Tunnetaidot ovat itsetuntemuksen ja hyvän mielenterveyden perusta. Omien tunteiden tunnistaminen ja ymmärtäminen auttaa myös hahmottamaan toisen tunteita, mikä on olennainen osa vuorovaikutustilanteita ja niissä toimimista.

Tunnetaitojen harjoittelemisen myötä itsetuntemus, levollisuus ja keskittymiskyky paranevat. Lapsi saa rohkeutta itsensä ilmaisemiseen. Tunnetaitoiset lapset tulevat myös paremmin toimeen ystäviensä kanssa. Hyvät tunnetaidot vahvistavat myös kykyä säädellä stressiä.

Tunnetaitoja pystyy opettelemaan ja oppimaan, sekä aikuisen mallista että erilaisten tunnetaitoharjoitusten avulla. Lapselta ei voi odottaa taitoja, joita hänen kanssaan ei ole harjoiteltu. Tunnekasvatuksen tavoitteena on antaa lapselle eväitä koko elämää varten. Tavoitteena on, että lapsi tutustuu tunteisiinsa, niiden säätelyyn, rakentavaan ilmaisuun ja purkamiseen. Mitä nuorempana näiden taitojen harjoitteleminen aloitetaan, sitä tunne-elämältään tasapainoisempia ja itsetunnoltaan terveempiä aikuisia lapsista kasvaa.

Tunnetaitoja ei opita vain puhumalla ja kuuntelemalla, vaan kokemalla, tutkimalla ja harjoittelemalla, ihan normaaleissa arjen tilanteissa. Aikuisen omien tunnetaitojen ja mallin merkitys on suuri.

Miten lapsen tunnetaitoja voi tukea arjessa? Mitkä ovat ydinasioita lapsen tunnetaitojen tukemisen kannalta? Tässä kirjoituksessa annan vinkkejä lapsen tunnetaitojen tukemiseen arjen keskellä.

Vinkkejä lapsen tunnetaitojen tukemiseen arjessa

Kiireetön ja rauhallinen arki

Tärkeää on kiireetön aika lapsen kanssa, jotta keskustelu esimerkiksi lapsen päivän tapahtumista ja hänen mieltä painavista asioista on mahdollista. Jos aikuinen on koko ajan kiireinen, lapsi aistii tämän eikä nosta esille asioitaan. Päivän päätteeksi voit keskustella päivän aikana ilmenneistä tunteista: Mikä sinun tänään innosti? Tunsitko tänään itsesi vihaiseksi joissakin tilanteissa? Missä tilanteissa sinä olit vihainen? Mistä asioista tunsit tänään iloa?

Kiireettömyys ja rauhallisuus mahdollistaa myös pysähtymisen oman kehon ja tunteiden äärelle. Se on tunteiden tunnistamisen kannalta tärkeää. Myös tunteiden säätely on helpompaa silloin, kun lapsen (tai aikuisen) keho ei ole koko ajan ylikierroksilla stressistä ja kiireestä.

Tunnepuheen käyttäminen

Rikkaan tunnekielen käyttäminen arjessa on yksi avain lapsen tunnetaitojen vahvistamiseen. Tunteiden nimeäminen auttaa myös tunnesäätelyssä: tunne lähtee lievenemään, kun se nimetään.

Sanoita omia ja lapsen tunteita ääneen: Kylläpä tänään tunsin itseni iloiseksi, kun työkaveri kehui työpanostani. Taidat olla tosi innoissasi, kun sait synttärikutsun ystävältäsi ja näen sinun nauravan ja pomppivan. Minua hermostutti, kun bussi tuli myöhässä ja pelkäsin, etten ehdi tärkeään työtapaamiseen ajoissa.

Kun puhut tunteista lapsen kanssa, vältä luennointia. Sen sijaan voit kysyä kysymyksiä, jotka auttavat lasta pohtimaan kokemuksiaan ja miettimään itse ratkaisuja tilanteisiin. Kun torni kaatui ja tunsit itsesi vihaiseksi, mitä voisit tehdä näissä tilanteissa? Mikä auttaisi sinua rauhoittumaan?

Ongelmanratkaisutaitojen vahvistaminen on yksi osa tunnetaitojen tukemista. Lasta voi tietoisesti ohjata miettimään erilaisia vaihtoehtoja, miten tunteiden äärellä ja haastavissa tunnetilanteissa voisi toimia.

Aikuisen mallin merkitys

Lapsen tunnetaitojen tukemiseen liittyy olennaisesti aikuisen omat tunnetaidot ja aikuisen suhtautuminen lapsen tunteisiin arkisissa tilanteissa. Tällä on paljon suurempi merkitys kuin yksittäisillä tunnetaitoharjoituksilla lapsen tunnetaitojen vahvistamiseksi.

Lapsi tarvitsee paljon turvaa tunnetilanteissa. Hän tarvitsee aikuisen, joka sietää hänen tunnemyllerrystään ja jakaa tunnetta hänen kanssaan. Vahvista siis omia tunnetaitojasi, se auttaa sekä sinua että lasta paljon. Et voi viedä lasta pidemmälle kuin missä itse olet omien tunnetaitojesi kanssa.

Voit tietoisesti sanoittaa omaa toimintaasi tunteiden äärellä: Kylläpä minua jännitti tänään pitää töissä puhe. Tein muutaman rauhallisen pitkän uloshengityksen ja jännitys lähti vähitellen helpottamaan. Nyt tunnen itseni niin vihaiseksi, että minun on parempi nyt rauhoittaa itseäni hetken aikaa.

Lapsen tunteiden validointi

Validoinnilla tarkoitetaan tunnetilan ymmärrystä ja sen todeksi ottamista. Jos lapsi kertoo, että hänen kissansa kuoli, hänen tunnekokemuksensa on luultavasti suru ja ikävä. Aikuinen voi todeta esimerkiksi: Sua taitaa surettaa kissan kuoleminen. Saa olla surullinen ja itkeä. Tai: Sulla taitaa olla tosi kova ikävä kissaa. Moni lähtee tällaisessa tilanteessa ohittamaan lapsen tunnekokemusta ja ratkaisemaan sitä: Ei kannata surra, kissa oli jo vanha. Voit saada uuden kissan tilalle. Nämä lauseet eivät kohtaa lapsen tunnekokemuksen kanssa.

Empaattisen kohtaamisen avulla lapsi tulee kuulluksi ja nähdyksi eikä hänen tunnekokemustaan ohiteta järkeilyllä, harhauttamisella ja selittelyllä. Validointi edellyttää kykyä empatiaan eli kykyä samastua ja ymmärtää toisen kokemusta. Mitä enemmän aikuinen suhtautuu empaattisesti lapsen tunteisiin, sitä enemmän lapsi oppii tunteiden hyväksyvää kohtaamista ja empatiaa sekä itseään että toisia kohtaan.

Tunteiden kehollisuus

Tunteet ovat kehollisia. Jännitys voi tuntua perhosina vatsassa, pelko voi karmia selkäpiitä, suru voi tuntua koko kehon lamaannuksena, viha saa koko kehon kiristymään ja sykkeen nousemaan. Tärkeä osa tunnetaitojen vahvistamista on oman kehoyhteyden vahvistaminen: Mitä minun kehossani tapahtuu? Mitä se kertoo tunteistani ja tarpeistani? Tunteita ei voi tietää tuntevansa, jos yhteyttä niihin ei ole muodostunut.

Tunnekehoyhteyden vahvistaminen alkaa kehon äärelle pysähtymisistä: Tutkitaan sitä, mitä omassa kehossa tapahtuu. Lasta voi ohjata huomaamaan kehonsa muutoksia tunteiden äärellä: Huomasin, että kätesi meni nyrkkiin. Oletkohan vihainen nyt? Sanoit, että vatsassasi myllertää, kun olet menossa uuteen päiväkotiryhmään. Mistähän tunteesta vatsasi myllerrys voisi kertoa?

Erilaiset pienet pysähtymiset oman kehon äärelle, rentoutumis-, tietoisuustaito- (mindfulness-), hengitys- ja kosketusharjoitukset tukevat tunnekehoyhteyden vahvistumista. Tutustuminen oman kehon tuntemuksiin vahvistaa sekä kykyä tunnistaa että säädellä ja purkaa tunteita. Koska tunteet ovat kehollisia, myös parhaat tunnesäätelykeinot ovat kehollisia. Oman kehon kautta voi vaikuttaa tunteiden voimakkuuteen ja kestoon.

Väkivaltaa ja kiusaamista voi ehkäistä vahvistamalla lapsen empatiataitoja. Kun ihminen pystyy asettumaan toisen asemaan, hän ei loukkaa ja kiusaa muita. Kyvyttömyys empatiaan on iso riski sille, että lapsesta tulee kiusaaja.⁠

Empatiataitoinen ihminen ymmärtää toisen tunnetilan ja osaa reagoida hänen tunneilmaisuunsa. Empatiataitoinen ihminen myötäelää toisen ihmisen tunteita, viestejä  ja näkökulmia. Empatiataidot ovat tärkeitä toisten ihmisten ymmärtämisessä. Empatiataidot lisäävät vuorovaikutustaitoja ja auttavat hoitamaan suhteita toisiin ihmisiin.

Empatiataidot (kuten kaikki metakognitiiviset taidot) kypsyvät samaa vauhtia kuin aivojen etuotsalohkot. Empatiataidot kehittyvät pitkälle aikuisikään saakka. Ja empatiataitoja voi vahvistaa vielä aikuisenakin.

Empatiataitoja voi oppia⁠

Miten lapsen empatiataitoja voi vahvistaa? Seuraavassa käyn läpi aikuisen suhtautumistavan merkitystä, tunteiden sanoittamista ja lapselle lukemisen merkitystä empatiataitojen vahvistamisessa.

Aikuisen suhtautumisen ja toimintatavan merkitys

Lapsi oppii empatiaa, kun hänelle ollaan empaattisia⁠

Lapsi tarvitsee kokemuksen siitä, että hänen viestinsä ymmärretään ja niihin tartutaan. Lapsi tarvitsee perusturvaa ja myötätuntoista suhtautumista. Ilmapiiri kotona, varhaiskasvatuksessa, koulussa ja kerhoryhmissä vaikuttaa lapsen empatiataitojen kehittymiseen. Empatiakyvyn kehittymisen edellytyksenä on kokemus siitä, että on saanut osakseen empatiaa. Esimerkin voima on ylivoimainen, ja aikuisen toimintatavat ovat keskeisessä asemassa.

Lapsi, joka kohdataan myötätunnolla, oppii empatiaa. Suhtaudu lapseen ja hänen tunteisiinsa myötätuntoisesti ja lämmöllä. Pysy lapsen rinnalla haastavienkin tunteiden hetkellä.

Jotta voit suhtautua lapsiin lämmöllä, sinun tulee opetella itsemyötätuntoa ja suhtautua ensin itseesi ja omiin tunteisiisi hyväksyen, sallivasti ja armollisesti.⁠ Myötätunnon ja empatian kasvattaminen itseä kohtaan lisää hyvinvointia ja ennaltaehkäisee väkivaltaa. Itsemyötätuntoa voi opetella ja oppia.

Empatiataitoihin vaikuttaa paljon vuorovaikutus perheessä

Silloin, kun vanhemmat ja kasvattajat puhuvat ajatuksiaan ääneen ja sanoittavat mielensisältöjään, lapsen ajattelu ja kyky tunnistaa omia mielentilojaan kehittyy. Tämä tukee lapsen kykyä samastua ja asettua toisen asemaan.

Empatian kehittymiseen vaikuttaa paljon se, onko perheessä empatiaa tukeva kulttuuri. Kun lapsen tunteisiin ja tarpeisiin vastataan eikä hän jää yksin tunnekokemustensa kanssa, lapsen perusturva vahvistuu.

Muista, että vastoinkäymiset ja virheet ovat inhimillisiä, niitä sattuu kaikille. Älä rankaise lastasi (tai itseäsi) mokista.⁠ Pyydä anteeksi lapselta, jos olet tehnyt väärin. Lapsi oppii esimerkin voimalla.⁠

Tunteiden sanoittaminen

Empatiataitojen taustalla on kyky tunnistaa ja nimetä omia tunteita. Käytä tietoisesti tunnepitoista kieltä arjessa. Puhu omista tunteistasi ja sanoita lapsen tunteita. Muista, että et voi koskaan täysin tietää toisen tunteita, joten ei ole hyvä sanoa: Sinä olet nyt vihainen. On parempi sanoa: Sinä taidat nyt tuntea itsesi vihaiseksi. Tai: Minusta näyttää, että sinä tunnet nyt itsesi vihaiseksi.

Lasta voi myös aktivoida keskustelemaan siitä, miltä toisesta ihmisestä tuntuu. Jos lapsi ei osaa eläytyä toisen tunteisiin, aikuinen voi kertoa ajatuksiaan siitä, miltä toisesta saattaa tuntua eri tilanteet.⁠

Yksinkertaisia kysymyksiä lapsen empatiataitojen vahvistamiseksi ovat: Miltähän Villestä mahtaa tuntua? Mitä luulet, miltä Maisasta tuntuu? Kysymykset auttavat asettumaan toisen saappaisiin ja pohtimaan tilannetta toisen näkökulmasta. Kysymyksiä voi käyttää niin kirjoja lukiessa, telkkariohjelmia katsoessa kuin arkisissa tilanteissakin. Toisen asemaan asettumisen harjoitteleminen on erityisen tärkeää tunnekylmille lapsille, joiden on vaikea ymmärtää ja jakaa toisen ihmisen tunteita.

⁠Empatiataitoja kehitettäessä avainasemassa on toisten ajatusten ja tunteiden tunnistaminen ja sen ymmärtäminen, että ne voivat poiketa siitä, mitä itse kokee. Empatiataitoihin liittyy kyky kunnioittaa jokaisen omaa kokemusta.

Lue ja keskustele

⁠Lue lapselle kirjoja. On todettu, että kirjojen lukeminen lisää kykyämme tuntea empatiaa. Kirjoja lukiessa ja kuunnellessa pohdimme maailmaa jonkin toisen ihmisen ajatusten läpi ja kohtaamme erilaisia tilanteita toisten kautta. Tämä auttaa näkemään tilanteita muiden silmin. Kirjoja lukemalla ja kuuntelemalla lapsi tutustuu uusiin maailmoihin ja oppii eläytymään siihen, miltä toisesta tuntuu. Lukeminen lisää myös suvaitsevaisuutta. Lisäksi lapselle lukeminen vahvistaa aikuisen ja lapsen suhdetta, joka on myös tärkeä asia lapsen empatiataitojen kehittymisen kannalta.

Lapsille kannattaa lukea monipuolisesti erilaisia kirjoja. Kirjan ei tarvitse tuoda tunnetaitoja alleviivatusti esille ollakseen kehittävä. Hyviä kirjoja ovat esimerkiksi Piki, Pallo kuuluu kaikille, Toivo ja valas, Stella ja toivomustähti sekä Molli ja Kumma.

Lähteet

Empatiataidot

Kiusaamista vastaan empatiakykyä vahvistamalla

Ovatko empatiataidot rapistumassa?

Kiusaaminen – syyt, seuraukset ja puuttuminen

Pum! Kiukkuräjähdys! Tavarat lentelevät, nyrkki heiluu. Voiko kiukkuräjähdyksiä ennaltaehkäistä?

Kyllä, osan tunneräjähdyksistä voi ehkäistä. Kiukku on kuitenkin yksi normaaliin elämään kuuluva tunne eikä kaikkea kiukkua ole tarkoitus poistaa elämästä. Kiukkua ei ole tarkoitus vältellä eikä silotella lapsen elämää niin, ettei hän tuntisi kiukkua.

Millaisia ennakoivia keinoja voi käyttää ennen tunnereaktion syntymistä?

Ennakoivia keinoja ennen tunnereaktion syntymistä

Grossin prosessimalli jakaa tunteiden säätelykeinot ennakoiviin ja reaktiosidonnaisiin sen mukaan, pyritäänkö niillä vaikuttamaan tunnereaktioon ennen sen syntymistä vai sen jälkeen. Ennakoivia keinoja käytetään nimensä mukaisesti ennen reaktion syntymistä, jolloin pyritään ylläpitämään tasapainon tilaa.

Ennakoinnin avulla pyritään vaikuttamaan tulevien tapahtumien kulkuun. Keinoja ovat:

Tilanteen valinta niin, ettei se aiheuta suurta tunnereaktiota

Ei esimerkiksi mennä pitkän päivän päätteeksi tai nälkäisenä ruokakauppaan, jos tietää, että se on liian kuormittavaa lapselle ja lapsi helposti raivostuu kaupassa.

Tilanteen muokkaaminen vähemmän mielipahaa tuottavaksi

Tähän voi kuulua esimerkiksi ympäristöön tehtävät muutokset tai se, kuinka pitkän ajan toimintaan käyttää. Lasten kanssa toimiessaan aikuinen kulkee tilanteessa ikään kuin askeleen edellä. Jos tietää, että sisarukset jaksavat pelata keskenään lautapeliä vain vartin, heidän luokseen kannattaa mennä ennen tuon aikarajan loppumista ja ehdottaa jotain muuta tekemistä ennen ennakoitua ristiriitaa. Samoin lapsen kanssa voi mennä kauppaan sellaiseen aikaan, kun sekä lapsella että aikuisella on hyvä vireystila ja esimerkiksi jonoja ei ole.

Lapsen huomion suuntaaminen muuhun kuin tilanteeseen

Jos illan kauppareissua ei voi välttää ja kassajono on pitkä ja huomaa, että lapsi alkaa hermostua, lapsen kanssa voi miettiä tulevan illan yhteistä pelihetkeä ja tutkia kukkakaalin kummallisilta näyttäviä kukintoja.

Huom! Tällä ei tarkoiteta sitä, että mielipahan hetkellä lapsi harhautetaan tunteesta pois vaan nimenomaan ennaltaehkäisevänä keinona.

Kognitiivinen muutos eli tilanteen tulkinta uudella tavalla

Tällä tarkoitetaan näkökulman vaihtamista. Lapsi voi itse muuttaa ajatustaan tilanteesta. Esimerkiksi hävitessään lautapelissä voi ajatella: Nyt kävi näin, toinen voitti tuurilla. Seuraavalla kerralla minä voin voittaa.

Kognitiivinen muutos voi auttaa myös aikuista suhtautumaan kiukkuun eri tavalla. Aikuinen voi ajatella, että lapsen kiukkuisuus johtuu väsymyksestä eikä ole ärsyttävää uhmakkuutta.

Tutkaile lapsen kuormitusta ja stressiä

Jos lapsi on jatkuvasti kiukkuinen ja ärtynyt ja tulee usein tosi vihaiseksi, on hyvä miettiä, onko lapsi liian stressaantunut ja kuormittunut ja nukkuuko hän liian vähän. Silloin pitää miettiä, miten lapsen elämän kokonaiskuormitusta saisi vähennettyä. Tällöin ei yleensä yksittäiset keinot auta. Stressaantuneena kuormitustaso on niin kova, että pieneltäkin tuntuvat asiat saattavat kuormittaa kohtuuttoman paljon. Tällöin vaikkapa joku ihan yksinkertainen kysymys (Missä on vessa?) aiheuttaa suuren stressireaktion, kun kuormitusta on jo valmiiksi paljon taustalla.

Mieti, miten lapsen elämään voisi luoda tarpeeksi pysähtymistä ja rauhan hetkiä, ettei hän kävisi koko ajan ylikierroksilla.

Lähde: Tenavat tasapainoon -koulutusaineisto

Lapset saattavat jännittää monenlaisia asioita kuten uusiin tilanteisiin menemistä, esiintymistä, eläimiä ja ötököitä. Jännittäminen on normaali tunne ja lähes jokainen ihminen jännittää. Silti jännitys usein koetaan häpeällisenä ja nolona.

Mietitkö, mitä voi tehdä, kun lasta jännittää? Miten lapsen jännitystä voi helpottaa?

Tässä blogitekstissä käyn läpi, miten aikuisen suhtautumistapa vaikuttaa lapsen jännittämiseen ja lisäksi tekstistä saat konkreettisia keinoja lapsen jännityksen helpottamiseen.

Aikuisen suhtautumisen merkitys

Tutkaile omaa suhtautumistasi lapsen jännittämiseen. Herättääkö lapsen jännitys sinussa avuttomuutta, ahdistusta, häpeää, syyllisyyttä, ärtymystä, surua, syvää myötätuntoa tai jotain näiden sekoitusta?

On hyvä pysähtyä tämän äärelle erityisesti silloin, jos jännitystä pitää turhana ja ärsyttävänä tai toisaalta, jos on voimakas halu varoitella ja ylisuojella lasta vaaroilta tai epäonnistumiselta. Itselle tyypillinen tapa suhtautua omaan ja lapsen jännittämiseen juontaa omasta historiasta, tavalla tai toisella ja tästä on hyvä olla tietoinen voidakseen toimia toisin

Aikuinen auttaa lasta parhaiten ymmärtävällä, hyväksyvällä ja myötätuntoisella asenteella. Lauseet mitä sä nyt jännität, eihän tässä mitään jännitettävää ole tai mikset halua mennä mukaan, kun muillakin on niin hauskaa saattavat saada lapsen tuntemaan, ettei hänen tunteensa ole oikeutettu ja hänen kokemuksensa on vääränlainen. Näiden sijaan lapselle voi sanoa esimerkiksi: Minusta näyttää, että sinua jännittää nyt aika lailla. Olenko oikeassa? Saa jännittää, se on ihan normaali tunne.

Lasta ei tarvitse ylipuhua pois jännittämisestä. On hyvä antaa lupa sille, että asioita saa jännittää. Myös moni aikuinen jännittää uusia tilanteita ja vaikkapa esiintymistä. Jännittämisestä ei tarvitse päästä eroon. Kun jännityksen hyväksyy, se alkaa myös helpottaa nopeammin kuin jos taistelee jännitystä vastaan. Tämä sama pätee mihin tahansa tunteeseen. Kun tunteen hyväksyy ja on syli avoinna tunteille, tunteet myös alkavat hellittää nopeammin.

Ymmärtävän ja myötätuntoisen suhtautumisen lisäksi lapsi tarvitsee itselleen selkeitä tapoja, mitä hän voi tehdä, kun keho alkaa reagoida jännitykseen.

Lapsi tarvitsee keinoja jännittäviin tilanteisiin

Jännittävää lasta ei saa jättää liian yksin. Hän tarvitsee empaattista ja ymmärtävää aikuista tuekseen. Monella paljon jännittävällä aikuisella on kokemus, että jäi lapsena täysin yksin jännittämisen kanssa eikä saanut siihen tukea vanhemmilta, kasvattajilta eikä myöskään saanut keinoja jännityksen kanssa olemiseen ja sen helpottamiseen.

Lapsen kanssa voi harjoitella rauhoittumisen taitoja. Omaa kehoa ja mieltä voi opetella rauhoittamaan silloin kun huomaa, että jännitys lähtee viriämään kehossa. Kehoa voi opetella rentouttamaan. Voi opetella rauhoittamaan itseä pidentämällä uloshengitystä.

Lapsen kanssa voi tutustua myös ajatuksellisiin keinoihin rauhoittaa omaa oloa. Jännitystä voi helpottaa tai lisätä omilla ajatuksilla. On hyvä tutustua siihen, millaiset ajatukset lisäävät jännitystä ja millaiset ajatukset kannustavat itseä ja rauhoittavaa omaa oloa.

Tilanteiden miettiminen etukäteen auttaa lasta! Kun lapsen kanssa on pohtinut jännittäviä tilanteita ja miettinyt ja kokeillut erilaisia keinoja helpottaa jännitystä, se auttaa lasta toimimaan jännittävissä tilanteissa. Ongelmanratkaisutaitojen harjoittelu tukee lapsen tunnetaitojen vahvistumista.

* sisältää linkin yhteistyökumppanin sivulle

Tunnetaidoista puhutaan tällä hetkellä paljon. Mitä tunnetaidot ovat ja miksi niiden opettelu on tärkeää? Mitkä asiat ovat tunnetaitokasvatuksen ytimessä? Kerron myös Pomenia Satuseikkailu -lautapelistä ja tunneseikkailukorteista, joita olen ollut mukana tekemässä.

Mitä tunnetaidot ovat?

Tunteet ovat olennainen osa ihmisyyttä. Ne ovat elintärkeitä viestintuojia ja ne palvelevat hyvinvointiamme – jos vain annamme niille siihen mahdollisuuden. Tunteet ovat erilaisia kokemuksemme sävyjä ja kertovat siitä, kuinka miellyttävänä tai epämiellyttävänä koemme jonkin asian tai tilanteen. Tunteilla on aina jokin syy, ne eivät tule turhaan ja kiusatakseen meitä. Siksi yksikään tunne ei ole negatiivinen eikä kielteinen.

Tunnetaitoihin kuuluu tunteen tunnistaminen, tunteiden kannattelu ja sietäminen itsessä, tunteiden säätely, ilmaiseminen, käsittely ja purkaminen. Keskeistä tunnetaitokasvatuksessa on vahvistaa lapsen yhteyttä itseensä ja omaan kehoonsa. Omien tunteiden tunnistamisen opettelu alkaa aina tunnekehoyhteyden vahvistamisesta.

Tunnetaidot opitaan kokemuksen ja mallin kautta ja aikuisen rooli lapsen tunnetaitojen kehittymisessä on keskeinen. Lapsi tarvitsee viestin siitä, että hänen tunteensa ovat luvallisia ja aikuinen kestää hänen tapansa opetella niiden ilmaisua. Lapselta ei voi odottaa taitoja, joita hänen kanssaan ei ole harjoiteltu.

Miksi tunnetaitojen harjoittelu on tärkeää?

Tunnetaidot ovat elämäntaitoja, jotka lisäävät hyvinvointiamme. Tunnetaidoilla on tärkeä merkitys mielen hyvinvoinnin voimavarana. Ne auttavat paitsi omien tunteiden säätelyssä ja rakentavassa ilmaisemisessa, myös toisten empaattisessa kohtaamisessa.

Kun oppii ymmärtämään kehonsa ja mielensä reaktioita, voi alkaa selvitä hyvin monista haastavista tilanteista. Tunteet eivät enää ole jotain täysin hallitsematonta, jota lapselle tapahtuu, vaan opitaan vähitellen tulemaan toimeen myös voimakkaiden ja haastavilta tuntuvien tunteiden kanssa. On sekä vanhemmalle, kasvattajalle että lapselle itselleen helpottavaa, kun lapsi oppii käsittelemään omia tunteitaan rakentavasti eikä lapsen tarvitse esimerkiksi riehua ja lyödä purkaakseen kiukkua ulos. Myös jännityksen kanssa voi oppia tulemaan toimeen ja itseään voi oppia rauhoittamaan, kun pelottaa. Miellyttäviltä tuntuvia tunteita voi oppia vahvistamaan ja lisäämään elämässä, kun alkaa kiinnittää huomiota pieniin hyviin asioihin elämässä.

Tunnetaitokasvatuksen tavoitteena on antaa lapselle eväitä koko elämää varten. Tavoitteena on, että lapsi tutustuu tunteisiinsa, niiden säätelyyn, rakentavaan ilmaisuun ja purkamiseen. Mitä nuorempana näiden taitojen harjoitteleminen aloitetaan, sitä tunne-elämältään tasapainoisempia ja itsetunnoltaan terveempiä aikuisia lapsista kasvaa.

Tunnetaitojen harjoittelemisen myötä itsetuntemus, levollisuus ja keskittymiskyky paranevat. Lapsi saa rohkeutta itsensä ilmaisemiseen. Tunnetaitoiset lapset tulevat myös paremmin toimeen ystäviensä kanssa. Hyvät tunnetaidot vahvistavat myös kykyä säädellä stressiä.

Pomenia Tunneseikkailukortit ja Satuseikkailu-lautapeli

Pääsin mukaan tekemään Pomenian tunneseikkailukortteja ja Satuseikkailu-lautapeliin tehtäviä. Tehdessäni tehtäviä lautapeliin ja tunneseikkailukortteihin mielessäni olivat seuraavat ydinajatukset:

Toiminnallisuus ja luovuus

Tunnetaitoja ei opi vain keskustellen. Tarvitaan toiminnallisuutta, kokemuksellisuutta ja luovuutta. Luova toiminta vahvistaa oikeaa aivopuoliskoa. Sitä tarvitsemme tässä maailmassa, joka arvostaa enemmän vasemman aivopuoliskon toimintaa, johon kuuluvat esim. kirjoittaminen, tiedon hallinta ja loogisuus.

Kehollisuus

Moni aikuinen on tottunut ajattelemaan tunteita. Yhteys omaan kehoon on katkennut, ja tunteita enemmän ajatellaan kuin tunnetaan. Tunteet ovat kuitenkin kehollisia. Sekä tunneseikkailukorteissa että Satuseikkailu-lautapelissä ohjaan lasta tutkailemaan, miltä tunteet tuntuvat kehossa. Missä kohtaa kehoa tunne tuntuu? Tehtävissä harjoitellaan myös itsen äärelle pysähtymistä. Kun opitaan pysähtymään oman itsen, oman kehon ja oman hengityksen äärelle, opitaan tunnistamaan myös omia tunteita.

Koska tunteet ovat kehollisia, myös parhaat tunnesäätelykeinot ovat kehollisia. Lautapelin ja tunneseikkailukorttien tehtävät antavat sekä lapselle että aikuiselle tunnesäätelytaitoja: opetellaan rauhoittavaa hengitystä, kehon rentouttamista, kiukun ravistelua pois kehosta, itsensä silittelyä surullisena jne.

Kaikki tunteet kuuluvat elämään

Tunteiden takana on aina jokin viesti ja tarve. Tunteet ovat rikkaan elämän eri sävyjä. Mitä syvemmin tunnet surun, häpeän ja muut haastavilta tuntuvat tunteet, sitä syvemmin tunnet myös ilon, kiitollisuuden ja onnellisuuden. Kun sallii itselleen kaikki tunteet, voi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on.

Sinä olet hyvä ja tärkeä

Tunneseikkailukorttien ja lautapelin tehtävissä korostuu, että jokainen on ihana ja jokaisella on vahvuuksia. Omia vahvuuksia ja hyviä puolia on tärkeä oppia näkemään. Nämä on myös tärkeä sanoa lapselle ääneen!

Yhteinen tekeminen

Sekä lautapelin tehtävien että tunneseikkailukorttien tarkoitus on tuoda ihania hetkiä aikuiselle ja lapselle ja lisäksi tehtävien avulla sekä aikuinen että lapsi voivat oppia uusia tunnetaitoja.

Tervetuloa mukaan seikkailulle itseen ja omiin tunteisiin!

* sisältää mainoslinkin Tunnetaitoja lapselle -sivustolle

Tule seuraajakseni myös Facebookissa ja Instagramissa.