Kasvun Taian blogi
Lämpimästi tervetuloa blogiini. Kirjoitan blogissani lapsen tunnetaitojen tukemisesta, myönteisistä kasvatuskeinoista ja hyvinvoivasta ja läsnäolevasta vanhemmuudesta.
11.1.2018
Jaa kavereille:
Olen sekä mindfulness-ohjaaja,
satuhierontaohjaaja että lasten tunnetaito-ohjaaja. Halusin kirjoittaa
satuhieronnan, jossa yhdistän näitä kaikkia. Halusin
kirjoittaa satuhieronnan, jossa on mukana läsnäolevan koskettamisen
lisäksi kehon tuntemusten havainnointi, hengitykseen keskittyminen ja
ajatus tunteista aaltoina, jotka menevät ohi.
On tärkeää, että lapsi oppii tunnistamaan omia olotilojaan ja
tunteitaan ja pysähtymään niiden äärelle. Lapselle on hyvä kertoa,
että tunteet tulevat ja menevät, ne ovat kuin meren aallot.
Tunteen vallassa ei tarvitse riehua kuten pyörremyrskyn keskellä. Ison
tunteen vallassa on hyvä opetella hengittämään kaikessa rauhassa
tunteeseen ja antaa tunteiden aaltojen rauhoittua.
Satuhieronta tehdään lapsen vaatteiden päälle. Lapsi voi maata
vatsallaan alustalla. Tärkeää on, että aikuinen on levollinen
ja läsnäoleva. Aikuinen hieroo lasta vakaalla ja rauhallisella
otteella. Hieronta ei saa satuttaa eikä kutittaa lasta ja
hieronnan pitää aina tuntua hyvältä.
Tunteiden aallot
Tunnustele, miltä tuntuu päässäsi, miltä tuntuu selässäsi, miltä
tuntuu käsissäsi, miltä tuntuu jaloissasi?
(aikuinen koskettaa rauhallisesti lapsen päätä, selkää, käsiä ja
jalkoja)
Millainen tunnetilasi on tällä hetkellä? Oletko iloinen,
surullinen, vihainen vai pelkäätkö?
(sivellään rauhallisesti lapsen selkää)
Tunnetko itsesi rauhalliseksi vai levottomaksi? (sivellään
rauhallisesti lapsen selkää)
Päivään mahtuu erilaisia tunteita.
Iloa ja kiitollisuutta, (tehdään ympyrää lapsen selkään)
Vihaa ja kiukkua (tehdään myrskyä lapsen selkään)
surua ja itkua (sivellään lapsen selkää keskeltä sivulle päin)
pelkoa ja jännitystä. (tehdään sadetta
sormilla lapsen selkään)
Kaikki tunteet ovat sallittuja, kaikki tunteet kuuluvat elämään.
Sinulla on lupa kaikenlaisiin tunteisiin. (sivellään lapsen selkää
ylhäältä alas)
Tunteet ovat kuin meren aallot, ne tulevat ja menevät. (tehdään
käsillä aaltomaisia liikkeitä lapsen selkään)
Välillä tunne on kuin iso aalto, joka syöksyy päälle ja tuntuu
melkein kuin jäisit sen aallon alle. (tehdään käsillä isoa
aaltoliikettä)
Tuntuu kuin olisit keskellä pyörremyrskyä. (tehdään
pyörremyrskyä lapsen selkään)
Ison tunneaallon ja myrskyn tullessa voit pysähtyä.
(pysäytetään kädet lapsen alaselälle ja tunnustellaan lapsen
hengitystä)
Voit pysähtyä ja keskittyä hengittämään rauhallisesti, vatsaan
asti. (pidetään käsiä paikallaan lapsen alaselällä)
Voit kuulostella tunnetta. Voit antaa sen myllertää sisälläsi.
(tehdään ympyrää lapsen selkään)
Voit päättää, ettei sinun tarvitse lähteä tunteen aallon ja
myrskyn mukaan. (tehdään aalto lapsen selkään)
Voit vain olla ja hengittää. Se on vain tunne, joka menee pian ohi.
(sivellään rauhallisesti lapsen selkää)
Isoinkin tunne menee ohi. Tunteiden aalto tasoittuu.
(pysäytetään kädet lapsen alaselälle)
Tunnustele, millainen olosi on nyt.
(pidetään käsiä lapsen selällä)
Muista, että olet rakas ja tärkeä. Olet hyvä ja riittävä juuri
sellaisena kuin olet. (silitellään lapsen selkää ylhäältä alas,
lopuksi pysäytetään kädet lapsen selälle).
Läsnäolevia satuhierontahetkiä!
15.12.2017
Jaa kavereille:
Lapsi istuu lumoutuneena lelukuvaston ääressä. Haluan ton ja
ton ja ton. Ja vielä ton! Hän ympyröi kuvastosta leluja toisensa
perään ja tekee massiivisen lahjalistan joulun suosikkileluista.
Tuttu tilanne monissa lapsiperheissä
Mistä syntyy hyvä joulu?
Joulu lähenee, ja perheissä mietitään joululahjoja. Joululahjoja
pohtiessa on hyvä myös miettiä omaa arvomaailmaa. Mitä haluat
lapsellesi opettaa? Mitä materia merkitsee sinulle ja perheellesi?
Tuleeko onni, ilo ja ainakin hetkellisesti tyytyväiset lapset materian
kautta? Täytyykö kaikkien toiveiden toteutua? Monestako lahjapaketista
syntyy hyvä joulu? Tuleeko tunne joulun onnistumisesta pakettien
lukumäärän vai yhdessäolon kautta? Mistä asioista syntyy teidän
perheenne hyvä joulu?
Krääsää vai laatua?
Monien kodit ovat jo pullollaan leluja, ja on jopa vaikea löytää
paikkoja uusille leluille. On hyvä olla harkitsevainen sen suhteen,
millaisia leluja lapselle ostaa. Osa leluista on ihan täyttää krääsää
ja hajoaa nopeasti. Toki on paljon hyviä ja laadukkaita leluja. Hyviä
leluja ovat sellaiset, jotka jättävät mielikuvitukselle tilaa ja
joilla lapsi saa mahdollisuuden keksiä erilaisia luovia leikkejä. Hyvä
lelu on myös kestävä ja säilyy vaikka sukupolvelta toiselle. Myös
kirjat ja lautapelit ovat kivoja lahjoja ja luovat yhteisyyden hetkiä
perheeseen. Vain neljäsosa vanhemmista lukee säännöllisesti lapsilleen
– mielestäni aivan liian harvat. Lukeminen on helppo tapa olla yhdessä
lapsen kanssa. Lapselle lukeminen kehittää monia lapsen taitoja
tunnetaidoista keskittymiskykyyn.
Läheisyyttä ja läsnäoloa materian sijaan
Mitä jos tänä vuonna lukuisten lelulahjojen sijaan perheissä
satsattaisiin läheisyyden ja läsnäolon joululahjoihin? Lahjoihin,
jotka tuovat perheeseen yhteistä iloa? Mitä, jos lapsille annettaisiin
aikaa ja kiireetöntä yhdessä oloa? Monissa perheissä arki on kiireistä
ja vanhemmat väsyneitä eikä aikaa jää siihen, että vain oltaisiin
ja lötköteltäisiin yhdessä. Mitä jos tänä vuonna keskityttäisiin
siihen, että pysähdytään yhdessä leikkimään uusilla leluilla? Mitä jos
pysähdyttäisiin lukemaan kirjoja ja pelaamaan lautapelejä? Mitä jos
pyydettäisiin sukulaisilta lahjakortteja yhteisen tekemisen pariin? Ja
mitä jos tänä jouluna tehtäisiin vaikkapa satuhierontaa tai
mindfulness-harjoituksia
yhdessä lapsen kanssa?
Mitä jos tänä vuonna joulussa korostuisikin läsnäolo, yhteinen
tekeminen ja läheisyys materian sijaan? Muista, että joulussa
tärkeintä on your presence, not your presents
.
Jaan vielä vuosi sitten kirjoittamani Joulun taika -satuhieronnan,
jossa korostuu joulun tärkeimmät asiat:
Joulun taika
Mauri-tontulla on päällään punainen takki (sivellään lapsen selkää)
ja päässään punainen lakki. (sivellään lapsen päätä).
Tonttu miettii joulun salaisuutta, (sivellään lapsen selkää)
joulumieli ei vaadi tavaraa uutta (pysäytetään kädet selälle).
Tonttu korvaasi kuiskuttaa (kosketetaan lapsen korvaa)
ja sinua joulun tärkeimmistä lahjoista muistuttaa. (sivellään lapsen
selkää)
Tärkeintä on rakkaus, läsnäolo, yhdessäolo, aika, (piirretään
sydäntä lapsen selkään)
niistä syntyy joulun taika. (sivellään aaltomaisesti lapsen selkää)
Näitä lahjoja ei voi paketista avata (sivellään lapsen selkää selän
keskiosista kylkiin päin)
ne kaikki voi sydämessään tavata. (piirretään sydäntä)
Hyvää joulua! (Pysäytetään kädet selälle).
30.11.2017
Jaa kavereille:
Poikani istuu rauhassa ja sinnikkäästi rakentaa isoa palapeliä,
vaikka palat ei aina meinaa mennä kohdalleen. Lapsiryhmässä näen
ystävän myötätuntoisesti lohduttavan toista ikävän hetkellä.
Muistanko näissä hetkissä pysähtyä, nostaa esiin lapsen vahvuuden ja
hyvän hetken? Vaalinko ja vahvistanko hyvää vai puutunko lapsen
käyttäytymiseen vain epätoivotuissa tilanteissa? Valinta on meidän
aikuisten.
Positiivisen kasvatuksen peruspilareihin kuuluvat huomion
keskittäminen hyvään ja luonteenvahvuuskasvatus. Hyvän huomaamisen ja
luonteenvahvuuksien hyödyn ymmärtäminen ja teorian sisäistäminen ovat
useimmille helppoa. Ymmärtää hyvin, miten hyvää lisäämällä yhteistyö
lapsen kanssa paranee ja koko perheen ilmapiiri kohenee ja kuinka
vahvuuksia vahvistamalla voi saada niin lapsen kuin vanhemman
kukoistamaan.
Aivomme on kuitenkin biologisesti viritetty kiinnittämään huomiota
negatiivisiin asioihin ja uhkiin. Näin olemme selviytyneet
vuosituhansien ajan. Meidän pitää tietoisesti vaalia hyvää ja nostaa
esiin ilon sekä onnistumisen hetket, jotta vahvistaisimme aivojen
myönteisten tunteiden kokemista.
Hyvän huomioiminen tuo arkeen monta hyvää puolta. Se vahvistaa
lapsen ja vanhemman vuorovaikutussuhdetta, opettaa optimismia,
vahvistaa lapsen itsetuntoa ja minäpystyvyyttä.
Jatkuvat ei, älä, lopeta
saavat lapsen helposti tuntemaan
itsensä huonoksi ja taidottomaksi. Lapsen hyvään ja vahvuuksiin
keskittyminen taas vahvistavat lapsen uskoa itseensä ja kykyyn oppia
uusia asioita.
Jos siis tuntuu, että arki kaipaisi enemmän hyvää, niin ei muuta
kuin toimiin! Päätöksen tekeminen on ensimmäinen askel.
Sen lisäksi tarvitsemme
myös harjoitusta. Miten sitten saada mieli kiinnittämään
huomiota enemmän hyvään? Itse aloitin laittamalla
kännykkään muistutus, joka kuusi kertaa päivässä vilkutti
kiinnitä huomiosi hyvään
. Toinen
kännykkäkikka on laittaa taustakuvaksi, joku kuva tai
lause, joka muistuttaa samasta asiasta, joka kerta kun
vilkaisetkaan kännykkään. Kotona voit laittaa jääkaappiin,
eteisen oveen muistilapun tai seinälle taulun samalla
muistutuslauseella. Itse laitoin töissä muistilapun
tietokoneen kulmaan. Siinä se juurrutti aivoihin töiden
keskellä hyvän huomaamisen ajatuksen.
Toiseksi on hyvä miettiä,
mitä kaikkea arjessa tuntuu olevan hyvää? Missä haluaisin
muistaa pysähtyä? Miten muistan kehua siitä, että
sisarukset leikkivät rauhassa yhdessä ja koululainen tulee
ajoissa kotiin?
Viimeisessä vaiheessa vaikeatkin tilanteet alkoivat näyttää
valoisammilta. Epäonnistumisissa ja epätoivotun käyttäytymisen
kohdalla mietin, mikä tilanteessa onnistui ja meni hyvin, mitä voimme
tästä oppia, ja keskityin virheiden sijaan kasvumahdollisuuksiin. Sen
ansiosta tilanteiden selvittely nopeutui ja molemmat osapuolet
lähtivät tilanteesta hyvillä mielin.
Kuin ensi kertaa pyörän selässä
Aluksi mielen tietoinen ohjaaminen hyvään voi tuntua kankealta,
oudolta ja teennäiseltä.
Äh! Tämä ei tunnu yhtään luonnolliselta!
tuskailee eräs
vanhempi, ja hän on aivan oikeassa. Kun opettelemme uutta, se tuntuu
usein aluksi vieraalta ja teennäiseltä. Ensimmäisellä lenkillä
kroppamme taistelee vastaan oikeaa juoksuasentoa, eikä juoksu tunnu
kulkevan. Ajan kanssa kehomme tottuu oikeaan asentoon ja juoksu
sujuu. Samalla tavalla toimii mieli. Meidän täytyy tietoisesti
harjoitella uutta ja uskoa että se tuo hyvää. Kun aika kuluu, alkaa
lauseet muotoutua suuhumme ja uusi tapa puhua vakiintua. Hyvän
huomaaminen ja luonteenvahvuuskieli juurtuvat mieleemme ja kieleemme.
Miten kauan tämä vie aikaa? Se on todella yksilöllistä.
Itselläni meni vuoden verran, ennen kuin rehellisesti
pystyin sanomaan, että hyvät hetket pysäyttivät automaattisesti ja
vahvuudet olivat juurtuneet mieleen niin, että useimmat tulivat
mieleeni täysin lunttaamatta listaa.
Mielestäni kaikessa harjoittelussa on hyvä
muistaa armollisuus. Muutokset eivät tapahdu
hetkessä, ja vastoinkäymisiä tulee aina. Ei kannata luovuttaa, vaikka
jonain päivänä ärsyttää, ei meinaa nähdä mitään hyvää ja mieli näkee
vain virheitä. Silloin on hyvä levähtää ja kerätä voimavaroja. Mieli
tarvitsee myös lepoa.
Vahvuuksilla kohti kukoistusta
Missä minä olen hyvä? Mitä osaan? Mitkä ovat minun taitojani?
Tutustuessaan luonteenvahvuussanoihin vanhemmat toteavat usein
käyttävänsä jo monia luonteenvahvuussanoja, mutta niitä ei välttämättä
yhdistetä lapsen käytökseen ja toimintaan aina
positiivisesti. Täytyy olla rehellinen
, Ole reilu ja jaa
karkit tasan
, Tuo ei ole ollenkaan ystävällistä
. Vahvuudet
tulee esiin ehdottomina arvoina, käskyinä ja negaatioina. Kysyttäessä
lapsen vahvuuksia tai sitä, osaako lapsi itse nimetä vahvuutensa,
tulee hiljaista.
Positiivisen psykologian VIA-jaottelun mukaisesti
luonteenvahvuuksia on 24: Luovuus, Uteliaisuus, Arviointikyky,
Oppimisen ilo, Näkökulmanottokyky, Rohkeus, Sinnikkyys, Rehellisyys,
Innostus, Ystävällisyys, Rakkaus, Sosiaalinen älykkyys, Reiluus,
Johtajuus, Ryhmätyötaidot, Anteeksiantavuus, Vaatimattomuus,
Harkitsevaisuus, Itsesäätely, Kauneuden arvostus, Kiitollisuus,
Toiveikkuus, Huumorintaju ja Hengellisyys. Näihin Kaisa Vuorinen
ja Lotta Uusitalo-Malmivaara ovat lisänneet Suomessa vielä Huomaa
Hyvä! -materiaalin vahvuuksiin myötätunnon ja
sisukkuuden.
Luonteenvahvuuksiin on siis tarkoitus tutustua ja tutkia yhdessä
lapsen kanssa. Mitä vahvuuksia minulla on? Millaisia eri vahvuuksia
meillä on? Miten käytän vahvuuksiani? Mitä haluaisin vielä oppia ja
mitä vahvuutta kasvattaa?
Mitä ne sitten ovat? Luonteenvahvuudet ovat todellista, syvintä
sinua. Niiden käyttäminen innostaa, energiatasosi nousee ja haluat
jatkuvasti toimia vahvuuden varassa. Niitä voidaan käyttää elämän eri
alueilla oppimisessa, työssä, ihmissuhteissa ja leikissä.
Tärkeintä on muistaa, että luonteenvahvuudet ovat taitoja, joita
voi harjoitella. Jokainen voi harjoitella itsesäätelyä, vahvistaa
kiitollisuutta ja tulla sinnikkäämmäksi. On hyvä pitää mielessä kasvun
asenne, minä pystyn ja voin oppia!
Kolmella tavalla osaksi arkea
Arjessa luonteenvahvuuksia voi käsitellä kolmella tavalla:
- Spontaanisti
- Näet tilanteen, jossa lapsi tai joku muu käyttää
vahvuutta. Havainnoit, tunnistat, nimeät ja kehut sen
käytöstä.
Upeaa! Käytit hienosti rohkeuden vahvuuttasi, kun uskalsit
kiivetä aivan kiipeilytelineen ylös asti.
Ihanaa, kun tulit ajoissa kotiin. Käytit hyvin
itsesäätelyäsi ja nyt voimme rauhallisin mielin viettää
loppuiltaa.
(Kehun loppuun voi siis
lisätä myös mitä hyötyä vahvuuden käytöstä oli lapselle,
aikuiselle tai molemmille.)
- Lapsen aloitteesta
- Vahvuudesta puhuminen voi lähteä myös lapsesta. Hän voi pohtia,
mitä rehellisyys on. Käyttää vahvuussanaa omassa puheessa tai kysyä
vanhemmalta, missä minä olen hyvä. Tilanteisiin kannattaa tarttua ja
pysähtyä hetkeksi kyseisen vahvuuden tai lapsen vahvuuksien
pohtimisen äärelle.
- Aikuisen suunnittelemana
- Vahvuuksia voi käsitellä suunnitellusti, vaikka yksi kerrallaan
vahvuustuokioiden muodossa. Vahvuustuokio on kuin mikä tahansa muu
perheen tai vanhemman ja lapsen yhteinen hetki, kuten askarteluhetki
tai yhteinen lukuhetki. Vahvuustuokiossa tutustutaan
luonteenvahvuuteen, sen eri muotoihin, tehdään siihen liittyviä
harjoituksia ja bongaillaan vahvuutta. Vahvuustuokioihin on valmiita
harjoituksia eri materiaaleista, tai sitten niitä voi keksiä itse
tai yhdessä lapsen kanssa.
Tarkoittaako tämä sitä, että kun lapsen kanssa harjoitellaan
kaikkia vahvuuksia, niin on tarkoitus olla kaikissa yhtä vahva?
tiedustelee eräs kurssilainen. Ei todellakaan. On kuitenkin hyvä
tuntea kaikki luonteenvahvuudet. Näin niitä voi nähdä myös toisissa ja
tunnistaa myös omat mahdollisuudet kehittyä.
Vahvuustaidot ovat
mielestäni samanlaisia kuin tunnetaidot. Tunnistamme kaikki
tunteetkin, vaikka emme tunne niitä samaan aikaan eikä välttämättä
kaikkia usein. Tunnistamme tunteita toisissamme ja kehitämme
tunneälykkyyttä. Luonteenvahvuuksien tunnistaminen auttaa meitä
tuntemaan itseämme paremmin sekä toimimaan myös toisten ihmisten
kanssa, kun voimme nähdä sekä omat että heidän vahvuutensa.
Vieraskynätekstin kirjoittaja Tiia Trogen kirjoittaa
suosittua Positiivisen kasvatuksen
blogia.
20.11.2017
Jaa kavereille:
Lukijan kysymys
Huudan 3-vuotiaalle lapselleni usein naama punaisena, ja
jälkikäteen häpeän käytöstäni. Minulta menee hermot todella
herkästi. Erityisen haastavia meillä ovat aamut ja päiväkotiin
lähtemistilanteet. Miten tästä raivostumiskierteestä pääsee irti?
Anna vinkkejä!
Ensinnäkin on hyvä, että olet miettinyt toimintatapaasi ja
haluat siihen muutosta. Lapselle huutaminen ei ole hyvä asia,
sen tietää jokainen vanhempi. Silti moni meistä vanhemmista huutaa
lapsilleen. Monesti lapselle huutaminen liittyy siihen, että vanhempi
itse on väsynyt, stressaantunut ja kuormittunut. Tai se voi liittyä
myös siihen, että vanhempi on keinoton eikä keksi siinä tilanteessa
muita keinoja kuin äänen korottamisen.
Haasteet usein samoja päivästä toiseen
Lapsiperheissä monesti ne samat tilanteet ovat kuormittavia
päivästä toiseen – esim. lähtemis- tai saapumistilanteet tai yöunille
meneminen. Kasvatuksen ongelmatilanteille on ominaista
toistuvuus ja kuormittavassa tilanteessa on vaikea keksiä uusia,
erilaisia toimintatapoja. Siksi näitä päivästä toiseen
toistuvia haastavia tilanteita on hyvä miettiä jo etukäteen. Mitä
niissä voi tehdä toisin, mitä voimme muuttaa? Mitä voin muuttaa omassa
toiminnassani, jotta päiväkotiin lähteminen menisi sujuvasti eikä
minun tarvitsisi huutaa lapselle? Voiko heräämistä vähän aikaistaa,
jotta lähtemistilanteessa ei tulisi niin kova kiire? Voiko vaatteet
laittaa jo illalla pinoon valmiiksi? Voi myös miettiä, onko meillä
oikeasti kiire vai tuleeko se kiire vain aikuisen ajatuksista? Mitkä
ovat minun odotukseni lapsen käytöksen suhteen? Ovatko ne
realistisia?
Miten opetella tauon ottamista?
Huutamisen lopettaminen ei ole ihan helppoa, mutta se on
mahdollista. On tärkeä oppia pitämään tauko ennen
reagointia. Esimerkiksi mindfulness-harjoitteiden mukaan ottaminen
osaksi elämää auttaa ottamaan tietoisen tauon ennen reagoimista. Kun
kiukku nousee pintaan, aivot ovat silloin alatiellä etkä pysty
järkevään toimintaan. On tärkeää saada aivot takaisin normaalitilaan,
ylätielle. Paras keino oman itsen rauhoittamiseen on syvään
hengittäminen rauhalliseen tahtiin. Voit auttaa kehoasi
rauhoittumaan myös maadoittamalla jalkasi lattiaan. Kun siirrät
huomiosi jalkoihisi, saat kontaktin kehoosi ja ajatuksesi siirtyvät
aivoista ja kiukustasi pois ja alat vähitellen rauhoittua.
Itselleen kannattaa olla armollinen. Jos huudat paljon
lapsellesi, muutosta ei tapahdu ihan hetkessä. Itselleen voi
tehdä vaikka tarrakortin, johon laittaa tarran jokaisesta päivästä,
kun pystyy olemaan huutamatta lapselle. Kun olet kerännyt kymmenen
tarraa, voit palkita itsesi vaikka kukkakimpulla tai
hierojakäynnillä. Huutamisen sijaan voit kokeilla kuiskaamista tai
vaikka kielen kevyttä puremista. Hypi tasajalkaa, poistu paikalta, käy
pesemässä kasvosi kylmällä vedellä, tee mitä vain, millä saat otettua
tauon ennen huutamista.
Mitä jos sinulle huudettaisiin töissä?
Mieti tilannetta, että sinä tekisit jonkin asian hitaasti töissä
tai eri tavoin kuin esimiehesi toivoi. Auttaisiko se sinua toimimaan
jatkossa paremmin, jos esimiehesi huutaisi sinulle lähes päivittäin
asiasta? Vai saisiko se sinut pelkäämään esimiestäsi ja vaikuttaisiko
se haitallisesti suhteeseesi häneen? Kannattaa asettua lapsen
asemaan ja miettiä hänen näkökulmaansa. Lapsi haluaa toimia
oikein. Hän tekee parhaansa niillä taidoilla, jotka hänellä on sillä
hetkellä käytössä. Tee vakaa päätös, että sinä haluat muuttaa
omia toimintatapojasi ja kerro asiasta myös muille, näin onnistumisesi
todennäköisyys kasvaa.
Mitä lapseni tarvitsee juuri nyt?
Itselleni hyvä kysymys niissä tilanteissa, kun olen keinoton omien
lasteni kanssa, on ollut: mitä minun lapseni tarvitsee juuri nyt?
Monesti se on empatia ja lapsen näkökulman tavoittaminen
tilanteeseen. Toinen hyvä kysymys on: jos olisin itse lapsi ja
samassa tilanteessa, mitä tarvitsisin? Miten toivoisin, että
vanhempani käyttäytyisivät? Yleensä paras keino löytyy aikuisen
pehmenemisen ja empatian kautta.
Oman itsen työstäminen
Jotta pystyy muuttamaan omia toimintatapojaan, on tärkeää
työstää omaa itseään ja käydä läpi omaa saatua vanhemmuutta ja omien
vanhempien toimintatapoja, sillä ne vaikuttavat ratkaisevan
paljon siihen, millainen vanhempi olet ja millaisia tunteiden
säätelykeinoja itselläsi on käytössä. Omia mielen taitojaan on
tärkeää harjoittaa. Se, että tutustuu omaan itseen ja omiin
tunteisiin, on aina myös lasten etu. Kun olet tasapainossa itsesi
ja omien tunteidesi kanssa, annat myös lapsellesi hyvää mallia
tunnetaitoisesta elämästä.
Haluatko oppia lisää keinoja miten olla huutamatta lapselle?
Verkkovalmennus Myrskyn sydän – kuinka pysyä rauhallisena lapsen saadessa raivarit
antaa sinulle keinoja, miten voit lopettaa räjähtelyn ja huutamisen
ihmisille, joita rakastat kaikkein eniten. Valmennus vie sinut
syvälle omaan itseen ja auttaa sinua kasvamaan sekä ihmisenä että
vanhempana.
10.11.2017
Jaa kavereille:
Moni on kysynyt minulta viime aikoina, miksi
ohjaan mindfulnessia lapsiperheille enkä
vaikkapa yrityksissä. Ensinnäkin minun taustani ja vahvin osaamiseni
on lapsiperhetyössä – olen työskennellyt koko työurani lapsiperheiden
parissa. Toiseksi koen tärkeäksi, että lapset oppivat jo
pienenä niitä taitoja, joita tarvitaan myöhemmin opinnoissa,
työelämässä, parisuhteessa, vanhemmuudessa ja ylipäänsä kaikissa
ihmissuhteissa. Monet työssäkäyvät toivovat saavansa
mindfulnessista työkaluja stressinhallintaan,
keskittymiskykyyn ja arjen levolliseen kokemiseen. Lapsiperheideen
vanhemmat kaipaavat työkaluja erityisesti tunteiden
säätelyyn. Mitä, jos jo pienet lapset oppisivat näitä
taitoja?
Tunnetaitoja
Olin se kiltti tyttö, joka piilotti kaikki tunteensa
sisälleen. Se perfektionistinen suorittaja, joka kirjoitti
ylioppilaaksi ällän papereilla mutta joka oli ihan pihalla omien
tunteidensa ja itsensä kanssa. Minulla ei ollut kontaktia itseeni eikä
tunteisiini. Tiedän, että tämä on tuttu tarina monen muunkin
ikätoverini kohdalla. Meidän lapsuudessamme ei opetettu
tunnetaitoja.
Tunnetaidot ovat elämän tärkeimpiä taitoja, niitä tarvitaan
päivittäin. Kun on hyvät tunnetaidot, tulee paremmin toimeen sekä
itsensä että muiden kanssa ja pystyy toimimaan rakentavasti
vuorovaikutussuhteissa. Mindfulness auttaa
tunnistamaan omia tunteita ja säätelemään niitä. Miten merkittävää
onkaan, että lapset oppivat jo pienenä tunnetaitoja. Mitä pienempänä lapset
saavat kontaktia itseensä ja tunteisiinsa, sitä empaattisempia ja
tunne-elämältään terveempiä nuoria ja aikuisia heistä kasvaa.
Stressinhallintaa
Muistan, että jo aika pienenä reagoin stressiin kovilla
päänsäryillä ja nukahtamisvaikeuksilla. Minua stressasi esimerkiksi
kokeet ja käsityötunnit. Stressipäänsärky, unettomuus ja tunne
kaaoksesta jatkui pitkälle aikuisikään. Minulla ei ollut mitään
keinoja stressinhallintaan.
Stressi heikentää ihmisen kykyä muistaa asioita, keskittyä ja olla
onnellinen. Rauhoittumisen taidot ovat avainasemassa, kun halutaan
vähentää stressiä ja löytää tasapainoa elämään.
Mitä jos lapset jo pienestä alkaen saisivat itselleen keinoja
stressinhallintaan? He oppisivat ottamaan pieniä taukoja päivään
hengityksen avulla. He oppisivat pysähtymään ja huomaamaan kehonsa
tuntemuksia. He oppisivat keinoja, jotka auttavat rauhoittumaan kohti
hyvää unta.
Pieniä työkaluja arkeen
Minulle mindfulness on tapa elää ja
olla tässä maailmassa. Toivon, että omissa ryhmissäni ja
omille lapsilleni olen voinut välittää ainakin näitä asioita, jotka
itse olen oppinut mindfulnessin kautta:
- Pysähdy, hengitä ja toimi vasta sitten.
- Älä usko kaikkia ajatuksiasi, joita mieleesi tulee.
Monesti ajatuksissamme lyttäämme tai epäilemme itseämme. Olemme
paljon enemmän kuin omat ajatuksemme.
- Tunne ja hyväksy tunteesi. Älä vastusta
tunnetta, ota se vastaan ja hengitä siihen. Mikä tahansa tunne,
voimakaskin, menee ohi.
- Elä arkea uteliaana ja ihmetellen kaikkien aistien
avulla.
- Pysähdy ja anna itsellesi lupa vain olla. Suo
itsellesi lepohetkiä päivän aikana. Näytä myös lapsille mallia
lepoon, rentoutumiseen ja stressinhallintaan.
- Ole lempeä ja armollinen itsellesi.
- Suuntaa ajatuksesi kiitollisuuteen ja positiiviseen
kaiken negatiivisen ja huonon huomaamisen sijaan.
- Kun illalla on vaikea nukahtaa, suuntaa ajatukset kehoosi ja
hengitykseesi.
Nämä ovat pieniä arjen asioita, joilla on kuitenkin iso merkitys
kenen tahansa elämässä. Jos lapset oppivat jo pienenä
tunnetaitoja, stressinhallintaa ja armollisuutta ja lempeyttä itseä
kohtaan, se vaikuttaa väistämättä laajemmin koko elämään.
Eivät pelkästään lapset vaan koko yhteiskunta voi terveemmin
ja paremmin.
Siksi minä ohjaan mindfulnessia lapsille.