rutiinilla, aikaa jää myös hyvän olon hetkiin arjessa. Jokainen tarvitsee myös lepoa ja aikaa itselle ja toimivat arjen rutiinit mahdollistavat myös oman ajan.

Yksi hyvä tapa opettaa lapselle tunnetaitoja on rikkaan tunnekielen käyttäminen arjessa ja tunteista keskustelu. Kirjat voivat toimia hyvänä apuna tunteista keskusteluun. Tässä blogitekstissä esittelen viisi lapsille sopivaa tunteista kertovaa kirjaa.

Laria ärsyttää

Lari Lihapulla on perfektionisti. Lari on paras ja älykkäin lihapulla. Hän haluaa tehdä aina asiat parhaalla mahdollisella tavalla. Kaikki on hyvin ja täydellistä, kunnes eräänä päivänä hän epäonnistuu. Hän ei saakaan täysiä pisteitä kokeesta. Hän tuntee itsensä täysin epäonnistuneeksi. Täydellinen Tuomo alkaa kuiskia Larin korvaan pelottavia ajatuksia ja Lari alkaa uskoa näihin ajatuksiin. Hän sortuu muuttumattomuuden asenteeseen. Hänen päänsä menee jumiin ja hän alkaa uskoa, että hän on tyhmä, eikä muuksi muutu.

Larin vanhemmat alkavat huolestua Larista ja toteavat, että Larin pitäisi löytää uusia ajatusmalleja, jotta hän selviäisi arjen haasteista ja pettymyksistä paremmin. Lari alkaa vähitellen päästä eroon jumiutuneista ajatusmalleista ja hän oppii hyväksymään, että on täysin normaalia tehdä virheitä. Kirjan lopussa on vanhemmille suunnattu tieto-osuus kasvun asenteen harjoittelusta.

Lari tuntee itsensä vihaiseksi

Lari Lihapulla tykkää leikkiä ystäviensä kanssa. Joskus Lari pahoittaa mielensä, kun hän ei saa mitä hän haluaa. Hän alkaa täristä ja raivota. Hänestä tuntuu, ettei hän pysty enää hillitsemään itseään. Vihan kanssa eläminen ei tee Larin oloa hyväksi, ja elämästä tulee vaikeaa. Eräänä päivänä Lari tuntee itsensä niin vihaiseksi, että hän lyö nyrkillä seinään. Hän menee pihalle rauhoittumaan. Pihalla hän näkee täti Salvian. Täti Salvia opettaa Larille, että tunteet tulevat ja menevät kuin pilvet taivaalla. Ne muuttuvat koko ajan. Täti Salvia opettaa Laria ottamaan yhteyttä kehoonsa hengittämisen avulla ja sisäisen säätiedotuksen tarkkailua. Lari huomaa, että kun hän hengittelee syvään muutaman kerran, hän ei tunne itseään enää yhtä vihaiseksi kuin aikaisemmin.

Kirjan lopussa on vanhemmille suunnattu tieto-osuus ja ehdotuksia, mitä voi tehdä niinä hetkinä, kun lapsi tuntee itsensä vihaiseksi.

Miltä Sipukaisesta tuntuu?

Miltä Sipukaisesta tuntuu? on tarkoitettu avuksi vanhemmille ja kasvattajille, jotka haluavat opettaa lapselle tunteiden tunnistamista. Kirjassa pieni peikko nimeltä Sipukainen on vuoroin innostunut, iloinen, surullinen, onnellinen tai kateellinen. Toisinaan Sipukaista myös pelottaa, hävettää tai inhottaa. Erilaiset tilanteet kuvataan arkisten ja lapsille tuttujen tilanteiden kautta: Sipukaista uhkaa kiukkukohtaus, kun hän ei saakaan laittaa itse kenkiään jalkaan. Tai paha mieli ja kateus tulee siitä, kun isä hyppyyttää pikkusiskoa polvella ja Sipukainen tulee harmistuneena ja mustasukkaisena tönimään vierelle. Tekstin lomassa on tunteisiin liittyviä kysymyksiä keskustelun virittämiseksi ja pieniä loruja tunteista.

Vesta-Linnea mieli mustana

Vesta-Linnea mieli mustana on tarina mustasukkaisuudesta, sisarkateudesta ja ulkopuolisuuden tunteesta. Vesta-Linnea leikkii mielellään kesämökillä nuorimman sisarensa Frejan kanssa. Freja suostuu kaikkeen, ja Vesta-Linnea saa olla leikkimökin prinsessa. Wendla-sisko pyrkii leikkiin mukaan ja haluaa myös prinsessaksi. Ja äiti on tietysti taas Wendlan puolella. Vesta-Linnea vetäytyy omalle rantakivelleen kaislikkoon ja on täysin yksin mustasukkaisuudessaan, hän jopa kuvittelee omat hautajaisensa. Vesta-Linnea kokee, että hänellä on perheessään kaikkein kurjin osa keskimmäisenä lapsena. Pikkuhiljaa Vesta-Linnea kuitenkin oivaltaa itse, miten sopu saadaan aikaan.

Kirja koskettaa, hauskuuttaa ja jättää lopulta turvallisen ja hyvän olon. Tarinan lisäksi kirjassa on kiva, oivalluttava ja värikylläinen kuvitus.

Zorro-kettu ja harmipussi

Zorro-kettu tapaa pyöräilymatkalla kaksi ilkimystä, jotka alkavat ilkkua Zorrolle. Kiusaajat ovat outoja, Zorro ajattelee. Kotona hän purskahtaa itkun, hän ei saa kerrottua äidille ilkimyksistä, vaikka haluaisikin. Illalla äiti kertoo hänelle tarinan Pussinäädästä, jonka oikea nimi on Elmo, mutta jota kutsutaan Rontiksi, koska hän on niin ilkeä kaikille. Nimittely suututti, mutta vähitellen Elmo alkoi ajatella itsensä Ronttina, koska kaikki sitä kuitenkin Rontiksi kutsuivat. Rontti kantoi mukanaan harmipussia, johon hän keräsi harmituksia, ikäviä muistoja ja kiusankappaleita. Niistä se muokkasi pahanmielenmöykkyjä. Möykyt tekivät Rontin alakuloiseksi, joskus vihaiseksikin, mutta silti ne olivat tavallaan tärkeitä hänelle. Rontti on unohtanut, mitä on olla hyvällä tuulella ja mitä ovat ilo ja ystävyys. Se kuvittelee, että ilkeilijät ovat rohkeita ja sekin haluaa olla rohkea.

Rontin pelastajaksi löytyy tähtihäntäinen Bluu, joka osaa tehdä revontulitaikoja. Taika ja lempeät lampaat auttavat auttavat Ronttia päästämään irti pahasta olostaan ja ilkeilystä. Rontti ottaa käyttöönsä vanhan Elmo-nimensä ja harmipussin tilalle tulee aarrepussi. Zorro oivaltaa, että huolet helpottuvat kun niistä puhuu. Niinpä Zorro kertoo äidilleen ilkimyksistäja kiusaamisesta. Yhdessä he miettivät, mitä hankalissa tilanteissa olisi hyvä tehdä. Kivan tarinan lisäksi kirjassa on kaunis kuvitus.

Lue myös sarjan edelliset osat

• Tunteista kertovia lastenkirjoja
• Tunteista kertovia lastenkirjoja, osa 2

Veikolla on mennyt kokeet viime aikoina vähän huonosti, alta oman tason. Vanhemmat miettivät, millä kannustavat Veikkoa opiskelemaan. Pitäisikö antaa rahaa palkkioksi tai luvata uusi kännykkä?

Hillalla on haasteita siirtyä paikasta toiseen. Päiväkodista ei huvittaisi lähteä kotiin ja kaverin luonakin on aina niin kivat leikit, ettei sieltä malttaisi lähteä pois. Hillan vanhemmat ovat käyttäneet rusinapalkitsemista saadakseen Hillan toimimaan, kuten he toivovat. Nyt he ovat huomanneet, ettei pelkät rusinat enää riitä vaan Hilla haluaakin nyt leluja tai muita isompia palkintoja. Kotona Hilla ei halua siivota leluja, silloin vanhemmat ovat laittaneet Hillan suosikkilelut kaappiin muutamaksi päiväksi.

Sekä Veikon että Hillan vanhemmat pysähtyvät hetkeksi pohtimaan. Mitä nämä keinot opettavat lapsille? He haluaisivat kasvattaa lapsensa myönteisillä keinoilla, ilman uhkaamista, lahjomista ja kiristämistä. Mitä se opettaa lapsille, että heitä palkitaan rusinoilla tai rahalla tai heitä uhkaillaan lelujen menettämisellä? Mitä taitoja lapset oppivat näiden keinojen kautta?

Mitä tarkoitetaan myönteisillä kasvatuskeinoilla?

Myönteiset kasvatuskeinot perustuvat lasta arvostavaan kohtaamiseen. Myönteinen kasvatus on lapsilähtöistä ja lempeää ohjausta, kuten hyvän huomaamista lapsessa ja perhe-elämässä, selkeää viestintää, lapsen tunteiden ja tarpeiden tunnistamista ja niihin rauhallista vastaamista. Aikuinen suhtautuu lapseen empaattisesti ja kykenee näkemään lapsen toiminnan takana olevat tunteet ja tarpeet ja tavoittamaan lapsen näkökulman tilanteeseen.

Kaikki lähtee siitä, että aikuinen muuttaa omaa toimintaansa ja omaa käytöstään.

Keskeistä on lapsen sisäisen motivaation ruokkiminen eli ei lähdetä kasvattamaan lasta ulkoisten motivaattoreiden kautta. Se, että lasta palkitaan rusinoilla, rahalla tai uudella kännykällä tai uhataan laittaa lapsen lelut tai kännykkä pois käytöstä kahdeksi päiväksi, ei tue lapsen sisäistä motivaatiota. Ulkoiset motivaatiokeinot eivät ole pitkäjänteisiä kasvatustapoja vaan tuovat ehkä hetkellisen helpotuksen tilanteeseen.

Myönteiset kasvatuskeinot vaativat aikuiselta enemmän kuin esimerkiksi palkitseminen, rankaiseminen ja uhkailu. Perinteiset kasvatuskeinot perustuvat siihen, että aikuinen hallitsee ja aikuinen saa lapsen tottelemaan käyttämällä esimerkiksi lapsen manipulointia ja erilaisia palkitsemis- tai uhkailukenoja (Koska et auttanut lelujen siivoamisessa, laitan kaikki suosikkilelusi piiloon ja saat ne takaisin kun taas käyttäydyt kunnolla). Nämä toimintatavat saattavat tuoda hetkellistä helpotusta tilanteeseen, mutta ne eivät ole pitkän tähtäimen keinoja eivätkä opeta lapselle niitä taitoja, joita hän tarvitsee elämässään.

Taitoja elämää varten

Kasvatuksen tavoitteena on opettaa lapselle taitoja elämää varten. Tunnetaitoja, ongelmanratkaisutaitoja, vuorovaikutustaitoja, kykyä kriittisyyteen ja omaan ajatteluun. Opettavatko perinteiset keinot lahjonta, uhkailu ja kiristäminen näitä taitoja? Eivät.

Lasten kanssa käytetään usein uhkailua, lahjontaa ja kiristämistä, mutta kuinka moni meistä aikuisista viihtyisi työpaikassa tai kaverisuhteissa, jossa käytettäisiin vastaavia keinoja? Lapsi ei opi mitään rakentavaa noiden toimintatapojen kautta.

On hyvä tiedostaa, että lapsi helposti alkaa käyttää kaverisuhteissaan samoja keinoja, joita hänen kanssaan käytetään kotona. Haluatko sinä, että lapsi lahjoo omia kavereitaan tai uhkailee heitä?

Myönteisten kasvatuskeinojen käyttö tukee lapsen kasvua tasapainoiseksi nuoreksi ja aikuiseksi. Lapsi saa vahvan itsetunnon ja oppii itse ajattelemaan ja pohtimaan asioita. Hän saa hyvät tunnetaidot. Lapsi saa vuorovaikutus- ja tunnetaitoja ja työkaluja koko elämäänsä varten.

Myönteisten kasvatuskeinojen käyttö on aikuiselle vaativampaa kuin perinteinen palkitsemis–rankaisemis-tyyli ja vaatii aikuisen omien vuorovaikutus- ja tunnetaitojen parantamista. Pitkällä tähtäimellä myönteiset kasvatuskeinot antavat lapselle sekä elämisen taitoja että auttavat aikuista luomaan hyvän ja lämpimän suhteen lapsen kanssa.

Samat keinot kantavat ikävaiheesta toiseen

Kun omat kasvatusmenetelmät perustuvat lasta arvostavaan ja kunnioittavaan vuorovaikutukseen ja tunnetaitoiseen vanhemmuuteen, silloin ei tarvita ikävaiheesta toiseen vaihtuvia keinoja. Kun hallitsee minä-viestintää, empaattista ja aktiivista kuuntelua, tunnetaitojen tukemista ja pystyy itse säätelemään omia tunteitaan ja pysymään rauhallisena vuorovaikutustilanteissa, ei tarvitse erikseen miettiä, mikä keino toimii taaperon, leikki-ikäisen tai koululaisen kanssa.

Keskeistä on lapsen näkökulman tavoittaminen, kyky asettua lapsen asemaan tilanteessa ja kyky nähdä käytöksen takana oleva tunne ja tarve. Kun nämä pystyy löytämään ja sanoittamaan, tilanne lähtee monesti ratkeamaan automaattisesti, ilman vastakkainasetteluja.

Oletko sinä kyllästynyt lapsen palkitsemiseen, manipulointiin, jankuttamiseen ja uhkailemiseen?

Tule mukaan Myönteisiä keinoja kasvatukseen -verkkovalmennukseen. Olen jo ratkaissut nämä ongelmat puolestasi. Myönteisiä keinoja kasvatukseen -verkkovalmennus ohjaa lasta arvostavaan ja empaattiseen kohtaamiseen. Se antaa muita keinoja kuin uhkailu, palkitseminen, rankaiseminen ja kiristäminen. Valmennus vie sinut pintaa syvemmälle tarkastelemaan omia toimintatapojasi ja tekemään muutoksia niihin.