Kasvun Taian blogi

Lämpimästi tervetuloa blogiini. Kirjoitan blogissani lapsen tunnetaitojen tukemisesta, myönteisistä kasvatuskeinoista ja hyvinvoivasta ja läsnäolevasta vanhemmuudesta.

Tilaus
Bloglovin’
RSS-syöte
Sähköposti
heli@kasvuntaika.fi
Facebook
kasvuntaika
Instagram
kasvuntaika
Twitter
Voimaposti
Tilaa itsellesi Vanhemmuuden voimaposti

Aiheita

Kasvun Taian blogi

Lämpimästi tervetuloa blogiini. Kirjoitan blogissani lapsen tunnetaitojen tukemisesta, myönteisistä kasvatuskeinoista ja hyvinvoivasta ja läsnäolevasta vanhemmuudesta.

14.2.2020
Jaa kavereille:

Tunteista kertovia lastenkirjoja (osa 6)

Tunnetaitokirjoja lapsille

Uusia tunnetaitoaiheisia kirjoja ilmestyy koko ajan lisää. Osa kirjoista korostaa tunnetaitoja ja on kirjoitettu täsmäkirjoiksi lapsen tunnetaitoihin. Tunnetaitoja korostavien kirjojen rinnalla on monia kuvakirjoja, joissa tunteet ja kaveritaidot ovat osa tarinaa.

Seuraavassa esittelen lastenkirjoja, joissa tunteet ovat osa tarinaa ja jotka eivät ehkä ole niin opetuksellisia kuin täsmäkirjat tunnetaidoista. Lastenkirjat tarjoavat hyvän väylän keskustella tunteista. Monet kirjat voivat nostattaa ihan luontevasti lapsen keskustelua ja ihmettelyä ja aikuinen voi auttaa myös lasta kysymyksillä pohtimaan kirjan tarinaa ja tunteita: Miksi kirjan tapiiri oli surullinen? Mistä tunnistit, että tapiiri oli surullinen? Mistä tunnistat sen, että olet itse surullinen? Missä kohtaa kehoasi suru tuntuu? Kuinkahan tapiiria voisi lohduttaa?

Silkkiapinan nauru on kaunis ja koskettava lastenkirja surusta. Tapiiri ja silkkiapina ovat parhaat ystävykset, jotka keppostelevat päivät läpeensä. Eräänä päivänä silkkiapina sairastuu ja kuolee. Miten joku, joka on aina ollut olemassa voi yhtäkkiä olla poissa? Tapiirin maailma menee pirstaleiseksi. Tapiirista tuntuu, ettei kukaan ymmärrä hänen menetystään. Suru voi tuntua ylitsepääsemättömältä eikä se mene hetkessä ohi. Eikä sen tarvitsekaan mennä heti ohi. Ystävykset jakavat yhdessä muistoja ja tapiiri huomaa vähitellen suremisen olevan helpompaa yhdessä kuin aivan yksin.

Mörköjuhlat kertoo peloista ja niiden voittamisesta. Alman perhe on muuttanut. Uusi talo narahtele ja nurkissa vilahtaa varjoja. Alma on varma, että siellä asuu mörköjä. Alma kertoo möröistä vanhemmille, jotka ovat sitä mieltä, että mörköjä ei ole olemassa. Alma saa kuitenkin vanhemmilta keinoja, joita hän voi kokeilla mörköjen kanssa. Alman äiti on juhlasuunnittelija ja Alma saa idean järjestää möröille juhlat. Juhlisimme yhdessä ystävinä, eikä minun tarvitsisi enää pelätä niitä. Juhlien myötä mörköjä ei enää ole ja Alma saa itselleen myös parhaan kaverin.

Tuikun tärkeä tehtävä kertoo Tuikusta, jolle on päiväkodissa sattunut kahnaus, joka painaa Tuikun mieltä. Vatsaa vääntää, ruoka ei maistu ja leikit eivät suju. Tuikku yrittää purkaa huolta eri tavoin, esimerkiksi piirtäen ja hän myös lähettää huolensa ilmapallon pois vietäväksi. Lopulta Tuikku kertoo huolensa äidille ja äiti keksii keinon, joka auttaa huoleen.

Tunne- ja kaveritaitokirjoja

Vesta-Linnea ja kaverit kertoo sosiaalisten suhteiden synnyttämistä arkisista ongelmatilanteista: kaverisuhteista ja ystävyydestä. Alakouluikäinen Vesta-Linnea jumittuu puhelimen ääreen, kun paras kaveri ei soitakaan sovitusti koulun jälkeen. Vesta-Linnea kokee pettymystä ja hylätyksi tulemisen tunnetta. Se, ettei pääse mukaan tekee yhtä kipeää kuin jos käsi tai jalka murtuu. Vesta-Linnean äiti aistii tytön olemuksesta, että jotain on nyt pielessä, ja hän tekee parhaansa havahduttaakseen tämän pois huolisyövereistä.

Pikku-Litti ja lempparieno on kirja mustasukkaisuudesta. Pikku-Litti rakastaa lempparienoaan. He tekevät yhdessä kivoja asioita kuten pelaavat jalkapalloa. Mutta eräänä päivänä Steve istuu enon keittiössä. Pikku-Litin mielestä hänen pitäisi mennä kotiin. Pikku-Litti toivoo, että Steve olisi astunut naulaan tai kuollut. Erinäisten tapahtumien myötä Pikku-Litti kuitenkin tutustuu Steveen paremmin ja huomaa, että hän onkin ihan hyvä tyyppi.

Ilon Milli ja pelon Mölli kertoo peloista ja niiden käsittelemisestä. Milli tapaa metsäretkellään kummallisen tytön, Möllin, joka näkee vaaroja ja hirvityksiä joka puolella. Pian Millikin alkaa pelätä, sillä Mölli on vaarojen asiantuntija. Mölli näkee vaaroja joka paikassa ja hän tulee Millin elämään saaden Millin pelkäämään. Milli muuttuukin araksi ja pelokkaaksi. Apuun tulee vaari, joka kertoo, että meillä jokaisella on oma möllimme. Vaarilla on myös keino, miten möllien kanssa voi elää. Mitä enemmän möllejä yrittää hätistää tiehensä, sitä enemmän ne varoittelevat vaaroista. Möllin kanssa pitää vain ystävystyä, vaari neuvoo.

Haluaisitko luovia ja toiminnallisia työkaluja lapsen tunnetaitojen tukemiseen? Kaipaatko toimivia ja helppoja tapoja vahvistaa lapsen kykyä tunnistaa, säädellä ja ilmaista omia tunteitaan? Tutustu e-oppaaseen Tunnepuuhat, johon on koottu sekä tietoiskuja tunnetaidoista että 15 toiminnallista ja luovaa ideaa lasten tunnetaitojen vahvistamiseen. Klikkaa ja lue lisää!

Lue myös aikaisemmat kirjoitukseni aiheesta:

25.1.2020
Jaa kavereille:

Miten siirtyä käskemisestä ja komentamisesta lapsen ohjaamiseen?

lapsen ohjaaminen

Nyt lopeta. Olen jo ainakin sata sanonut samasta asiasta. Miksi aina pitää jankuttaa miljoona kertaa ennen kuin sinä tottelet minua?

NYT TÄNNE! Vaatteet päälle ja heti, en jaksa enää yhtään kertaa sanoa samasta asiasta.

Moni vanhempi ei haluaisi jatkuvasti joutua jankuttamaan lapselle ja koko ajan käskyttämään – luultavasti et sinäkään. Mutta miten siirtyä käskemisestä lapsen ohjaamiseen?

Suuntaa katse ensin itseesi

Lapsesi käytös on peili sinun käytöksestäsi. Lapsi reagoi siihen, millä mielialalla sinä olet ja miten lähdet ratkomaan haastavia tilanteita. Lapsi ottaa myös mallia sinun käytöksestäsi – hän tutkii, miten sinä teet asioita ja miten sinä kommunikoit sekä hänen että muiden kanssa.

Lähtökohta on se, että jos lapsellasi on ongelma, sinun aikuisena tulee miettiä, miten sinä voisit muuttaa omaa käytöstäsi. Yhteyden ja yhteistyön luominen on aina aikuisen tehtävä. Erityisesti haastavissa tilanteissa aikuiselle iskee helposti päälle jäykkä aikuisuusrooli ja selkärankatoimintamallit, josta puskee ajatus, että lapsen pitää totella ja toimia tasan niin kuin minä sanon.

Tutkimusten mukaan toimivin kasvattajuus on empaattista ja ohjaavaa, molemminpuoliseen kunnioitukseen perustuvaa. Lapset helposti kokevat tiukan, komentavan ja rangaistuksiin perustuvan ohjauksen epäreiluksi ja mielivaltaiseksi – ja sitä se usein onkin.

Tahdomme kasvattaa itsenäisiä lapsia, jotka ajattelevat omilla aivoillaan eikä toimi joka asiassa, kuten joku toinen, auktoriteetti sanoo. Jatkuvan käskemisen ja komentamisen sijaan sinun onkin hyvä suunnata keskustelemiseen, empatiaan, perustelemiseen ja rinnalta ohjaamiseen. Sinä aikuisena ohjaat ja kannustat sen sijaan, että koko ajan vain kiellät ja käsket.

Muista, että lapset eivät ole pieniä aikuisia, jotka tekevät aina, kuten aikuinen sanoo. Lapset opettelevat asioita. Katso asioita lapsen näkökulmasta ja hänen maailmastaan käsin. Näin pystyt löytämään empatiaa lastasi kohtaan.

Muutama vinkki arkeen

  • Mieti, mitä toivot, että lapsesi tekee. Sano toiveesi ohjeena ääneen.
  • Tutkimusten mukaan 85 % aikuisen lapsille välittämistä viesteistä on kielteisiä – ei, lopeta, älä – joten niiden vähentäminen kannattaa. Muuta kiellot toimintaohjeiksi. Sen sijaan, että sanot Älä huuda, voit sanoa: Puhu hiljemmin.
  • Muista, ettei lapsesi ole tarkoituksella tuhma ja tottelematon. Hän on lapsi, joka tekee parhaansa niillä taidoilla, jotka hänellä juuri nyt on.
  • Lapsella on usein tarve olla itse ohjaksissa, vaikuttamassa asioihin. Hän haluaa olla päättämässä asioista. Pieni lapsi voi päättää esim. siitä, laittaako hän tänään punaisen vai sinisen hatun päähänsä. Isompi lapsi voi tehdä jo isompia päätöksiä. On hyvä kuitenkin tiedostaa, että päätösten tekeminen kuormittaa lapsen aivoja – ei ole hyvä laittaa lasta päättämään liian isoista asioista koko ajan.
  • Lapselta kysyminen on tärkeää, sillä se laittaa liikkeelle mielessä prosessin, joka etsii ratkaisuja. Mieli lähtee luomaan uusia toimintatapoja ja uusia polkuja ajatuksiin. Tätä ei tapahdu silloin, kun aikuinen määrittelee lapsen puolesta, miten lapsen pitäisi toimia. Kun lapselta kysytään pienestä alkaen, he oppivat ottamaan vastuuta ratkaisuistaan. Mitä sinä ajattelet…, Mikä ratkaisu toimisi sinun mielestäsi…, Mitä sinä toivoisit minulta tämän asian suhteen….

Kohti myönteisiä kasvatuskeinoja

Myönteisiä kasvatuskeinoja voi oppia! Tule mukaan Myönteisiä keinoja kasvatukseen -verkkovalmennukseen. Verkkovalmennus ohjaa myönteiseen, lasta arvostavaan ja empaattiseen kohtaamiseen. Valmennus vie sinut pintaa syvemmälle tarkastelemaan omia toimintatapojasi ja tekemään muutoksia niihin. Tutustu valmennukseen ja ilmoittaudu mukaan!

12.12.2019
Jaa kavereille:

Lapsen stressi – miten sitä voi helpottaa?

lapsen stressi

Onko lapsillakin stressiä? Miten lapsen stressi ilmenee ja miten sitä voi helpottaa?

Lapsen stressi on tärkeää tunnistaa, sillä lapsen aivot ovat herkempiä stressikokemuksille kuin aikuisen aivot. Liiallinen stressikuorma voi johtaa siihen, että lapsen kehittyvät aivot eivät saa kasvaa rauhassa. Jos lapsi joutuu elämään jatkuvassa kuormituksessa, hänen kehittyviin aivoihinsa voi muodostua yliherkkyys stressille. Tämä voi johtaa siihen, että lapsen kyky käyttää tunnesäätelytaitoja on heikko aivan pienissäkin vastoinkäymisissä.

Hyvä uutinen on se, että aikuinen voi omalla toiminnallaan tukea paljon lapsen stressin säätelytaitojen kehittymistä.

Miten lapsen stressi ilmenee?

Lapsen stressi voi näkyä esimerkiksi lisääntyneenä ärtyneisyytenä, kiukutteluna, levottomuutena, tottelemattomuutena, itkuherkkyytenä, ovien ja tavaroiden paiskomisena, päänsärkynä, vatsakipuina, painajaisina ja ruokahaluttomuutena. Kiukuttelu sinällään kuuluu lapsen normaaliin elämään, mutta jos lapsi on koko ajan kiukkuinen ja hyvin ärtynyt, on hyvä pysähtyä tilanteen äärelle, mistähän se kertoo.

Lapsen stressin voi tunnistaa siitä, että lapsi on heti aamusta alkaen kiukkuinen ja ärsyyntyy pienistäkin asioista. Tai siitä, että mielentila vaihtelee helposti – lapsi oli juuri äsken iloinen, ja nyt hän on kiukkuinen. Lapsen stressi voidaan helposti tulkita huonona käytöksenä.

Temperamentti ja persoonallisuus vaikuttaa lapsen kokemaan stressiin. Osa lapsista on herkempiä ja esimerkiksi jännittävät uusia tilanteita enemmän kuin toiset. Tunnistatko sinä, mitkä asiat kuormittavat ja stressaavat sinut lastasi? Entä mitkä asiat auttavat lastasi rauhoittumaan ja rentoutumaan?

Miten lapsen stressi helpottuu?

Tarkastele ensin omaa käytöstäsi ja perheenne ilmapiiriä. Tuotko työhuolesi kotiin? Kuinka kireä tai rento itse olet? Onko leppoisaa aikaa tarpeeksi? Annatko lapselle myönteistä huomiota tarpeeksi? Onko perheessänne leikillisyyttä, läheisyyttä, iloa ja naurua?

Lapsen stressioireet kertovat siitä, että lapsi on liian kuormittunut. Huolehdi siitä, että tilaa levolle ja vapaalle leikille ja olemiselle jää tarpeeksi. Liian aikataulutettu elämä voi stressata lasta ja hän voi uupua (kuten aikuinenkin uupuu, jos ei ole riittävästi aikaa levolle ja palautumiselle). Päivän aikana tarvitaan pieniä pysähdyksiä, jolloin lapsen hermosto pääsee rauhoittumaan. Pysähdyksiä voi luoda vaikkapa lukemishetken, piirtämisen, värittämisen, muovailun tai lapsen hieromisen avulla.

Helli, halaa ja kosketa lasta. Koskettaminen vähentää tutkitusti lapsen kokemaa stressiä. Lasta voi hieroa ja vaikka kuvittaa päivän tapahtumia lapsen selkään. Lapsen kanssa voi yhdessä harjoitella rauhoittumista ja rentoutumista. Yksi tapa harjoitella rauhoittumista on laittaa pehmolelu lapsen vatsan päälle ja seurata yhdessä, miten pehmolelu liikkuu hengityksen tahdissa ylös ja alas. Sekä aikuista että lasta hyödyttää rauhoittavan hengityksen harjoitteleminen. Lasta voi opettaa myös jännittämään ja rentouttamaan omaa kehoaan. Miltä kehossa tuntuu jännitys? Entä miltä tuntuu rentoutuminen?

Muista, että kaikista arvokkainta, mitä aikuinen voi lapselle tarjota, on kiireetön aika. Tavallinen arki, jossa myös vain ollaan ja köllötellään yhdessä. Arki, jossa pysähdytään hämmästelemään asioita ja jutellaan päivän kuulumisista.

Vanhemmuuden voimapostista ja materiaalikirjastosta saat ilmaisia vinkkejä myönteiseen, tunnetaitoiseen ja hyvinvoivaan lapsiperhearkeen. Klikkaa ja lue lisää!

Lähteitä

Tutustu myös koulutukseen Lapsen rauhoittumisen tukeminen!

11.11.2019
Jaa kavereille:

Pojat saavat itkeä!

poika itkee

Isot pojat eivät itke

Itkevät pojat ovat homoja

Pojan pitää olla poika eikä turhaan pillittää

Itkupillipojat kasvaa kieroon

Nuo ovat lauseita, joita olen kuullut leikkikentän laitamilla, junassa ja kaupassa muutamien viime kuukausien aikana. Olin ajatellut, että nuo lauseet olisi jo unohdettu menneille vuosikymmenille. Olen tullut tosi surulliseksi kuullessani noita lauseita. Vanhemmat ja kasvattajat opastavat edelleenkin poikia piilottamaan tunteita, koska miehiseen maailmaan ei kuulu itkeminen. Miksi ei?

Samanaikaisesti naiset ihmettelevät, kun miehet eivät osaa puhua tunteistaan. Ja se, että miehet eivät osaa puhua tunteistaan, johtuu juuri siitä, että tunteita ei ole saanut olla eikä niitä ole saanut näyttää eikä niihin ole näin syntynyt minkäänlaista kontaktia. Humalassa tai yksin pimeässä huoneessa mieskin on sitten voinut itkeä ja näyttää herkkää puoltaan.

Lapsen maailma -lehden (11/2019) artikkelin Saako poika itkeä mukaan kouluyhteisö ja nuorten maailma on edelleen melko konservatiivinen. Edelleenkin vallalla on todella vanhanaikainen ajatusmaalma, jossa sukupuoli rajoittaa toimintaa. Se, että miehet eivät saa näyttää tunteita ja itkeä, tulee jatkuvasti esille poikien kanssa keskustellessa, kertoo artikkelissa haastateltu tasa-arvohankkeen työntekijä.

Tämä tuntuu tosi surulliselta. Jopa hämmentävältä. Itse olen ajatellut, että olemme menneet paljon eteenpäin niistä vuosikymmenistä, joina miesten kuului olla kovia eikä tunteita saanut näyttää.

Millaisia lapsia ja nuoria haluamme jatkossa kasvattaa?

Nyt on menossa kasvatuskulttuurin muutos ja tiedostamme paljon enemmän kuin aikaisemmin. Haluammeko jatkossakin kasvattaa poikia ja miehiä, jotka sullovat tunteet sisälleen eivätkä osaa ilmaista tunteita terveellä ja rakentavalla tavalla? Voit myös miettiä, mitä se kertoo sinusta itsestäsi, jos et salli poikien ja miesten itkevän.

Kasvatuksessa puhutaan paljon sukupuolisensitiivisyydestä, mutta vielä tänäkin päivänä poikia pidetään vähemmän sylissä kuin tyttöjä. Poikia kosketetaan vähemmän kuin tyttöjä. Pojille puhutaan vähemmän tunteista kuin tytöille. Pojille sallitaan kapeampi tunneskaala kuin tytöille. Todella surullista.

Poikia ja miehiä on kasvatettu pitkään siihen suuntaan, että omien tarpeiden, tunteiden ja keskeneräisyyksien esiin tuominen ei ole toivottavaa. Joissain tutkimuksissa miehistä yli puolet on välttelevästi kiintyneitä.

Haluammeko jatkossa(kin) kasvattaa miehiä, jotka eivät osaa puhua tunteistaan ja joita ei ole kosketettu ja joille ei ole annettu läheisyyttä? Olisiko jo aika muutokselle, jossa sukupuolella ei ole väliä sen kanssa, miten paljon lasta pidetään sylissä tai saako lapsi itkeä vai ei?

Tunteiden tukahduttamisesta tunteiden ilmaisuun

Ihminen tukahduttaa tunteet silloin, kun hän ei saa tai uskalla niitä ilmaista tai hänellä ei ole keinoja tunteiden ilmaisemiseen. Voi olla, ettei ihminen ole saanut apua tunteen rakentavaan ilmaisemiseen ja purkamiseen. Tukahdutettu tunne jää kehoon.

Tunteiden sullominen sisälle kivettää tunteet sisälle tunnemöykyiksi. Joskus sisälle sullotut tunteet purkautuvat holtittomina raivareina tai väkivallantekoina. Niitäkö me haluamme? Itse mietin, kuinka paljon tukahdutettuja tunteita liittyy vaikkapa masennukseen, ahdistukseen, itsemurhiin, päihteiden käyttöön ja silmittömiin väkivallantekoihin. Mietin myös, kuinka paljon tukahdutettuja tunteita liittyy fyysisiin sairauksiin kuten vaikkapa vatsahaavaan tai sydänkohtauksiin.

Itku on tervettä, se vapauttaa tunnetta. Itkeminen osoittaa, että ihmisellä on kontakti itseensä ja tunteisiinsa ja hän osaa ilmaista vaikkapa surua tai pettymystä. Jos poikien ei sallita itkeä, se tarkoittaa, että osa tunteista työnnetään piiloon sisälle ja siitä tulee pitkän päälle raskaita tunnetaakkoja ja tunnelukkoja. Tukahdetut tunteet eivät ole hyväksi kenellekään. Ihminen voi hyvin silloin, kun hän saa ilmaista tunteitaan ja elää ne läpi.

Annetaan kaikkien ilmaista tunteita! Itku kuuluu niin tytöille, pojille, naislle, miehille kuin muunsukupuolisillekin. Minun mielestäni se on tosi kovan jätkän merkki, kun uskaltaa näyttää aidot tunteensa eikä sullo itkua sisälleen. Mitä mieltä sinä olet tästä asiasta?

Vanhemmuuden voimapostista ja materiaalikirjastosta saat ilmaisia vinkkejä myönteiseen, tunnetaitoiseen ja hyvinvoivaan lapsiperhearkeen. Klikkaa ja lue lisää!

Lue myös seuraavat kirjoitukseni:

2.11.2019
Jaa kavereille:

Vaativuuden tunnelukko – miten sitä voi avata?

lukko

Vaativuus ja itsekriittisyys näkyy sisäisenä paineena, riittämättömyyden tunteena, pelkona ja mielipahana.

Minulla on moittivaa sisäistä puhetta, rima on kaikessa korkealla ja olen vaativa myös muita kohtaan.

Koen jatkuvaa riittämättömyyttä, paineen tunnetta, kontrollinhalua ja kireyttä.

Vaativuus kuormittaa minua henkisesti. Joka osa-alueella pitäisi suoriutua täydellisesti: vanhemmuus, opiskelu, koti.

On vaikeaa olla tyytyväinen, osata olla vain ilman suorittamista ja elää hetkessä.

En koe koskaan riittäväni. Se on tuonut ahdistusta elämääni.

Kyselin instagram-seuraajiltani, miten vaativuus ja itsekriittisyys näkyy heidän elämässään ja millaista haittaa vaativuudesta on ollut elämälle. Sain ylläolevia vastauksia. Tuntuvatko nuo lauseet sinusta tutuilta?

Tässä kirjoituksessa kerron sinulle, mikä on vaativuuden tunnelukko ja miten sitä voi lähteä avaamaan.

Vaativuuden tunnelukko saa sinut suorittamaan

Suorittamisen ja itsekriittisyyden taustalla on usein vaativuuden tunnelukko. Tunnelukko on käyttäytymismalli, jonka avulla olet oppinut selviytymään lapsena ja nuorena. Tunnelukko on läsnä elämässäsi myös aikuisena, vaikka et enää tarvitse sen tuomaa suojaa.

Silloin, kun sinulla on vaativuuden tunnelukko, olet vaativa itseäsi kohtaan, vaikka luultavasti itse pidät omaa vaativuuttasi ihan kohtuullisena. Sinusta tuntuu, että sinun pitää ihan koko ajan tehdä jotain ja sinun on saatava aikaan asioita. Levolle ja rentoutumiselle ei jää aikaa eikä tilaa.

Et voi olla tyytyväinen itseesi, ellet täytä kovia vaatimuksiasi. Ja usein käy niin, ettei mikään koskaan riitä ja aina on jotain tavoittelemisen arvoista. Sinua vaanii koko ajan riittämättömyyden, epäonnistumisen ja huonommuuden tunteet ja nämä tunteet iskevät sinuun, ellet yllä vaatimuksiisi.

Sinun on vaikea nauttia rentoutumisesta ja levosta. Elämäsi tuntuu jatkuvalta suorittamiselta. Olet usein stressaantunut, ärtynyt ja tyytymätön.

Vaativuuden tunnelukon avaaminen

Tiedostaminen on ensimmäinen avain tunnelukon avaamiseen. Alat avata ja luopua vaativuudesta vasta sitten, kun kykenet näkemään sen kohtuuttomuuden. On tärkeä alkaa tunnistaa, missä tilanteissa tunnelukko aktivoituu ja löytää myös syntymekanismeja tunnelukolle.

Kun tunnelukkoa alkaa hoitaa, sisällämme oleva pieni lapsi saa rakkautta ja huomiota ja tunnelukko alkaa vähitellen hellittää. Alat yhä useammin huomata, ettei sinulle nyt aikuisena enää ole tarvetta arvostella itseäsi tai pinnistellä jatkuvasti voimiesi äärirajoille saadaksesi kiitosta ja huomiota.

Muutoksesi alkaa, kun tulet tietoiseksi nykyisistä toimintatavoistasi ja toimintasi kaavamaisuudesta ja alat järjestelmällisesti haastaa ajatteluasi, joka ohjaa toimintaasi. Kun ymmärrät paremmin, miten vaativuuden tunnelukkosi on syntynyt ja miten se näkyy tällä hetkellä toiminnassasi ja oivallat, miksi toimit tietyillä tavoilla, sinun on helpompi suhtautua itseesi armollisemmin.

Tärkeää on kykysi eriyttää ajatuksesi: Tämä on vaativuuden tunnelukon tuoma ajatus ja saa minut ajattelemaan, että minun pitäisi suorittaa koko ajan ollakseni riittävä. Minun ei tarvitse toimia tunnelukkoni ohjaamana, vaan voin höllätä vaativuuttani ja tuntea silti tyytyväisyyttä.

Tunnelukkotyöskentely vaatii kärsivällisyyttä. Pikakikkoja tunnelukkojen avaamiseen ei ole olemassa. Tunnelukot ovat syntyneet lapsuudessa ja olleet jo pitkään, sen takia ne eivät avaudu hetkessä. Syvään juurtuneiden ajatusmallien muuttaminen ei tapahdu sormia napsauttamallta.

Vaativuuden tunnelukon avautuminen tuo elämääsi rentoutta, lempeyttä, iloa ja myötätuntoa itseäsi kohtaan. Silloin, kun saat avatuksi vaativuuden tunnelukkoasi, pystyt näkemään oman arvosi ilman suorittamista. Olet läsnäolevampi ja tasapainoisempi. Et enää koe jatkuvaa ärtyneisyyttä, kun asiat eivät mene niin kuin olet ajatellut. Voit olla tyytyväinen itseesi ja elämääsi, ilman että sinun tarvitsee koko ajan suorittaa kokeaksesi tyydytystä. Eikö kuulostakin hyvältä?

Haluatko heittää hyvästit vaativuudelle ja elää onnellista, tasapainoista ja rentoa elämää? Tutustu Avaa vaativuuden tunnelukkoa -verkkovalmennukseen, joka auttaa sinua avaamaan vaativuuden tunnelukkoasi. Verkkovalmennus auttaa sinua näkemään oman arvosi ilman suorittamista ja se auttaa sinua olemaan itsellesi armollisempi. Mieti, mitä kaikkea liiallisesta vaativuudesta luopuminen toisi sinun elämääsi. Miltä elämäsi tuntuisi, jos riittäisit itsellesi?

Lähteet:

Skeematerapian opintojen materiaalit (Kimmo Takanen)

Avaa tunnelukkosi - vapaudu elämään täydesti (Jeffrey E. Young & Janet S. Klosko)

Tunne lukkosi - vapaudu tunteiden vallasta (Kimmo Takanen)