Kasvun Taian blogi

Moni vanhempi miettii, mitä tehdä kun lapsi raivoaa. On vanhemmuuden haastavimpia hetkiä, kun oma lapsi huutaa ja raivoaa. Lapsen raivo herättää vanhemmassa tosi paljon omia tunteita ja koska tunteet tarttuvat, vanhempi helposti luiskahtaa sisään lapsen tunteeseen – ja alkaa raivota ja huutaa itsekin.

Silloin, kun aikuinen menee mukaan lapsen raivoon ja taantuu lapsen tasolle, hän ei ole enää lapsen kannalta turvallinen aikuinen.

Tuoko toimintasi turvaa vai uhkaa?

On hyvä miettiä raivaritilanteissa, tuoko toimintasi lapselle uhkaa vai turvaa. Turvaa lisää rauhallinen aikuinen, joka kestää lapsen raivarin ja joka pystyy sanoittamaan lapsen tunteita ja näkemään lapsen tunteiden ja tarpeiden taakse. Aikuisen tehtävä on säädellä lapsen kanssa tunteita ja ohjata lasta kohti myönteistä toimintaa.

Turvan kokemus auttaa lasta rauhoittumaan. Turvaa tuovat aikuisen rauhallinen olemus, lapsen koskettaminen (jos lapsi sen sallii) ja aikuisen oman hengityksen rauhoittaminen – tämä auttaa myös lasta rauhoittumaan. Ensin luodaan turva, sitten tulee empatian sanallinen osoittaminen lapsen tunteelle ja tarpeelle.

Kun lapsi on rauhallisempi, voit sanoittaa lapsen tunnetilaa: Vaikutat tosi pettyneeltä; ymmärrän sen täysin. Näen, että olet raivoissasi. Käytä empaattista ja myötätuntoista kuuntelua. Jos lapsi sanoo: Vihaan siskoani, älä sano: Et saa sanoa noin siskostasi, sinähän tykkäät hänestä vaan sano esimerkiksi: Et pidä siitä, kun sisko rikkoo rakentamasi tornin. Peilaa lapsen sanoja ja tunnetilaa. Pyri löytämään lapsen näkökulma tilanteeseen ja myös hänen toiminnan taustalla oleva tarve.

Uhkaa lapselle tuovat kiristäminen, uhkailu ja rangaistukset (jos et nyt siivoa leluja, laitan ne kaikki kassiin ja pois), eristäminen (esimerkiksi jäähyn käyttö tai lapsen laittaminen omaan huoneeseen yksin rauhoittumaan), lapselle huutaminen ja raivoaminen (eli taantuminen samalle tasolle lapsen kanssa) ja lapsen tunteen vähättely ja reipastumaan kehottaminen (mitä ihmettä sinä nyt tuollaisesta raivostut, reipastu nyt ja ole iso tyttö / poika).

Nämä uhkaa tuovat toimintatavat saattavat johtaa siihen, että lapsen raivari suurenee tai lapsi nielee tunteet sisälleen ja raivari laantuu mutta vihan tunne jää möykyksi lapsen sisälle. Pitkään käytettyinä nämä toimintatavat johtavat lapsen itsetunnon haurastumiseen.

Mikä on sinun tärkein tehtäväsi lapsen raivotessa?

Tärkeintä ja parasta, mitä voit tehdä lapsen raivarin hetkellä, on pysyä rauhallisena. Näin mallinnat lapsellesi rauhoittumista. Kun sinä aikuisena pysyt rauhallisena, se tuo lapselle turvaa ja sinun rauhallisuutesi tarttuu vähitellen lapseen.

Sinun on tärkeää saada tilaa ja taukoa ennen omaa reagointia. Tietoisen tauon ottaminen on vanhemmuuden tärkeimpiä taitoja, se ettet reagoi heti kun omat aivosi ovat alatiellä ja sumun peitossa, vaan vasta sitten, kun olet saanut itsesi rauhalliseksi ja aivosi taas ylätielle ja näin pystyt tietoisempaan reaktioon etkä toimi enää selkärangasta tulevan mallin varassa.

Vanhempana sinun on hyvä muistaa ja tiedostaa, että lapsesi seuraavat sinun malliasi ja esimerkkiäsi. Jos raivostut itse usein, voitko odottaa, että lapsesi oppii säätelemään tunteitaan ja että hänestä kasvaa aikuinen, jolla on hallussaan hyvät tunnetaidot?

Mitä merkitsisi lapsellesi ja koko perheellesi, että jatkossa olisit rauhallisempi vanhempi ja pystyisit tarjoamaan lapsellesi turvaa uhkan sijaan?

Tunnetaidot ovat elämän tärkeimpiä taitoja. Mitä paremmat tunnetaidot lapsella on, sitä helpompi hänen on ymmärtää itseään ja itsessä tapahtuvia reaktioita. Yksi tapa tukea lapsen tunnekasvatusta on rikkaan tunnekielen käyttäminen arjessa. Kirjat ovat hyvä tapa keskustella tunteista lapsen kanssa.

Esittelen tässä viisi lapsille sopivaa tunteista kertovaa kirjaa.

Onneksi on ystävä

Onneksi on ystävä -kirjan aiheena ovat huolet. Mika on kovin huolissaan ja hän pelkää monia asioita. Joskus Mika on huolissaan siitä, etteivät muut pitäisi hänestä. Mika ei rohjennut kertoa huolistaan kenellekään. Onneksi hänellä oli Luppa-koira, jolle hän alkoi kertoa huolistaan. Mika puhui ja puhui ja kun hän puhui, huolet ja pelot karkasivat hänen päästään ja leijuivat ympäri huonetta. Mika oppi, että huolista puhuminen auttaa ja huolet vähitellen lipuvat pois.

Suruposki

Suruposki-kirjassa käsitellään surua ja siitä selviämistä. Heimon isomummo on kuollut, ja Heimo kaipaa isoäitiään valtavasti. Kun isomummon asuntoon muuttaa uusi perhe asumaan, pikku hamsteri Heimo sulloo poskensa täyteen muistoja, hänestä tulee Suruposki. Hän ajattelee, että kun muistot ovat poskissa, ne eivät vieri sieltä tiehensä. Hän on kuitenkin väsynyt ja yksinäinen eikä pysty puhumaan, kun posket ovat täynnä. Tuoko lähistölle saapunut sirkus ilon takaisin Suruposken elämään? Isomummon tavaroille löytyy uutta käyttöä sirkuksesta, ja isomummon muisteleminen ei tunnu enää pelkästään surulliselta.

Perttu Virtanen ja kauhea kateus

Perttu Virtanen ja kauhea kateus -kirjassa juhlitaan Pertun Kastehelmi-siskon syntymäpäiviä. Perttukin haluaisi lahjoja ja kivoja voittoja onginnassa. Hän kihisee kateudesta. Viimeinen niitti on, kun Kastehelmi saa vanhemmiltaan lahjaksi hienon, kiiltävän kolmipyöräisen. Pertun oma pyörä on veljen vanha rämä. Pertulta menee hermot ja hän päättää karata. Kateus kuitenkin lopulta laantuu, kun Perttukin saa huomiota.

Molli ja Kumma

Molli ja Kumma -kirja käsittelee ystävyyttä ja yksinäisyyttä, mustasukkaisuutta ja erilaisuutta. Mollin puutarhaan ilmestyy jotain kummallista. Valtavat jalanjäljet – kuka kumma on tehnyt ne? Onko se joku vaarallinen? Molli ja Pikku Sisu selvittävät kummallisen olennon salaisuutta ja samalla pohtivat pelkoa, rohkeutta ja ennakkoluuloja. Heidän ystävyytensä joutuu kuitenkin myös koetukselle. Löytyykö Mollin puutarhasta tilaa kaikille kolmelle? Tämä on aivan ihana kirja sekä tarinaltaan että kuvitukseltaan.

Kiukkupussi-Killi

Kissasisarukset Killi ja Kiki päättävät ryhtyä taidemaalareiksi ja pistää pystyyn ihan oman näyttelyn. Kaikki ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan, mikä saa Killin suuttumaan. Onneksi aikuinen tulee apuun ja ohjaa leikin jälleen oikealle polulle. Killi oppii, että hauskaa voi olla, vaikkei kaikki aina sujukaan niin kuin on suunnitellut. Kiukkupussi-Killi opettaa lapsia ajattelemaan asioita ennen toimeen ryhtymistä. Aina kannattaa myös yrittää uudelleen, jos epäonnistuu.

Uusia tunnetaitoaiheisia kirjoja ilmestyy koko ajan, joten luultavasti tämä kirjoitussarja saa myös jatkoa. Oletko lukenut jo aikaisemmat kirjoitukseni aiheesta?

• Tunteista kertovia lastenkirjoja
• Tunteista kertovia lastenkirjoja, osa 2
• Tunteista kertovia lastenkirjoja, osa 3
• Taaperoille sopivia tunteista kertovia kirjoja

Mitä ihmettä tuo lapsi oikein kiukuttelee?

Miksi lapsi tuolla tavalla kitisee, en vaan voi ymmärtää.

Miksi lapsi vitkuttelee juuri nyt, kun pitäisi lähteä päiväkotiin?

Yllä olevat lauseet kuvaavat sitä, että aikuisen on vaikea pysähtyä pohtimaan lapsen käyttäytymisen takana olevia asioita. Käyttäytymisen takana on aina tunne ja tunteen takana on aina tarve. Kitinän, kiukun ja vitkuttelun takana voi olla monenlaisia asioita, niin fyysisiä kuin henkisiäkin tarpeita. Lapsella saattaa olla nälkä, hän on kenties väsynyt ja ylikuormittunut, hän ehkä haluaa vanhempiensa huomiota ja yhteyttä vanhemman kanssa tai lapsi ei vaan pysty ja osaa juuri siinä tilanteessa käyttäytyä muulla tavalla.

Silloin kun ei jaksa tai osaa pohtia lapsen käyttäytymisen takana olevia asioita, kiukuttelu, kitinä tai vitkuttelu voi tuntua lapsen tahalliselta ilkeilyltä. Silloin on tärkeää pysähtyä lapsen äärelle ja pohtia juuri tätä lasta ja hänen kokemusmaailmaansa. Lapsen käyttäytyminen on aina kommunikaatiota. Aikuisen onkin tärkeä pysähtyä pohtimaan: mitä lapseni kertoo käytöksellään minulle?

Mitä tarkoitetaan mentalisaatiotaidoilla?

Mentalisaatio tarkoittaa kykyä pohtia omaa ja toisen ihmisen näkökulmaa, kokemusta ja sitä, millaisia tunteita, ajatuksia ja tavoitteita ihmisten reaktioiden ja käyttäytymisen takana kulloinkin piilee. Se tarkoittaa nimen omaan pohtimista, ei tietämistä. Mentalisaatio on käyttäytymisen ymmärtämistä ja pohtimista pintaa syvemmälle. Mentalisaatioon liittyy utelias arvailu: mitä siellä toisen käyttäytymisen ja toiminnan taustalla on.

Kyky kuvitella, miltä toisesta tuntuu, on tärkeää omalle hyvinvoinnille. Hyvä mentalisaatiokyky auttaa esimerkiksi tunnistamaan paremmin omia tunnetiloja ja niiden vaikutusta toisiin sekä säätelemään tunteita. Kyky huomata, mitä toisen mielessä liikkuu tai mikä tunne tai ajatus itselle herää, on psyykkisen hyvinvoinnin yksi kulmakivi. Kun ymmärtää, mikä oma olotila on ja mistä se johtuu, voi pohtia, mikä ehkä auttaisi.

Mitä tekemistä mentalisaatiotaidoilla on vanhemmuuden kanssa?

Mentalisaatiotaito, mielenlukutaito, on erityisen tärkeää vanhemmille ja kaikille kasvattajille. Pieni lapsi ei osaa useinkaan suoraan kertoa, miltä hänestä tuntuu tai mitä hänen mielessään liikkuu. Lapsen oma mentalisaatiokyky on vasta kehittymässä, ja siihen hän tarvitsee aikuista, joka on hyväntahtoisen kiinnostunut hänen mielentilastaan.

Kun vanhempi kykenee pohtimaan lapsen mieltä, myös lapselle kehittyy hyvä mentalisaatiokyky. Jos taas lapsena ei opi uteliaasti tutkimaan omaa mieltä vanhempien ja kasvattajien kanssa, aikuisena voi tuntua siltä, että asiat vain tapahtuvat ilman, että niihin voi vaikuttaa. Lisäksi voi olla vaikea tunnistaa ja säädellä omia tunteita, jos ei ole niihiin tutustunut jo pienenä vanhemman kanssa.

Vanhemman hyvä mentalisaatiokyky helpottaa erilaisten pattitilanteiden ratkaisemista. Hyvä mentalisaatiokyky parantaa myös vanhemman ja lapsen vuorovaikutusta ja koko perheen hyvinvointia. Siksi jokaisen vanhemman olisi hyvä kehittää omaa taitoaan asettua toisen asemaan.

Miten mentalisoiva asenne eroaa ei-mentalisoivasta?

Jos lapsi sanoo, että sänkyni alla on mörkö, minua pelottaa, en uskalla mennä nukkumaan, ei-mentalisoiva vanhempi saattaa todeta: Älä ole hölmö, ei siellä mitään mörköjä ole. Nyt pää tyynyyn. Mentalisoiva vanhempi saattaa todeta vaikkapa näin: Hmmm…onpa kurjaa, että sinua pelottaa niin paljon, ettet pysty nukkumaan. Mörköjä ei oikeasti ole olemassa, mutta silti ne voivat pelottaa paljon. Mikä sinua voisi auttaa tuohon pelotukseen? Sytytetäänkö yövalo?

Jos aikuinen toteaa lapselle sinä olet vihainen, se ei ole mentalisaatiota, koska se ei jätä väljyyttä ja varaa muunlaiseen tulkintaan. Aikuinen päättää oman tulkintansa perusteella lapsen tunteen ja uskoo oman tulkintansa olevan totta. Emme ikinä voi kuitenkaan tietää täysin varmaksi toisen tunteita ja ajatuksia. Siksi parempi tapa olisi sanoa esimerkiksi näin: Minusta näyttää, että sinä tunnet itsesi vihaiseksi tai Sinulla taitaa olla nyt aika iso tunne, oletko sinä vihainen, vai mikähän tunne se mahtaisi olla?

Aikuisena olemme sen varassa, millaiseksi mentalisaatiokykymme on kehittynyt varhaisissa suhteissamme omassa lapsuudessamme. Hyvä uutinen on se, että omaa mentalisaatiokykyä voi koko ajan kehittää. Mentalisaatiokykyjen kehittäminen lähtee siitä, että alkaa uteliaasti tutkia omaa mieltä ja toimintatapoja – sitä kautta oppii ymmärtämään myös lasta paremmin.

Millaiset mentalisaatiotaidot sinulla on? Onko sinun helppo vai vaikea ymmärtää omaa mieltäsi ja omia reagointitapojasi? Entä onko sinun helppo vai vaikea nähdä lapsen käyttäytymisen takana olevia tunteita ja tarpeita?

Lähteenä on käytetty Mentalisaatio ja reflektiivinen kyky -koulutuksen aineistoa.

Ei tästä tule yhtään mitään.

Miksi minä toimin aina näin typerästi? Kaikki muut ovat paljon parempia vanhempia kuin minä.

Aina meillä on näin hankalaa.

Muutama vuosi sitten en tunnistanut omaa sisäistä puhettani, sitä keskustelua, jota kävin päässäni itseni kanssa. Sätin ja soimasin tapaani olla vanhempi. Sätin ja soimasin itseäni ihmisenä. En tiennyt, että voisin muuttaa sitä tapaa.

Kunnes eräällä mindfulness-kurssilla tein ison oivalluksen: voin vaikuttaa omaan ajatteluuni. Opin tunnistamaan ja kuuntelemaan sisäistä puhettani ja tietoisesti muuttamaan sitä.

Huomaatko, mitä ajattelet?

Ihmiset keskustelevat ajatuksissaan jatkuvasti itsensä kanssa, kommentoivat ja suunnittelevat tekemisiään. Sisäinen puhe on kuin papukaija olkapäällä. Se kommentoi lähes kaikkea toimintaasi. Keskustelu ajatuksissa voi olla kannustavaa tai halveksivaa.

Sisäinen puhe alkaa rakentua lapsuudessa. Voit miettiä, mitä puhetta lapsuudenkodissasi jäi pääsi sisälle. Saitko kannustusta ja kehuja ja sitä kautta oma sisäinen puheesi on itseäsi tsemppaavaa? Osoitettiinko sinua kohtaan empatiaa ja ymmärrystä ja sitä kautta sisäinen puheesi on myötätuntoista ja lempeää? Vai koitko mitätöintiä ja halveksuntaa ja myös sisäinen puheesi on vielä tänäkin päivänä itseäsi halveksuvaa ja mitätöivää.

Huomaatko, millaista ajattelusi on? Millaista keskustelua sinä käyt päässäsi? Millainen papukaija sinun olkapäälläsi on?

Sisäistä puhetta voi muuttaa myönteisemmäksi!

Hyvä uutinen on se, että omaan ajatteluun voi vaikuttaa. Omaa ajattelua ja mieltä voi haastaa ja ohjelmoida uudelleen. Tärkeää on huomata, mitä ajattelee ja tunnistaa, onko ajattelu itseä kannustavaa vai moittivaa.

Yksi hyvä tapa muuttaa omaa sisäistä puhetta myönteisemmäksi on miettiä asiaa sen kautta, mitä sanoisit hyvälle ystävällesi samassa tilanteessa. Jos ystävälläsi on elämässä haastavaa, moittisitko ja soimaisitko häntä vielä lisää vai osoittaisitko empatiaa, myötätuntoa ja lempeyttä hänelle? Samaa lempeyttä ja kannustusta voit opetella osoittamaan myös itsellesi.

Muista, että se, mitä ajattelet itsestäsi, on paljon tärkeämpää kuin se, mitä muut ajattelevat sinusta. Tee työtä sen eteen, että hyväksyt itsesi ja pidät itsestäsi juuri sellaisena kuin olet. Sisäinen puheesi muovaa sinua, joten ole lempeä itsellesi!

Millainen kasvattaja sinä olet? Millaisia kasvatusmenetelmiä käytät lapsesi kanssa? Tähtääkö toimintasi siihen, että lapsi oppii kasvatusmenetelmiesi kautta ajattelun taitoja, ongelmanratkaisua ja tunnetaitoja, vai tähtäätkö siihen, että selviät juuri tästä tilanteesta mahdollisimman hyvin?

Tyypillisiä pikapelastuksia

1. Jos nyt…, niin sitten… Jos kauppareissu menee hyvin, saat sitten tikkarin. Lasta palkitaan, kun hän toimii, kuten aikuinen toivoo.
2. Jos et nyt, niin sitten… Jos et siivoa huonettasi, laitan lelusi pois. Lasta rangaistaan, koska hän ei toimi, kuten aikuinen toivoo.

Pikapelastukset ovat usein valtataistelua lapsen kanssa. Lapsen tahto ja rajat murretaan vastaamaan aikuisen tahtoa. Tällainen kasvatus ei jätä lapselle tilaa kasvaa omaksi itsenäiseksi yksilökseen. Osaksi hänen persoonaansa voi kasvaa syvä häpeä itsestä. Pitkään käytettynä nämä toimintatavat johtavat siihen, että aikuinen joutuu koko ajan keksimään uusia ja isompia palkintoja tai isompia rangaistuksia, sillä lasten kasvaessa eivät enää tikkarin lupaaminen ja lelujen pois laittaminen toimi.

On hyvä miettiä, mitä nämä pikapelastukset opettavat lapselle. Onko toimintani pitkällä tähtäimellä lapseni ja perheemme kannalta hyvää, eheyttävää ja tasapainoa tuovaa? Vai onko ratkaisu vain pikapelastaja, joka pitkällä tähtäimellä aiheuttaa enemmän haittaa tai uuden tulevan ristiriidan? Millaisen jälkimaun toimintani aiheuttaa lapseni ja minun suhteelle?

Pidemmän tähtäimen ratkaisut

Myönteinen kasvatus perustuu lasta arvostavaan kohtaamiseen ja lapsen ajattelu- ja tunnetaitojen tukemiseen. Myönteinen kasvatus perustuu siihen, että lapsi oppii toimintatapoja, jotka kantavat hänellä myös muissa ihmissuhteissa. Lapset käyttävät usein kaverisuhteessa (ja myös tulevissa parisuhteissa) samoja toimintatapoja, joita hänen kanssaan käytetään. Haluatko, että lapsesi uhkailee tai lahjoo kavereitaan tai puolisoaan tulevaisuudessa? Minä en ainakaan halua.

Myönteisen kasvatuksen keinot eivät tuo niin nopeaa ratkaisua kuin pikapelastus saattaa tuoda. Vaatii aikaa, että lapsen ongelmanratkaisu- ja ajattelutaidot kehittyvät. Vaatii aikaa, että lapsi oppii tunnetaitoja. Myönteinen, auktoritatiivinen kasvatus lähtee siitä, että vanhempi ohjaa ja opettaa lasta kuuntelemaan itseään ja toimimaan sisältään käsin, ei tottelevaisuuden vaatimuksesta käsin.

Olen kahden teini-ikäisen lapsen äiti. Teini-ikä nostaa vanhemmuuden ihan uudelle tasolle. Voin kertoa, että teinin kanssa pikapelastukset eivät enää toimi. Tai ainakin ne tuovat hyvin syviä ristiriitoja perheeseen. Teini-iässä on muutenkin jo paljon rajojen kokeilua, enkä halua yhtään lisää riitelyä meidän perheeseen. Haluan vahvistaa yhteyttä lasteni kanssa ja antaa heille sellaisia elämäntaitoja, joilla he pärjäävät hyvin ihmissuhteissaan ja elämässään.

Olisin aika pulassa kasvattajana, jos kasvatusmenetelmäni perustuisivat pikapelastuksiin enkä olisi vuosien varrella alkanut treenata esimerkiksi minä-viestien käyttöä, aktiivista kuuntelua, lapsen hyvän huomaamista ja lapsen tunteiden ja tarpeiden taakse näkemistäja ja tunteiden validointia. Haluan kasvattaa tasapainoisia lapsia, joilla on hyvä itsetunto ja vahvat tunne- ja vuorovaikutustaidot. Jos keinona ovat pikapelastukset, nämä taidot eivät kehity. Millaisia lapsia sinä haluat kasvattaa?