Lapset saattavat jännittää monenlaisia asioita kuten uusiin tilanteisiin menemistä, esiintymistä, eläimiä ja ötököitä. Jännittäminen on normaali tunne ja lähes jokainen ihminen jännittää. Silti jännitys usein koetaan häpeällisenä ja nolona.

Mietitkö, mitä voi tehdä, kun lasta jännittää? Miten lapsen jännitystä voi helpottaa?

Tässä blogitekstissä käyn läpi, miten aikuisen suhtautumistapa vaikuttaa lapsen jännittämiseen ja lisäksi tekstistä saat konkreettisia keinoja lapsen jännityksen helpottamiseen.

Aikuisen suhtautumisen merkitys

Tutkaile omaa suhtautumistasi lapsen jännittämiseen. Herättääkö lapsen jännitys sinussa avuttomuutta, ahdistusta, häpeää, syyllisyyttä, ärtymystä, surua, syvää myötätuntoa tai jotain näiden sekoitusta?

On hyvä pysähtyä tämän äärelle erityisesti silloin, jos jännitystä pitää turhana ja ärsyttävänä tai toisaalta, jos on voimakas halu varoitella ja ylisuojella lasta vaaroilta tai epäonnistumiselta. Itselle tyypillinen tapa suhtautua omaan ja lapsen jännittämiseen juontaa omasta historiasta, tavalla tai toisella ja tästä on hyvä olla tietoinen voidakseen toimia toisin

Aikuinen auttaa lasta parhaiten ymmärtävällä, hyväksyvällä ja myötätuntoisella asenteella. Lauseet mitä sä nyt jännität, eihän tässä mitään jännitettävää ole tai mikset halua mennä mukaan, kun muillakin on niin hauskaa saattavat saada lapsen tuntemaan, ettei hänen tunteensa ole oikeutettu ja hänen kokemuksensa on vääränlainen. Näiden sijaan lapselle voi sanoa esimerkiksi: Minusta näyttää, että sinua jännittää nyt aika lailla. Olenko oikeassa? Saa jännittää, se on ihan normaali tunne.

Lasta ei tarvitse ylipuhua pois jännittämisestä. On hyvä antaa lupa sille, että asioita saa jännittää. Myös moni aikuinen jännittää uusia tilanteita ja vaikkapa esiintymistä. Jännittämisestä ei tarvitse päästä eroon. Kun jännityksen hyväksyy, se alkaa myös helpottaa nopeammin kuin jos taistelee jännitystä vastaan. Tämä sama pätee mihin tahansa tunteeseen. Kun tunteen hyväksyy ja on syli avoinna tunteille, tunteet myös alkavat hellittää nopeammin.

Ymmärtävän ja myötätuntoisen suhtautumisen lisäksi lapsi tarvitsee itselleen selkeitä tapoja, mitä hän voi tehdä, kun keho alkaa reagoida jännitykseen.

Lapsi tarvitsee keinoja jännittäviin tilanteisiin

Jännittävää lasta ei saa jättää liian yksin. Hän tarvitsee empaattista ja ymmärtävää aikuista tuekseen. Monella paljon jännittävällä aikuisella on kokemus, että jäi lapsena täysin yksin jännittämisen kanssa eikä saanut siihen tukea vanhemmilta, kasvattajilta eikä myöskään saanut keinoja jännityksen kanssa olemiseen ja sen helpottamiseen.

Lapsen kanssa voi harjoitella rauhoittumisen taitoja. Omaa kehoa ja mieltä voi opetella rauhoittamaan silloin kun huomaa, että jännitys lähtee viriämään kehossa. Kehoa voi opetella rentouttamaan. Voi opetella rauhoittamaan itseä pidentämällä uloshengitystä.

Lapsen kanssa voi tutustua myös ajatuksellisiin keinoihin rauhoittaa omaa oloa. Jännitystä voi helpottaa tai lisätä omilla ajatuksilla. On hyvä tutustua siihen, millaiset ajatukset lisäävät jännitystä ja millaiset ajatukset kannustavat itseä ja rauhoittavaa omaa oloa.

Tilanteiden miettiminen etukäteen auttaa lasta! Kun lapsen kanssa on pohtinut jännittäviä tilanteita ja miettinyt ja kokeillut erilaisia keinoja helpottaa jännitystä, se auttaa lasta toimimaan jännittävissä tilanteissa. Ongelmanratkaisutaitojen harjoittelu tukee lapsen tunnetaitojen vahvistumista.

* sisältää linkin yhteistyökumppanin sivulle

Tunnetaidoista puhutaan tällä hetkellä paljon. Mitä tunnetaidot ovat ja miksi niiden opettelu on tärkeää? Mitkä asiat ovat tunnetaitokasvatuksen ytimessä? Kerron myös Pomenia Satuseikkailu -lautapelistä ja tunneseikkailukorteista, joita olen ollut mukana tekemässä.

Mitä tunnetaidot ovat?

Tunteet ovat olennainen osa ihmisyyttä. Ne ovat elintärkeitä viestintuojia ja ne palvelevat hyvinvointiamme – jos vain annamme niille siihen mahdollisuuden. Tunteet ovat erilaisia kokemuksemme sävyjä ja kertovat siitä, kuinka miellyttävänä tai epämiellyttävänä koemme jonkin asian tai tilanteen. Tunteilla on aina jokin syy, ne eivät tule turhaan ja kiusatakseen meitä. Siksi yksikään tunne ei ole negatiivinen eikä kielteinen.

Tunnetaitoihin kuuluu tunteen tunnistaminen, tunteiden kannattelu ja sietäminen itsessä, tunteiden säätely, ilmaiseminen, käsittely ja purkaminen. Keskeistä tunnetaitokasvatuksessa on vahvistaa lapsen yhteyttä itseensä ja omaan kehoonsa. Omien tunteiden tunnistamisen opettelu alkaa aina tunnekehoyhteyden vahvistamisesta.

Tunnetaidot opitaan kokemuksen ja mallin kautta ja aikuisen rooli lapsen tunnetaitojen kehittymisessä on keskeinen. Lapsi tarvitsee viestin siitä, että hänen tunteensa ovat luvallisia ja aikuinen kestää hänen tapansa opetella niiden ilmaisua. Lapselta ei voi odottaa taitoja, joita hänen kanssaan ei ole harjoiteltu.

Miksi tunnetaitojen harjoittelu on tärkeää?

Tunnetaidot ovat elämäntaitoja, jotka lisäävät hyvinvointiamme. Tunnetaidoilla on tärkeä merkitys mielen hyvinvoinnin voimavarana. Ne auttavat paitsi omien tunteiden säätelyssä ja rakentavassa ilmaisemisessa, myös toisten empaattisessa kohtaamisessa.

Kun oppii ymmärtämään kehonsa ja mielensä reaktioita, voi alkaa selvitä hyvin monista haastavista tilanteista. Tunteet eivät enää ole jotain täysin hallitsematonta, jota lapselle tapahtuu, vaan opitaan vähitellen tulemaan toimeen myös voimakkaiden ja haastavilta tuntuvien tunteiden kanssa. On sekä vanhemmalle, kasvattajalle että lapselle itselleen helpottavaa, kun lapsi oppii käsittelemään omia tunteitaan rakentavasti eikä lapsen tarvitse esimerkiksi riehua ja lyödä purkaakseen kiukkua ulos. Myös jännityksen kanssa voi oppia tulemaan toimeen ja itseään voi oppia rauhoittamaan, kun pelottaa. Miellyttäviltä tuntuvia tunteita voi oppia vahvistamaan ja lisäämään elämässä, kun alkaa kiinnittää huomiota pieniin hyviin asioihin elämässä.

Tunnetaitokasvatuksen tavoitteena on antaa lapselle eväitä koko elämää varten. Tavoitteena on, että lapsi tutustuu tunteisiinsa, niiden säätelyyn, rakentavaan ilmaisuun ja purkamiseen. Mitä nuorempana näiden taitojen harjoitteleminen aloitetaan, sitä tunne-elämältään tasapainoisempia ja itsetunnoltaan terveempiä aikuisia lapsista kasvaa.

Tunnetaitojen harjoittelemisen myötä itsetuntemus, levollisuus ja keskittymiskyky paranevat. Lapsi saa rohkeutta itsensä ilmaisemiseen. Tunnetaitoiset lapset tulevat myös paremmin toimeen ystäviensä kanssa. Hyvät tunnetaidot vahvistavat myös kykyä säädellä stressiä.

Pomenia Tunneseikkailukortit ja Satuseikkailu-lautapeli

Pääsin mukaan tekemään Pomenian tunneseikkailukortteja ja Satuseikkailu-lautapeliin tehtäviä. Tehdessäni tehtäviä lautapeliin ja tunneseikkailukortteihin mielessäni olivat seuraavat ydinajatukset:

Toiminnallisuus ja luovuus

Tunnetaitoja ei opi vain keskustellen. Tarvitaan toiminnallisuutta, kokemuksellisuutta ja luovuutta. Luova toiminta vahvistaa oikeaa aivopuoliskoa. Sitä tarvitsemme tässä maailmassa, joka arvostaa enemmän vasemman aivopuoliskon toimintaa, johon kuuluvat esim. kirjoittaminen, tiedon hallinta ja loogisuus.

Kehollisuus

Moni aikuinen on tottunut ajattelemaan tunteita. Yhteys omaan kehoon on katkennut, ja tunteita enemmän ajatellaan kuin tunnetaan. Tunteet ovat kuitenkin kehollisia. Sekä tunneseikkailukorteissa että Satuseikkailu-lautapelissä ohjaan lasta tutkailemaan, miltä tunteet tuntuvat kehossa. Missä kohtaa kehoa tunne tuntuu? Tehtävissä harjoitellaan myös itsen äärelle pysähtymistä. Kun opitaan pysähtymään oman itsen, oman kehon ja oman hengityksen äärelle, opitaan tunnistamaan myös omia tunteita.

Koska tunteet ovat kehollisia, myös parhaat tunnesäätelykeinot ovat kehollisia. Lautapelin ja tunneseikkailukorttien tehtävät antavat sekä lapselle että aikuiselle tunnesäätelytaitoja: opetellaan rauhoittavaa hengitystä, kehon rentouttamista, kiukun ravistelua pois kehosta, itsensä silittelyä surullisena jne.

Kaikki tunteet kuuluvat elämään

Tunteiden takana on aina jokin viesti ja tarve. Tunteet ovat rikkaan elämän eri sävyjä. Mitä syvemmin tunnet surun, häpeän ja muut haastavilta tuntuvat tunteet, sitä syvemmin tunnet myös ilon, kiitollisuuden ja onnellisuuden. Kun sallii itselleen kaikki tunteet, voi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on.

Sinä olet hyvä ja tärkeä

Tunneseikkailukorttien ja lautapelin tehtävissä korostuu, että jokainen on ihana ja jokaisella on vahvuuksia. Omia vahvuuksia ja hyviä puolia on tärkeä oppia näkemään. Nämä on myös tärkeä sanoa lapselle ääneen!

Yhteinen tekeminen

Sekä lautapelin tehtävien että tunneseikkailukorttien tarkoitus on tuoda ihania hetkiä aikuiselle ja lapselle ja lisäksi tehtävien avulla sekä aikuinen että lapsi voivat oppia uusia tunnetaitoja.

Tervetuloa mukaan seikkailulle itseen ja omiin tunteisiin!

* sisältää mainoslinkin Tunnetaitoja lapselle -sivustolle

Tule seuraajakseni myös Facebookissa ja Instagramissa.

Voitko sinä sallia omat tunteesi ilman tarvetta vastustaa ja paeta niitä?

Tunnistatko sinä omia tapojasi paeta ja tukahduttaa tunteita?

Millaisia tapoja tunteiden käsittelyyn ja ilmaisuun opit lapsena?

Seuraavassa tarkastelen lapsuuden merkitystä tunnetaitojen kannalta, tapoja paeta ja tukahduttaa tunteita ja keinoja tunteiden hyväksyvään kohtaamiseen.

Lapsuuden merkitys tunnetaitojen kannalta

Suhtautuminen tunteisiin opitaan aikuisen mallin ja aikuisten toimintatapojen kautta. Tapa kokea tunteita periytyy sukupolvelta toiselle. Moni on kuullut lapsena seuraavia lauseita: Älä nyt itke, eihän tässä ole mitään surtavaa. Ei kukaan suutu tällaisesta asiasta. Lopeta tuo raivoaminen. Itku pitkästä ilosta. Eivät viisivuotiaat enää kiukuttele. Häpeäisit edes. Itkeminen on heikkoutta.

Usein lasta opetetaan jo pienestä pitäen piilottamaan, kontrolloimaan ja kieltämään tunteensa. Miten sinun lapsuudessasi suhtauduttiin tunteisiin? Mitä lauseita sinä sait kuulla, kun olit iloinen, vihainen, peloissasi tai surullinen? Opitko hyväksymään kaikki tunteesi ja olemaan niiden kanssa? Opitko keinoja säädellä ja purkaa tunteitasi? Vai opitko kaventamaan tunnemaailmaasi, sullomaan tunteet sisällesi ja kehitit erilaisia pakokeinoja ja puolustusmekanismeja.

Lapsuudessa omaksumasi tunnemallit vaikuttavat nyt aikuisena tapaasi olla tunteidesi kanssa. Jos sinun suruasi ei ole siedetty, sinun voi olla vaikea olla surusi kanssa ja alat keksiä erilaisia keinoja paeta surun tunnettasi. Jos vihaasi ei ole ymmärretty, olet ehkä oppinut tukahduttamaan sen ja poistamaan sen elämästäsi. Voi myös olla, ettet uskalla olla kovin iloinen ja innostunut, kun lapsena olet saanut varoittelua liiallisesta nauramisesta ja innostumisesta.

Keinoja paeta ja tukahduttaa tunteita

Älyllistäminen on hyvin yleinen tapa tunteiden kanssa. Silloin omalla ajattelulla ja selittelyllä estetään tunteita nousemasta ja tukahdutetaan niitä. Kysymyksessä voi olla todellinen itsensä ja toisten huijausprosessi. Ihminen saattaa esimerkiksi selittää epämiellyttävältä tuntuvan tunteen itselleen edullisella tavalla, kun ei pysty kohtaamaan tunteen tuomaa kipua. Tai saatetaan kiistää tunteen oikeutus tai olemassaolo. Ihminen saattaa myös valehdella itselleen, ettei tunne mitään tai tunteekin jotain ihan vastakkaista. Selittelemällä ja järkeistämällä tunteita ihminen samalla tukahduttaa ne, poistaa niiden vaikutuksen, lukitsee ne pois mielestään ja rakentaa muurin, jonka ylitse ei edes enää itse ole kosketuksissa todelliseen itseensä ja tunteisiinsa.

Välttely ja pakeneminen ovat myös tyypillisiä tunteiden käsittelyn haasteita. Tunteiden välttely on monesti jo lapsuudessa opittu tapa, jos tunteille ei ole saanut riittävästi hyväksyntää ja tukea. Tunteiden välttelystä ja pakenemisesta on voinut olla apua elämässä, mutta liiallisen välttelyn seurauksena voi olla vaikea ymmärtää tunteita ja ilmaista niitä. Tunteita saatetaan vältellä, paeta ja harhauttaa esimerkiksi ottamalla kännykkä käteen aina tylsistymisen hetkellä, juomalla viiniä ja tuijottamalla telkkaria tunnista toiseen. Myös jatkuva shoppailu voi olla yksi tapa vältellä ja harhauttaa tunteita. Shoppailusta haetaan hyvää mieltä, kun pintaan meinaa nousta epämiellyttäviltä tuntuvia tunteita.

Erilaiset riippuvuudet voivat olla linkittyneitä tunteiden välttelyyn. Ne harhauttavat, turruttavat ja vievät huomion pois epämiellyttävästä asiasta. Herkkujen syöminen, jatkuva somen selailu, netissä roikkuminen ja alkoholin käyttäminen voivat saada aikaan mielikuvan hallinnasta.

Moni myös tukahduttaa tunteitaan. Silloin itselle ei anneta lupaa tuntea tunteita vaan niellään ne sisälle. Yksi tapa tukahduttaa tunteita voi olla kiireinen elämäntapa, jossa ei ole edes tilaa tunteille. Tunnesäiliö kuitenkin täyttyy koko ajan ja ilmaisee itsestä päänsärkyinä, kramppeina, lihasjännityksinä, kipuina, närästyksenä ja uniongelmina.

Huumori voi olla yksi keino mielen puolustusmekanismi tunteiden kanssa. Ihminen saattaa lyödä koko tilanteen leikiksi osoittaakseen sekä itselleen että toisille, että tunteilu on turhaa eikä tämä tunnu missään.

Sokea samastuminen tunteeseen ja esimerkiksi räyhääminen, voimakas huutaminen ja tunteen purkaminen toisen niskaan ovat joidenkin mielestä tunteiden ilmaisemista ja käsittelyä. Todellisuudessa räyhääjä ilmaisee tunteensa niin, että sen kehollinen kokeminen jää väliin, jolloin tunteet varastoituvat kehoon erilaisina jännitystiloina. Tunne johtaa ihmistä sen sijaan, että ihminen olisi tunteidensa säätelijä ja omistaja. Räyhääjälle tunteiden avoin ilmaiseminen voi olla tapa selvitä tunteen aiheuttamasta tuskasta.

Tunteiden hyväksyvä kohtaaminen

Mitä vähemmän yrität kieltää, salata, paeta tai tukahduttaa tunteitasi, sitä parempi olo sinulla on. Tunteiden kohtaaminen voi olla monille todella pelottavaa. Tarkoituksenmukaista olisi omien tunteiden kohtaaminen siten, että sallii ja tuntee tunteen olemassaolon kehossa sen sijaan, että lähestyy niitä mielestä käsin. Sallivasta läsnäolosta käsin kaikki tunteet voi ottaa vastaan niitä arvottamatta. Mieli pyrkii arvottamaan tunteita hyviksi ja pahoiksi.

On tärkeää hyväksyä omat olotilat ja tunteet sellaisina kuin ne ovat, koska joka tapauksessa tunnet sitä, mitä tunnet. Parasta on, jos tunteen pystyy kohtaamaan raakana ja paljaana, lisäämättä siihen mitään ylimääräistä. Tunnen nyt surua ja se on ymmärrettävää tässä tilanteessa. Minusta tuntuu pahalta ja samalla olen tässä itseni tukena.

Tavallisempi vaihtoehto on se, että kun tunnet surua, mieli alkaa kapinoida sitä vastaan, että nyt ei saisi olla tällaista tunnetilaa ja mieli haluaisi siitä pian eroon. Kun hyväksyt surun, tunne voi vähitellen alkaa vapautua ja muuttua.

Sen sijaan, että taistelet kokemusta vastaan, kokeile, voitko olla tunteesi kanssa ja hengittää siihen tilaa. Älä yritä muuttaa tunnettasi vaan hengitä tilaa tunnekokemukseesi. Voit hidastaa hengityksesi rytmiä ja vähän pidentää uloshengitystäsi. Jatka tätä niin pitkään kuin koet tarpeelliseksi. Tarjoa itsellesi tukea ja ole omalla puolellasi.

Tunteesi ja olotilasi ovat kaikissa tilanteissa oikeanlaisia ja hyväksyttäviä, ja sinä itse olet oikeanlainen ja hyväksyttävä. On suurta viisautta oppia hyväksymään tunteet ja olemaan läsnä niille.

Lähteet:

Rakastan, siis olen (Jenniemilia)

Tunne tunteesi (Katja Myllyviita)

Löytöretki itseen (Heidi Ahonen)

Milloin olit viimeksi vihainen? Mitä teit silloin? Puritko hampaita yhteen ja nielitkö kiukkusi? Vai huusitko ja heittelitkö tavaroita? Vai poistuitko paikalta ja pidit mykkäkoulua? Vai sanoititko tunteesi ja ilmaisit asiasi jämäkästi?

Viha on yksi haastavimmista tunteista kohdata, ja monille on muodostunut vääristynyt suhde vihaan. Jos lapsena ilmaisi vihaa, sai kuulla olevansa tuhma. Sen sijaan, että olisi oppinut näkemään vihan voimavarana, oppi, ettei vihaa saa ilmaista. Siksi moni on hukassa vihansa kanssa. Viha tuo voimaa, mutta moni ei osaa valjasta vihaa hyötykäyttöön.

Millainen suhde sinulla on vihaasi? Mitä ajattelet vihasta tunteena? Mitä opit lapsuudessasi vihasta ja sen ilmaisusta? Millaista vihaoppia sinä sait kotoasi?

Viha tunteena

Viha on voimakas tunne, jota moni on oppinut välttämään. Sinäkin olet ehkä elämäsi aikana saanut paljon kielteisiä ajatuksia vihasta. Olet ehkä kuullut, ettei vihaa sovi ilmaista tai että viha on tuhoavaa ja siksi se on vaarallinen tunne.

Viha on yksi tunne, kuten ilo, suru tai jännitys. Itsessään viha ei ole hyvä eikä huono, se vain on. On tärkeää erottaa tunne ja tunteen pohjalta reagoiminen toisistaan. Viha voi olla tuhoavaa tai rakentavaa ja tervettä.

Vihan tunnetta tarvitaan puolustautumiseen ja puoliensa pitämiseen. Aito viha on paras ystäväsi: se kertoo, mitä sinulle saa tehdä ja mitä ei. Se auttaa sinua tunnistamaan omat rajasi ja arvosi. Jos et ota vihan voimaa käyttöösi, et osaa ja uskalla ilmaista omia rajojasi ja sanoa ei.

Muista, että saat olla suuttunut, kun joku loukkaa sinua tai ylittää rajojasi. Kaikki tunteet ovat tunteina oikeutettuja. Voit sanoa itsellesi mielessäsi: Olen vihainen ja minulla on oikeus siihen. Jo tunteen nimeäminen auttaa sinua rauhoittumaan ja saat otettua harkintaa ja rakentavia toimintatapoja käyttöösi rauhallisempana.

Vihan säätely ja purkaminen

Jos et koskaan vihastu etkä pura vihaasi, vihan tunne voi jumittua sisällesi ja silloin sinä voit tuntea itsesi usein vihaiseksi. Viha voi jäädä myös kehoon erilaisiksi jumeiksi. Tunnistamaton kiukku ja piilovihaisuus voi ilmetä esimerkiksi päänsärkynä, hampaiden narskutteluna ja muina psykosomaattisina oireina.

Vihan tukahduttaminen saa toimimaan puoliteholla. Nielty kiukku ja viha kääntyy sisäänpäin ja saa elämän tuntumaan raskaalta.

Vihan ylisäätely ja tukahduttaminen tarkoittaa sitä, että nielet vihaa sisääsi ja jätät ilmaisematta sitä. Painat tunnetta alas tai ohitat sen järkeilyllä. Siirrät huomiosi toisaalle tai mitätöit tunteen merkitystä. Tällöin jätät oman tahtosi ilmaisematta ja alat miellyttää muita, vaikka olisitkin oikeasti tyytymätön.

Vihan alisäätely tarkoittaa vihan hallitsematonta ilmaisua. Viha pursuaa hallitsemattomasti ulos. Raivoat, huudat ja heittelet tavaroita. Olet hyvin altis tunneräjähdyksille. Alisäätelyyn taipuvaisen on vaikea kantaa vastuuta tunteistaan, sillä tunteet tuntuvat vyöryvän päälle kuin hillitön voima. Jokainen menettää joskus malttinsa, etenkin jos on väsynyt tai stressaantunut tai on padonnut vihaa liikaa. Jatkuvana toimintatapana se on hyvin rankkaa sekä itselle että läheisille ihmisille.

Kaikkein tasapainoisin tila on tunnesäätelyjanan keskivaiheilla, jolloin annat tunteelle riittävästi mahdollisuuksia tulla esille niin, ettet tukahduta sitä ja toisaalta osaat säädellä sitä niin, ettei vihasi purkaudu täysin holtittomasti. Tällöin osaat ilmaista vihaasi jämäkästi ja käyttäen sitä voimavaranasi. Jämäkkyys on vihan voiman myönteistä käyttöönottoa, silloin tahto ja voima ovat tasapainossa. Jämäkkänä et lietso vihaa tai tukahduta sitä.

Vihan tunnetta pitää purkaa, mutta oikealla tavalla. Ei toisia vahingoittaen tai loukaten. Silloin kun vihan tunne jatkuu kauan, se vie paljon voimia. Jos et opi säätelemään vihaasi, on myös suuri riski, että vihaisena satuta tai loukkaat toisia ihmisiä. Muista, että viha ei ole koskaan syy huonolle käytökselle! Sinä itse olet vastuussa tunteistasi ja siitä, mitä suuttumuksellesi ja vihallesi teet.

Pystytkö sinä näkemään ja hyväksymään vihan yhtenä perustunteena ja sallimaan sen itsellesi ja toisille? Osaatko sinä käyttää vihaa voimavaranasi?

Miten voisin olla huutamatta lapselle?

Miten omaa tunnesäätelyä voi vahvistaa?

Miten omaa pinnaa saisi pidennettyä?

Minulta kysytään usein noita kysymyksiä. Moni toivoo minulta kikkoja ja pikavinkkejä parempaan tunnesäätelyyn. Toki minulla on antaa vinkkejä esimerkiksi hengitystekniikoista, mutta tarvitaan paljon syvällistä tutustumista itseen, omaan tunnehistoriaan ja sieltä nouseviin malleihin, jotta pystytään pysyvämpään muutokseen. Tarvitaan tutustumista omaan tunnehistoriaan, kehoon, tunteisiin ja niiden takana oleviin tarpeisiin.

Seuraavassa käsittelen niitä asioita, jotka itse koen tunnesäätelyn kannalta ydinasioiksi.

Omaan tunnehistoriaan tutustuminen

Suomessa vaikuttavat sota-ajan perintö ja traumat. Tunteita ja tarpeita on totuttu tukahduttamaan, nielemään ja peittämään. Moni puhuu edelleenkin tunteista negatiivisina tai kielteisinä, eivätkä ne ilmaukset yhtään helpota sitä, että tunteisiin suhtauduttaisiin tärkeinä viestin tuojina. Yksikään tunne ei ole negatiivinen eikä kielteinen, jokaisen tunteen takana on tärkeä tarve.

Monet käsittelemättömät käyttäytymismallit ja tunnelukot periytyvät lapselle. Oman tunnehistorian ja tunnelukkojen työstäminen on investointia koko perheen elämään. Mitä paremmin pystyt reflektoimaan omaa tunnehistoriaasi, sitä enemmän pystyt ymmärtämään itseäsi ja pystyt aloittamaan matkan kohti parempia vuorovaikutus- ja tunnetaitoja.

Mistä sinun tunteesi kumpuavat? Millainen on sinun kasvuhistoriasi ja millaista mallia olet saanut tunteiden säätelyyn ja käsittelyyn?

Vireystilan säätely

On tutkittu, että ne, joiden tunnesäätely pettää usein, ovat jatkuvassa ylivireystilassa eli keho ja mieli ovat koko ajan kovilla kierroksilla. Näin myös tunteita on vaikea säädellä, kun itsellä on jatkuva kuormitustila. Tarvitaan siis taitoa palautua ja keinoja päästä normaaliin vireystilaan, jolloin myös tunnesäätely onnistuu helpommin.

Ylivireystilassa olet henkisesti poissa. Olet usein ärtynyt ja ahdistunut. Saat vihan ja suuttumuksen purkauksia helposti ja sinun on vaikea pysähtyä. Mielesi on levoton. Olosi on koko ajan valpas ja pulssisi on kohonnut. Ajatus kiertää samaa kehää. Hengityksesi on pinnallista. Kehosi on taistele–pakene-tilassa.

Jatkuva ylivireystila on seurausta elämän kuormittavien tapahtumien laukaisemasta autonomisen hermoston toiminnasta. Fysiologisesti keho tuottaa stressihormoneja.

Hyvän, optimaalisen vireystilan osuutta omassa elämässä voi oppia laajentamaan, kun oppii käyttämään vireystilan säätelykeinoja, joiden avulla pääsee takaisin hyvään vireystilaan. On tärkeää oppia elämään stressin säätelykeinoja, palautumistaitoja, kehotietoisuutta ja tunnetaitoja, nämä kaikki lisäävät hyvässä vireystilassa olemista.

Millaisia keinoja sinulla on palautua ja pitää oma vireystilasi hyvänä?

Yhteys itseen ja omiin tunteisiin

Mitä paremmin opit tuntemaan itsesi, sitä helpompaa sinun on olla vuorovaikutuksessa lastesi ja toisten kanssa. Mitä paremmin tunnet tunteesi ja omat reagointitapasi, sitä helpompaa sinun on tukea sekä itseäsi että lastasi eri tunnetilanteissa ja erityisesti tunnekuohun äärellä.

Tarvitaan tutustumista omaan kehoon, tunnekehoyhteyden vahvistamista ja vireystilan havainnointia. Kun tutustut kehon varomerkkeihin tunnesäätelyn pettämisestä ja opit ennakoimaan niitä, pystyt käyttämään myös erilaisia itseäsi rauhoittavia keinoja.

Missä kohtaa kehoasi tunne tuntuu? Mitä muutoksia kehossasi ja hengityksessäsi tapahtuu tunteen noustessa? Kun tulet tietoiseksi kehosi reaktioista, lisäät omaa itseymmärrystäsi ja se vahvistaa tunnesäätelyn taitojasi. Koska tunteet ovat kehollisia, myös parhaat tunteen säätelykeinot ovat kehollisia.

Kun opit pysähtymään oman itsen ja tunteidesi äärelle, opit kuulemaan tunteiden viestiä itsellesi. Mistä se kertoo, jos olet jatkuvasti ärtyinen ja kiukkuinen? Mistä se kertoo, jos menetät tosi usein malttisi?